Kaikki on ihan paskaa
Tuskin on kovin monella käynyt surkeampi tuuri kuin Lea Hornilla. Piti saada mukava mies ja kiva koti, tulikin sadistinen kusipää ja elämästä yhtä helvettiä.
Huojuvan talon Eero Markku on kiistatta suomalaisen kirjallisuuden epämiellyttävimpiä hahmoja: tunteeton psykopaatti, joka kiduttaa perhettään sikäli, kun huoripukkina häärimiseltään ehtii.
Suomalaisessa kirjallisuudessa oli kiihkeä ajanjakso, jolloin kaikilla meni kaikki ihan päin helvettiä. Papin rouvan Elli on jumissa väärän miehen kanssa, Juhan Juhan elämän mullistaa puskaryssän matkaan karkaava vaimo, Punaisen viivan Riikaa ja Topia lohduttaa Kainuun köyhien korpien keskellä vain lupaus sosialismista.
Ihmisten kohtalot ovat välillä niin epäreiluja, että tekee mieli matkustaa vuosisatojen taakse rääkymään kirjailijalle. Nyt, Juhani, jotain rajaa tähän touhuun! Sillä naisella oli jo muutenkin ihan paska fiilis!
Kärsimyksessä on silti jotain todella eleganttia. Kaiken ytimessä on usein kaipuu ja merkityksellisyyden vimmainen metsästäminen. Onko tyytyminen siihen, mitä Luoja on suonut, vai onko elämällä tarjota enemmänkin? Hauraat onnen hetket katoavat yhtä nopeasti kuin tuomien loisto.
Sitä paitsi nykyajan pullamössönuoret eivät osaa edes kärsiä kunnolla. Kun ihana Aino Järnefelt ei vastannut Juhani Ahon rakkauteen vaan lähti Jean Sibeliuksen matkaan, Aho oli niin paskana, että kirjoitti tunteistaan kirjan. Mitä sinä teit? Ulisit jossain ryhmächatissa, senkin moukka.
Juhani Ahon Juha ilmestyi vuonna 1911. Teoksesta on tehty muun muassa oopperoita ja elokuvia. Ahoa on tituleerattu suomen esnimmäiseksi ammatikirjailijaksi.