Tutkijat talutusnuoraan

Mahmut ja muut tutkijat joutuivat painostuksen kohteeksi ottaessaan vetoomuksessaan esiin siviiliuhrit, jotka Turkin ja terroristijärjestöksi luokitellun Kurdistanin työväenpuolueen PKK:n välinen konflikti on vaatinut viimeisemmissä yhteenotoissaan. Osapuolet kävivät rauhanneuvotteluja muutaman vuoden, mutta konflikti kuumeni jälleen viime kesänä. Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan ainakin 250 siviiliä on kuollut yhteenotoissa sen jälkeen.

”Kun yliopistoihmiset kritisoivat hallituksen sotilasoperaatiota, se tietysti uhkasi Erdogania ja AKP:tä”, Alaranta selittää Turkin johdon voimakasta reaktiota vetoomukseen.

Samalla voi onnistua hallitusta arvostelevien tutkijoiden raivaaminen pois Turkin yliopistoista.

”Sananvapaus ja akateeminen vapaus on murskattu kehityksen varrella. Ne, jotka uskaltavat kritisoida, joutuvat puhumaan uhkausten ja potkujen uhalla.”

Myös toimittajat ja heidän ilmaisunvapautensa on joutunut Turkissa tiukoille. Maaliskuun alussa maan johto marssitti poliisin kriittistä ääntä ylläpitäneen sanomalehden toimitukseen, ja lehti otettiin AKP:n haltuun. Loppukuusta taas alkoi kahden toimittajan oikeudenkäynti, jossa toimittajia syytetään valtiosalaisuuksien paljastamisesta, väkivaltaisen vallankumouksen valmistelusta ja terroristien avustamisesta. Toimittajat raportoivat viime keväällä Turkin salakuljettavan aseita Syyrian kapinallisille. Nyt heitä uhkaavat elinkautistuomiot.

Alarannan mukaan sananvapaus ei ole koskaan ollut täydellistä Turkissa, mutta maan johdon linja näyttää vain tiukentuvan. Mutman kokee tilanteen huonontuneen erityisesti kolmen viime vuoden aikana. Demokratian kannattajia on painostettu niin lakiteitse kuin väkivallan uhalla.

Euroopan unioni on puuttunut viime kuukausina vaisusti Turkin ihmisoikeusrikkomuksiin.

”Tavallisesti EU reagoisi tutkijoiden painostukseen vahvasti. Tilanne on varmasti vaikea pakolaiskriisin keskellä painivan EU:n kannalta, mutta ainoa toivomme tuesta tulee EU:lta”, toteaa Mutman.

Sananvapauden rajoittaminen tai siviilikuolemat Kaakkois-Turkissa eivät ole juuri olleet julkisuudessa esillä, kun Turkki ja EU ovat neuvotelleet turvapaikanhakijasopimuksesta. Vastineeksi rajavalvonnan tiukentamisesta Turkille on sen sijaan lupailtu viisumivapautta ja EU-jäsenneuvottelujen vauhdittamista, vaikka ihmisoikeuksien toteutuminen on jäsenyyden edellytys.

Alaranta kuvaa EU:n toimivan täysin periaatteidensa vastaisesti. Hän ottaa esimerkiksi Euroopan komission viimeisimmän raportin, jonka kärkeen oli nostettu kehut Turkin hyvästä taloudellisesta kehityksestä.

”Eräs turkkilainen tutkija totesi osuvasti: mitä jos Mussolinin ajan Italia olisi hakenut EU-jäsenyyttä ja sitä olisi vain kehuttu hyvästä talouskasvusta?”

Alaranta ei usko, että Turkista voisi tulla täysivaltainen EU-jäsen AKP:n vallan alla. Hän kuitenkin muistuttaa, että Turkilla on jäsenehdokasmaanakin sekä velvoitteita että oikeuksia unionissa.

Tutkijoiden ja muiden demokratian kannattajien näkökulmasta Turkin tulevaisuus ei näytä kovinkaan valoisalta, sillä itsevaltaista asemaa tavoittelevan AKP:n suosio ei ole toistaiseksi hiipunut.

”Asianajajat arvioivat, että yli tuhannen ihmisen massaoikeudenkäynti voi kestää kahdesta neljään vuotta. Sinä aikana me syytetyt kärsimme, vaikkei meitä lopulta tuomittaisi”

Puolue on ratsastanut pitkään talouskasvulla ja infrastruktuurin rakentamisella. Viime vaaleissa marraskuussa puolue keräsi uskonnollisten ja nationalististen ryhmittymien äänet näyttäytymällä ainoana voimana, joka voi taata maan turvallisuuden.

