Rap muuttui museokamaksi
Veimme rap-artisti Kalle Kinoksen Werstaalle, jossa on esillä räpin historiaa esittelevä valokuvanäyttely. Kinos on elänyt rapin moninaistumisen vuodet ja ottaa nyt omaan musiikkiinsa uuden näkökulman.
”Se oli pelleilypäivä, iso porukka ja vitsikäs meno. Mä taisin karata johonkin baariin jossain vaiheessa”, rap-artisti Kalle Kinos muistelee.
Seisomme mustavalkoisen valokuvan edessä Työväenmuseo Werstaan näyttelytilassa, jossa rap on tuotu Suomessa museoon tiettävästi ensimmäistä kertaa. Kädet ilmaan – Suomiräppiä 1986–2015 -näyttelyssä on esillä valokuvia suomiräpin marginaalisilta alkuajoilta sekä kontrastina myös 2010-luvulta, jolloin rap on noussut musiikinlajina jäähalliluokkaan.
Kinos esiintyy itse kuvassa, joka on otettu Silkinpehmeen Paperi, sakset, kivet -kappaleen musiikkivideokuvauksissa. Kinos on kappaleessa vierailevana mc:nä.
Pitkän rap-uran tehnyt Kinos pohtii, että monilla nuorilla artisteilla on musiikissaan samoja vaikutteita, joihin hän uppoutui 1990-luvulla Länsi-Tampereella: Snoop Dogg, Redman, Underground Kingz… Samaan aikaan ikätoverit kuuntelivat Nirvanaa, Metallicaa sekä Eppuja ja Popedaa. Kinos kertoo saaneensa turpaan musiikkimakunsa vuoksi.
”Asiat eivät olleet yhtä monimuotoisia kuin nykyään.”
Sittemmin rap on noussut valtavirtaan. Aiemmin Idän ihme -taiteilijanimellä räpänneen Kinoksen tunnetuin työ lienee Seremoniamestarin kanssa yhdessä esitetty Chillaa meiä kanssa. Kappaleessa riimitellään muun muassa Tampereesta, joka on Kinoksen kotikaupunki.
Werstaalle ripustetut valokuvat ovat Helsinki-painotteisia. Kinos sanoo, että Tampere on Helsingin rinnalla toinen niistä kaupungeista, joissa rap on Suomessa saanut alkunsa.
”Vuoteen 2002 asti kaupungit olivat ihan rinta rinnan, meillä oli suhteellisen sama arvostus. Mutta sitten Tampere pistettiin paikalleen, tai siltä minusta ainakin tuntui.”
Kinos pohtii sitä, kuinka tamperelaisen halutaan valtamediassa olevan pelle.
”Jos myöntää heti alkuun, että on tamperelainen ja juntti, niin sut hyväksytään paremmin. En vain itse suostunut ikinä myöntämään sitä. Tietysti olen monessa kohtaa tosi tamperelainen ja tosi junttikin. Mutta olen paljon muutakin ja moni muukin tamperelainen on.”
Kinos pohtii myös kaupunkien erilaisia luonteita: Helsingissä on Tamperetta enemmän klubitoimintaa, ja toisaalta myös media- ja viihdealan työntekijät keskittyvät pääkaupunkiseudulle.
”Monesti taiteen tekemistä pidetään Tampereella tyhjäntoimittamisena. Helsingissä taas ymmärretään vähän paremmin se, että musiikista voi tienata elantonsa. Tavallinen töissä käyvä ymmärtää sen, koska jokaisella on joku tuttu töissä viihdealalla.”
Tamperelaisräppäriksi profiloitunut Kinos kertoo itsekin muuttaneensa kesäkuussa Helsinkiin. Hänellä on siellä Tamperetta enemmän virikkeitä.
Werstaan seinällä Cheek esiintyy tuliefektit leiskuen valtavalla lavalla. Monesti räppärit riimittelevät bilettämisestä, ja niin teki usein Idän ihmekin. Kinos julkaisee marraskuun lopussa ensimmäisen pitkäsoittonsa omalla nimellään.
Levyllä tartutaan muun muassa päihdepolitiikkaan. Albumin esittelytekstissä Kinos kertoo, että hänen kaveripiiristään menehtyi viime vuoden aikana viisi ihmistä päihteiden edesauttamana.
Enää Kinos ei karkaa baariin kesken musiikkivideokuvausten. Hän lopetti dokaamisen lopullisesti vuonna 2014.
”Olen nyt ensimmäisen kerran täysin raitis, kun julkaisen jotain. Kaikki on uutta.”
Kalle Kinoksen albumi Syvä ätmös julkaistaan marraskuun lopussa.
Kädet ilmaan – Suomiräppiä 1986–2015 Työväenmuseo Werstaalla (Väinö Linnan aukio 8, Tampere) 6. tammikuuta saakka.
-
- Kädet ilmaan – Suomiräppiä 1986–2015 Werstaalla 6. tammikuuta saakka
