Pannen kohti parempaa

Pienpanimo-oluet löytävät yhä useammin tiensä suomalaisten kolpakoihin, ja alkoholipolitiikkakin suuntaa uusille urille. Löytyykö olutkulttuurista pelastus viinapirun riivaamalle kansalle? Kolme naista Tampereelta tekee osansa sen eteen.

Teksti Esa Keskinen, Kuvat Timo Marttila

Olen menossa panemaan. Tai ainakin katselemaan sitä. Asunto on tyylikäs. Minut ottaa vastaan sen emäntä, Laura.
”Moi, Linda on vielä kuivaamassa hiuksiaan. Anette myöhästyy hieman”, hän kertoo.

Tamperelaisnaisten kolmikko tekee olutta iskulauseenaan Tytötkin panee. Aivan – aiomme panna olutta. Senkin pervot.
Tosin kaksimielisyys on heidän brändinsä  ydinmehua. Laura Weckströmin, Linda Silvosen ja Anette Aghazarianin Brewcats on sen ansiosta singahtanut vauhdilla alalle.

Brewcatsin tarina alkoi kun Weckströmin puoliso ei enää ehtinyt jatkaa pariskunnan olutharrastusta. Weckström otti mukaansa kaverinsa Lindan ja  Aneten. Viime syksynä he perustivat Facebook-sivun, jonka tyk­käysmäärät räjähtivät niukasta sisällöstä huolimatta. Pikkutuhma slogan on hävyttömän tehokas. Pian olutta tiedusteltiin monelta suunnalta ja haastatteluita julkaistiin mediassa viikoittain, vaikka oma tuote ei ollut vielä edes käymisastiassa.

”Ensin piti panna 200–300 litraa, mutta nyt omaa olutta tehtiinkin 3000 litraa”, Weckström kertoo.

Ensimmäinen täysin oman nimen alla tehty olut on IRA eli India Red Ale. Se on tehty Hoppingbrewsters-panimon tiloissa Akaalla. Koko oluterä myytiin ravintoloihin hetkessä. Brewcats valmistaa olutta kiertolaispanimoperiaatteella, mikä tarkoittaa, että heillä ei ole omia laitteita. Sen sijaan he hyödyntävät muiden panimoiden laitteistoa. Reseptit he kehittelevät itse koekeitoilla. Maaliskuussa he lähtevät tekemään olutta Viroon tamperelaislähtöisen Sori Brewingin tiloihin.

”Kaikki osapuolet saavat tuotosta osansa. Meille tämä on sopiva järjestely. Panimolta löytyvät laitteet ja sillä on tarvittavat luvat kunnossa”, Weckström kertoo.

Tytötkin panee, naisten olutpanimo. Linda Silvonen.

Aiemmin Weckström oli turvapuolen kouluttajana lentoasemilla, mutta jätti päivätyönsä voidakseen keskittyä oluen panemiseen. Hän on porukan johtaja, jolla on pisin kokemus olutharrastuksesta. Lisäksi hän on opiskellut ympäristöekologiaa, joten oluelle tärkeät entsyymit ovat tuttuja. Hän kertoo asiat harkiten ja suulaasti.  Nyt Weckströmin keittiön pöydällä kiiltelee 1980-luvun yleiskoneita muistuttava metallinen masiina. Se on saksalainen Braumeister, jolla oluen keittäminen onnistuu näppärästi kotioloissa. Tällaisella laitteella valmistuu noin 8 litran maisteluerä. Tänään tehdään ”helposti juotava pöytäolut”, joka on englantilaistyyppinen ale. Aineksina on hiivaa, paria eri mallasta ja kolmea eri humalaa. Suuntaa-antavat suhteet lasketaan Beer Smith -tietokoneohjelmalla.

Minulle tarjotaan juotavaa. Oluen maistelu kuuluu usein osana keittelyrituaaliin.

”On vähän harmillista, että mä olen aina se, joka on autolla panimolla”, Weckström naurahtaa.

Panimolla kätensä saa sotkea kunnolla, mutta taskukokoinen Braumeister vaatii pari napin painallusta ja laite on valmiina. Veden sekaan kaadetaan maltaat. Sitten alkaa mäskäys. India Pale Ale pirskahtelee kielenkannoissa.