Alaranta näkee AKP:n hajoamisen sisältä päin ainoaksi tieksi ulos Turkin poliittisesta umpikujasta.

”Puolueen jotkut perustajajäsenet ovat kritisoineet puolueen autoritääristä suuntaa. Toistaiseksi AKP:n takana oleva lehdistö kuitenkin onnistuu leimaamaan heidät pettureiksi ja kampanjoimaan heitä vastaan.”

Samaan aikaan itsesensuuri on voittanut yhä enemmän alaa. Mutman halusi vetää osan kommenteistaan pois ennen tämän jutun julkaisua vedoten niiden mahdollisiin seurauksiin. Myös Mutmanin vaimo osallistui haastatteluun, mutta hän ei halunnut lopulta kommenttejaan tähän juttuun.

Tampereelle muuttaminen on taannut Mutmanille työrauhan, mutta hän ei haluaisi jättää kotimaataan lopullisesti. Mutman ei tiedä, mitä tapahtuu, kun hänen pestinsä Tampereen yliopistossa päättyy ensi vuoden tammikuussa. Turkissa edessä on oikeudenkäynti lähivuosina.

”Asianajajat arvioivat, että yli tuhannen ihmisen massaoikeudenkäynti voi kestää kahdesta neljään vuotta. Sinä aikana me syytetyt kärsimme, vaikkei meitä lopulta tuomittaisi”, sanoo Mutman.

Perusteet syytteille ovat hatarat. Hallitukseen vetoaminen siviilikuolemien lopettamiseksi on sananvapauden rajoissa ilmaistu mielipide, vaikka se tulkitaankin turkkilaisuuden loukkaamiseksi.

”Terrorismipropagandan levittämiseksi kurdijärjestö PKK taas pitäisi ylipäätään mainita vetoomuksessamme”, toteaa Mutman.

Oikeudenkäynti ei silti ole läpihuutojuttu. Osviittaa antaa tuleva ratkaisu niiden toimittajien oikeudenkäynnissä, jotka raportoivat Turkin salakuljettavan aseita Syyriaan. Periaatteessa journalistit toimivat lehdistönvapauden rajoissa, mutta he voivat yhtä hyvin saada elinkautiset vankilatuomiot.

Mahmut Mutmanin ja muiden demokratian puolustajien tulevaisuus riippuu siitä, mihin suuntaan heidän kotimaansa kehitys kulkee tästä eteenpäin.

Vainotuille tutkijoille paikkoja Tampereen yliopistoon

Tampereen yliopistoon voi tulla tulevaisuudessa vuosittain turkkilaisen Mahmut Mutmanin kaltaisia tutkijoita, joiden on vaikea työskennellä kotimaassaan vainon tai muun uhan takia. Tavoitteena on, että joka vuosi muutamalle ulkomaalaiselle tutkijalle voitaisiin tarjota väliaikaista paikkaa Tampereelta.

Suunnitelmat liittyvät Scholars at Risk (SAR) -verkostoon, johon Tampereen yliopisto lähti mukaan vuoden 2016 alussa. SAR auttaa uhkaa kokevia tutkijoita esimerkiksi etsimään sijoituspaikkoja ulkomaisista yliopistoista.

Rahoitusta tutkijoiden stipendiohjelmalle haetaan parhaillaan. Tampereen yliopiston vararehtorin Katariina Mustakallion mukaan toivomuksena on saada kerättyä säätiöiltä pysyvä rahasto. Siten paikka voitaisiin myöntää nopeasti, jos tutkijan olisi turvatonta oleskella kotimaassaan. Huhtikuun aikana ratkeaa, toteutuvatko yliopiston suunnitelmat.

Halu auttaa kansainvälisiä tutkijakollegoita on herännyt suomalaisissa yliopistoissa muutaman viime vuoden aikana. Ennen Tampereen yliopistoa SAR-verkostoon ovat liittyneet Helsingin yliopisto ja Taideyliopisto.

”Täällä Suomessakaan ei voida olla enää pussin pohjalla ja odottaa, että kaikki paha menee ohi, kun laitetaan silmät kiinni. Yliopistojen tehtävä on näyttää tietä”, toteaa Mustakallio.

Tampereen yliopistossa tutkijat voivat jatkaa omaa tutkimustyötään ja antaa opetusta. Ulkomaalaisten kollegoiden auttaminen ei olekaan pelkkää hyväntekeväisyyttä, vaan Mustakallion mukaan yhteistyön toivotaan myös tuovan Tampereelle kansainvälistä tutkimusta ja uusia tutkimusaloja.