Kenellä on kulttuuritahtoa?

Aino Heikkonen, teksti

Kun Helsingissä ylioppilaskunta hääti kuoronsa Vanhalta ylioppilastalolta kolme vuotta sitten, syntyi poru. Pieni joukko kulttuuri-ihmisiä valtasi Vanhan leikkimielisesti osoittaakseen tukensa kuoroille. Asiasta uutisoitiin Yleä ja Helsingin Sanomia myöten.

Kun viime vuonna Tampereen yliopisto irtisanoi Yliopistonkadun ja Itsenäisyydenkadun kulmassa olevan Attilan kiinteistön kuudennen kerroksen tilojen vuokrasopimuksen, julkisessa keskustelussa piteli hiljaista – siitä huolimatta, että Attilassa harjoittelevat Tampereen yliopiston perinteikkäät yhtyeet Tampereen akateeminen sinfoniaorkesteri Taso, Tampereen yliopiston laulajat TYL ja Torvikopla Big Band.

Henkilökohtainen puhelimeni tosin lauloi. Torvikopla Big Bandin Whatsapp-ryhmään tuli hetkessä kymmeniä viestejä. Vaikka en ole puoleentoista vuoteen ollut Torvikoplan aktiivinen jäsen, seuraan yhtyettä tiiviisti. Siksi asia on minulle henkilökohtainen. Siksi tilanne suututtaa.

Jos kuoro ja orkesterit jäävät kodittomiksi, käsissämme on tamperelainen kulttuurikatastrofi.

Mutta katson ilmiötä myös laajemmin kuin entisenä yhtyeen jäsenenä. Taso, TYL ja Torvikopla rikastuttavat kaupunkimme kulttuurielämää. Ei kyse ole mistään opiskelijoiden puuhastelusta: kokoonpanot tuottavat joka vuosi kunnianhimoisia projekteja, jotka ovat yleisömäärissäkin suosittuja. Tänä keväänä yhtyeillä on suunnitteilla kahdeksan julkista konserttia.

 

Tilan tarjoaminen yhtyeille on ollut yliopistolta iso kädenojennus. Vaikka tilaa ovat voineet käyttää muutkin järjestöt, pääasiassa se on ollut orkesterien ja kuoron koti. Attilan kustannus on kaikkineen ollut yliopistolle ilman arvonlisäveroa 80 000 euroa vuodessa.

”Jos muunnat sen [summan] tutkijoiksi, kysymys on kahdesta. Tohtoriopiskelijoissa kysymys on useammasta. Joudumme tekemään nykytilanteessa valintoja tilojen ja henkilöstön välillä”, hallintojohtaja Petri Lintunen sanoo.

Kun yliopisto irtisanoi tilat, se pyysi ylioppilaskuntaa välittämään tiedon järjestöille. Kuukausikaupalla on kulunut vailla todellista ratkaisua uusista tiloista. Lintunen toteaa, että orkestereiden tukemista tila-asiassa voidaan pohtia jatkossakin, mutta se vaatii omaa aktiivisuutta. Tilapalvelupäällikkö Taina Vimpari kuvailee, että järjestöt ovat melko huonosti olleet yhteyksissä yliopistolle. Olen kuitenkin saanut kuulla myös sen, että tiloihin liittyviin sähköposteihin ja kyselyihin on toisinaan ollut vaikea saada vastausta yliopistolta. Ylioppilaskuntakin on yrittänyt edistää asiaa.

 

Samaan aikaan opiskelijoiden omistama Juvenes on tahtonut auttaa yhtyeitä. Se tarvitsee kokoustilaa, ja Attilan  vintti olisi Juvenekselle oiva lisä. Yhtiö on ollut kiinnostunut tilojen käytöstä päivisin, jolloin orkesterit voisivat harjoitella tiloissa iltaisin. Suunnitelma on toistaiseksi kariutunut, sillä 6-kerroksisen Attilan muita tiloja aletaan remontoida. Tilat omistava Senaatti-kiinteistöt kaavailee vinttiä alempien kerrosten väistö- ja varastotiloiksi. Senaatista kerrotaan, että väistötiloja tarvitaan noin puoleksi vuodeksi.

Kello tikittää nopeasti kohti toukokuuta, jolloin Attilan tilojen vuokrasopimus päättyy. Kysymys kuuluu, keneltä kaupungissamme löytyy kulttuuritahtoa yhtyeiden tukemiseen. Yliopistolta se tuntuu loppuneen talouden paineessa. Jos kuoro ja orkesterit jäävät kodittomiksi, käsissämme on tamperelainen kulttuurikatastrofi.

Kirjoittaja on Aviisin päätoimittaja.

Lue lisää yliopiston tilapolitiikasta.

Kommentoi

Kirjoita allaolevaan kenttään sana "yliopisto"