Ankeus & tympiminen
Kieltentutkija Janne Saarikivestä on viime aikoina tullut yksi akateemisista suosikki-ihmisistäni. Sinällään on tietenkin huvittavaa, että yksi tämän hetken ahkerimmista sivistyksen puolestapuhujista on helsinkiläinen keski-ikäinen ex-professori eikä esimerkiksi nuori ylioppilasliikkeen vaikuttaja, mutta ei mennä nyt siihen. Saarikivessä ihailtavaa on hänen röyhkeä asenteensa heittäytyä poikkiteloin kaiken sen pöhinäpuheen tielle, jota valtiovarain- ja opetusministerimme yliopistoille aina ehtiessään suoltavat.
Ovatpa myös opiskelijat älähtäneet. Tämä syksy on ollut isojen mielenilmausten aikaa, ja lisää on tulossa: 1. joulukuuta korkeakoulujen opiskelijat ja henkilökunta kokoontuvat osoittamaan mieltään leikkauksia vastaan kautta maan. SYL:n liittokokouksessa puhunut opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen kehotti opiskelijoita vaatimaan itselleen ”parempaa pedagogiikkaa”. Nyt me vaadimme.
Grahn-Laasosen edustama ideologia saa minut kyllästymään opintoihini. Valtion taholta välitetään viestiä, ettei meistä humanisteista (kuten minusta ja tohtori Saarikivestä) ole hyötyä, koska mahdollista työpanostamme on kovin vaikea rahallistaa Slush-festareilla. Siksi meidän osaamiseemme ei kannata panostaa.
Toisaalta, eipä yliopistoni hallinnon vimma karsia oppiaineeni kursseja vaikuta kannustamiselta sekään. Syntyy noidankehä, jossa vanhemmat opiskelijat lamaantuvat ja fukseja ei tule, koska resurssit puuttuvat. Aina, kun tapaan toisen opiskelevan etnomusikologin, muuttuu keskustelu äkkiä voivotteluksi oppiaineen tilasta. Se ei ole kauhean tervettä.
No, me olemme sentään vielä olemassa. Esimerkiksi viron kielihän Tampereelta jo lopetettiin kaikessa hiljaisuudessa. Silti esimerkiksi Tampere 3:n mukanaan tuomia muutoksia on vaikea odottaa optimistisena.
Prosessin hankejohtaja Päivi Myllykangas on kauppatieteilijä ja entinen EK:n aluejohtaja, mikä minusta kertoo kaiken oleellisen.
Lopulta kaikki opiskelijat ovat kuitenkin samassa tilanteessa, kuten viime aikojen toimeentuloratkaisuista voi päätellä. ”Kaikkia sattuu” ”tässä nykyisessä taloustilanteessa”, kuten viime vuosien kokoomusministerit ovat hokeneet.
Kyseenalainen väittämä on laiha lohtu meille marginaalin edustajille, joille ”tuottavuusloikka” tuntuu kujanjuoksulta.
Siksi tulevaisuus ahdistaa ja passivoi. En tiedä, mitä voin tehdä. Korkeintaan voin nyökytellä Saarikiven sivallusten tahdissa ja toivoa, että jokin muuttuu. Tai mennä mukaan suoraan toimintaan. Onhan sekin jotain.
Kirjoittaja on Tamyn hallituksen jäsen ja musiikintutkimuksen opiskelija.