Reportaasit
14.3.2016

Pannen kohti parempaa

Timo Marttila

Erikoisoluen erikoisuus tulee omintakeisesta mausta, tuoksusta tai ulkonäöstä: juuri niistä tekijöistä, joiden varioimiseen myös alkoholipitoisuus ja valmistustapa vaikuttaa. Nykyinen kauppaoluen prosenttiraja 4,7 on aikoinaan liittynyt pyrkimykseen suojata markkinoita ulkomailta tuotavalta 5-prosenttiselta oluelta. Alan toimijoiden mielestä se on silkkaa protektionismia, joka rajoittaa olut- ja juomakulttuurin eurooppalaistumista. Siitä huolimatta pienpanimot ovat olleet kasvava ilmiö jo pidempään.

Vuonna 2008 panimoiden tuotanto oli noin 3 miljoonaa litraa, kun vuonna 2015 määrä oli jo noin 15 miljoonaa litraa. Brewcats on seuraaja Tampereen seudun pitkän linjan tekijöille Plevnalle, Pyynikille, Nokian Panimolle ja tuoreemmille Sorille ja Hopping Brewerstersille. Tampereen olutravintolat taas ovat kulttuurin kivijalkoja. Käsityöläisoluen nousu liittyy osaltaan puhtaan ruuan, lähituotteiden ja hyvinvoinnin megatrendeihin. Ihmisiä kiinnostaa aitous ja alkuperäisyys, oli sitten kyse kahvista, vaatteista tai katuruuasta. Samalla rakennetaan identiteettiä. Moni haluaa tehdä olutta aivan omilla ehdoillaan, kuten Brewcats.

 

Anette, Laura ja Linda ryhtyivät tekemään olutta Brewcats-nimellä sloganinaan Tytötkin panee. Kotikeittely muuttui oman oluen lanseeraamiseksi nopealla aikataululla.

Anette, Laura ja Linda ryhtyivät tekemään olutta Brewcats-nimellä sloganinaan Tytötkin panee. Kotikeittely muuttui oman oluen lanseeraamiseksi nopealla aikataululla.

Parin maistiaisen jälkeen puhe vilkastuu. Linda Silvonen kiipeää pöydälle nostamaan mäskisiivilän ylös. Jäljelle jää vierre, jota keitetään. Oluen paneminen on terapeuttista. Sille tulee varata aikaa ja unohtaa kiire hetkeksi. Brewcats ei aio lopettaa harrastusta ainakaan heti myyntiin tehtävien oluiden takia.

Panovitsien määrä kasvaa.

”Oluthan on tuoretuote parhaimmillaan. On palkitseva tunne maistaa itse tekemäänsä olutta. Se on parempaa kuin masturbointi”, Weckström sanoo.

Naisia toimii alalla panimomestareina ja työntekijöinä, mutta Tytötkin panee on ainoa täysin mimmivetoinen toimija Suomessa. Menneinä vuosisatoina esimerkiksi sahdin valmistaminen oli tavanomaisesti talon emännän erikoisalaa. Juominen ei kuitenkaan ollut isännän erioikeus, vaan naiset siemailivat osansa.

Brewcats ottaa projektillaan kantaa alan ja alkoholin nauttimisen sukupuolittuneisuuteen. Suomessa miehen mitta on hänen viinapäänsä, mutta miehet näyttäytyvät samalla myös alkoholin nautiskelijoina. Heille on luontaista panna olutta ja pitää viski-iltoja, kun taas naiset lipittävät makeita viinejä ja bulkkisiidereitä tietämättä paremmasta. Mainonnassa naisia on käytetty lähinnä objekteina myymään olutta miehille. Ehkä siksi Tytötkin panee -slogan on kaikessa tökeryydessään niin raikas. Vaikka tasa-arvoasiat kulkevat hommassa mukana, Brewcats myöntää käyttäneensä tietoisesti kaksimielistä sanaleikkiä ilmiön rakentamiseen. Flirttailu ja pikkutuhmuus ei ole vielä kääntynyt itseään vastaan. Brewcats on ottanut tytöttelyn omiin käsiinsä.

”Odotimme enemmän negatiivista palautetta sloganista, mutta sitä ei ole juuri tullut. Panoläppä ei tietenkään pysy ikuisesti tuoreena, mutta lopulta hyvän oluen tekeminen on meille se sydämen asia”, Weckström summaa.

He eivät koe, että kieli poskessa tehty markkinointi halventaisi naisia. Päinvastoin: he haluavat viestittää, että sukupuolesta riippumatta on hyväksyttävää pitää oluesta.

Pienpanimoilla ja harrastelijoilla lienee enemmän annettavaa alkoholinkäytön järkevöittämiselle kuin kossupullon hinnan alituisella säätämisellä.

