Näin on! Niin siis mikä yhteinen etu?

Yliopistoista on tullut yliopistolakiuudistuksen myötä johtajakeskeisempiä. Vallan keskittyminen yliopiston ja yksiköiden johtajille on nähdäkseni mahdollistanut nopeamman ja ketterämmän päätöksenteon, josta yliopistoyhteisö on etääntynyt, sillä kaikkia koskevia päätöksiä valmistellaan ja tehdään yliopistodemokratian periaatteiden mukaan vain nimellisesti.

Joku voisi kysyä, että mitä sitten? Yliopistothan tarvitsevat vahvaa johtajuutta selvitäkseen muuttuvassa yhteiskunnassa. Kolmikantainen yliopistodemokratia professorien, muun henkilöstön ja opiskelijoiden kesken johtaa ainoastaan eri ryhmien kyräilyyn keskenään, ja yliopiston yhteinen etu kärsii.

Vallan hierarkkinen keskittäminen yhteiseen etuun vedoten on kuitenkin ryönää. Politiikka muodostuu vaihtoehdoista, myös yliopistolla: yliopistoyhteisön sisältä löytyy monenlaisia, keskenään ristiriitaisia näkemyksiä yhteisestä edusta. Niiden yhteensovittaminen onnistuu yliopistodemokratian keinoin.

Demokraattinen päätöksenteko ei aina ole ketterää tai nopeaa, eikä tarvitsekaan – sen vahvuudet ovat muualla. Demokraattinen johtaminen, valmistelu ja päätöksenteko luovat yhteishenkeä ja luottamusta. Molempia tarvitaan uudessa yliopistossa.

Kirjoittaja on Tamyn hallituksen jäsen.