Pian asunto tuoksuu maltaalta – tosin vain miedosti, sillä Braumeisterilla paneminen on hajuttomampaa ja siistimpää kuin avokattilalla. Haju tuo mieleen kuivurilta leijailevan viljan tuoksun. Seuraava maistiainen kaadetaan lasiin. Tällä kertaa se on salmiakkiportteria, joka saa vain välttävän arvosanan. Tumma väri on oikea, mutta tuntuma on laiha. Salmiakin maku tulee esiin nopeasti ja häviää vain jäädäkseen portterin ominaisuuksien alle.

Nyt ollaan tilanteessa, jossa jopa EU-kriittiset perussuomalaiset perustelevat väkevien oluiden ruokakauppamyyntiä eurooppalaisella alkoholikulttuurilla

Keittiössä on hilpeä tunnelma, mutta sen ulkopuolella yhteiskunnallinen keskustelu alkoholisäädösten purkamisesta käy kiivaana. Alkoholipolitiikka on tabujen ja intohimojen areena. Alkoholilain uudistus on istuvan hallituksen näkyvimpiä hankkeita, ja se on perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehulan (kesk.) vastuulla. Uudistuksen seurauksena saatetaan esimerkiksi pidentää keskioluen myyntiaikoja pienissä kaupoissa ja tuoda vahvemmat oluet ja siiderit päivittäistavarakauppoihin. Uuden lainsäädännön on määrä tulla voimaan jo ensi vuoden tammikuussa, mutta vielä ei tarkkaan tiedetä mitä tuleman pitää. Rehulan mukaan esitys lähtee lausuntokierrokselle mahdollisimman pian ja se annetaan eduskunnalle alkukesällä.

On hieman erikoista, että juuri nykyinen hallitus pyrkii hellittämään tappia tynnyristä. Viimeksi uudistuksen kun laittoi jäihin silloinen pääministeri Alexander Stubb. Vielä vuosi sitten keskusta ehdotti vaaliohjelmansa liitteessä, että päivittäistavarakaupassa myytävän oluen alkoholipitoisuus laskettaisiin 3,7 prosenttiin. Tuo ehdotus peruttiin hyvin nopeasti. Nyt ollaan tilanteessa, jossa jopa EU-kriittiset perussuomalaiset perustelevat väkevien oluiden ruokakauppamyyntiä eurooppalaisella alkoholikulttuurilla. Vapauttamista perustellaan työllistävillä vaikutuksilla, eikä alkoholin haitoista ei enää juuri puhuta. Elinkeinopoliittinen näkökulma on saanut otteen vastaparistaan terveyspolitiikasta.

Oluen parissa toimivat liitot lobbaavat asteittaisen vapauttamisen puolesta, mikä tukisi panimoiden yritystoimintaa. Pienpanimoliiton puheenjohtajan Mika Tuhkasen mielestä pienpanimo-oluiden myynti pitäisi sallia suoraan kuluttajalle tilaviinien ja sahdin tapaan. Olutliitto vaatii lisäksi vahvoja oluita kauppojen hyllyille. Ministeri Rehulan viimeisimmässä tiedotteessa ei mainita suoramyynnistä mitään. Siinä painopiste on ravintoloiden anniskelun helpottamisessa. Pienpanimoliitto on katsonut politiikan olevan nykivää ja epämääräistä. Brewcats-mimmit ovat samoilla linjoilla. Heille alkoholipolitiikassa ei ole kysymys täyskielloista tai täysvapauksista, vaan ihmisten järkevän ja maltillisen käytön lisäämisestä. Se tapahtuu muun muassa olutkulttuurin kohentamisella.

”Tärkeintä olisi saada arvonlisäveron alennus pienpanimoille ja helpotuksia suoramyyntiin”, Laura Weck­ström muotoilee.

”Se olisi alku”, Linda Silvonen lisää.

”Eivät erikoisoluet liity ongelmakäyttöön, vaan väkevät ja bulkkioluet”, Weckström jatkaa.

Heidän visiossaan laatuolut on sidoksissa sosiaalisiin tilanteisiin.

”Olut kuuluu hyviin hetkiin, ystävien kanssa juotuna tai yksin nautittuna. Olut on monipuolinen. Oikein yhdisteltynä ruokien kanssa se on tarjonnut ihan mahtavia makuelämyksiä”, Silvonen kuvailee.

Hän on kotoisin sahtipitäjä Lammilta.

”Lisäksi erikoisoluiden nauttimisessa on se hyvä puoli, että niitä ei tarvitse juoda niin paljon. Olemme tässä jakaneet useamman pullon, mutta emme ole lätränneet”, Weckström sanoo.

Huomio hälventää loputkin työeettiset pohdintani.