”Joku ei pidä tölkkilagerista, mutta saattaa hullaantua Pale Aleen. Tyttöjä kiinnostavat oluet ja tytöt diggaavat oluesta”, Silvonen sanoo.

”Ihan siinä missä kunditkin”, Anette Aghazarian komppaa.

Naiset ovat myös iso asiakasryhmä, jolle on tavattu räätälöidä lähinnä light-oluita.

”Mä uskon, että mimmeissä on iso potentiaali oluen kuluttamisen ja markkinoiden kannalta”, Weck­ström sanoo.

Kolmas ja viimeinen erä humalaa heitetään vierteen sekaan keittymään. Keiton jälkeen tuote jäähdytetään ja lasketaan käymisastiaan. Muutaman viikon päästä tuote on juotavaa.

Pienpanimoliiton Tuhkanen luottaa olutkulttuurin muutokseen: pikkuhiljaa ihmiset juovat vähemmän mutta parempaa. Brewcats on samaa mieltä. Kysyntä kohoaa kotimaassa, mutta he haluavat viedä oluensa myös maailmalle.

“Vuonna 2017 lähdetään kiertämään Jenkkeihin ja tutustumaan pienpanimoihin. Jenkeissä suuri osa kulutetusta oluesta on jo pienpanimoiden tekemää. Saksa on myös iso maa, joka kiinnostaa”, Laura sanoo.

Onko oluthehkutuksella pohjaa?  Viinaa myydään yhä tasaisesti – ja paljon. Alkon myydyimpien tuotteiden viiden kärkeen mahtui viime vuonna kolme viinamerkkiä. Pienpanimot protestoivat kulttuuria vastaan laadukkailla tuotteilla, tietämyksellä ja oikeaoppisella käytöllä. Myös mimmien puheissa mallasjuoma näyttäytyy elintarvikkeena, ei niinkään edes alkoholina.

Kulttuurinen muutos on hidasta, mutta Brewcatsin nopea loikka kotioluesta ravintolan hanaan kertoo ihmisten kiinnostuksesta erilaiseen kuluttamiseen. Pienpanimoilla ja harrastelijoilla lienee joka tapauksessa enemmän annettavaa alkoholinkäytön järkevöittämiselle kuin kossupullon hinnan alituisella säätämisellä.

Reilun viikon päästä panoillasta on ensimmäisen IRA-oluen julkistamistilaisuus Ravintola Huurteessa. Puhelimeni kilahtaa. Tytötkin panee on aloittanut Periscope-lähetyksen bileistä. Salakapakka-teeman pukeutuminen noudattaa 1920-luvun tyyliä. Esiintymässä on muun muassa miesburleskitaiteilija. Meno on railakasta ja tupa täynnä. Brewcatsin matka on alkanut. Sen kunniaksi voi vaikka korkata oluen.

07-tytot-panee

Keitokseen lisätään vielä hieman mallasta. Mallas mäskätään keittämällä, jolloin entsyymit pilkkovat maltaissa olevan tärkkelyksen käymiskelpoisiksi sokereiksi. Brewcats kannustaa kaikkia kokeilemaan kotipanemista.

 

Brewcats lyhyesti:

Laura Weckström
Soitti kitaraa vuosituhannen alkuvuosina Nerdee-yhtyeessä.
Pitää Tampereen olut- ja gastroravintolavalikoimaa maan parhaimpana.
Suosikkioluita esimerkiksi griekit, golden alet ja jenkkihumaloidut oluet.

Anette Aghazarian
Näyttelee Ylen Uusi Päivä -sarjassa.
Suosikkiolut on Surfing Dog.

Linda Silvonen
Näyttelijänä Tampereen komediateatterissa.
Kotoisin sahtipitäjä
Lammilta.
Oluen suhteen kaikkijuomainen.
Tekstissä on käytetty lähteenä Kustaa H.J. Vilkunan teosta Juomareiden valtakunta 1500–1850. Suomalaisten känni ja kulttuuri sekä Olutliiton 17.2.2016 julkaistua tiedotetta. Lisäksi materiaalina on käytetty Pienpanimoliiton puheenjohtajan ja sosiaali- ja terveysministeriön asettaman alkoholilain uudistustyöryhmän jäsenen Mika Tuhkasen haastattelua.

Edellinen sivu


Sivu: 1 2

Kommentoi

Kirjoita allaolevaan kenttään sana "yliopisto"

Lukijoiden kommentit

    1. Susan R (15.3.2016 kello: 21:45)

      En yhtään tunne näitä tyttöjä, jotka panee, muta mä oon niin ylpeä niistä!