Itkupotkuraivarit ja neljä muuta pointtia ammattiliitoista

Aino Heikkonen, teksti

Ylen (25.7.2016) mukaan nuorten into liittyä ammattiliittoon hiipuu: kyselyssä alle 25-vuotiaista alle puolet ilmoitti kuuluvansa liittoon. Vaikka itse olen ammattijärjestön jäsen, en ihmettele toisten valintaa jäädä pois.

Uutisen jatkokeskustelussa pohdittiin muun muassa sitä, että ay-liike joutuu kamppailemaan nuorten ajasta vaikkapa Pokémon-pelin kanssa. Pokémon-kortin käyttäminen saattoi tuntua hyvältä tavalta selittää mikä tahansa nuoriin liittyvä ilmiö kesällä, mutta syksyn tullen on aika pureskella ihan oikeitakin kysymyksiä.

 

1. Mikä massa?
Työmarkkinoille pyrkivän – vaikkapa nyt akateemisen – työura ei tunnu mielikuvissa kiinnittyvän massaan, vaan edessä siintää silppua. Kuva ammattiyhdistysliikkeestä taas kiteytyy siihen, että suljettujen ovien takana sovitaan massan eduista. Akavan opiskelijoiden puheenjohtajakin puhuu jo liiton harmaista kabinettiäijistä.

 

2. Mikä massi?
Ammattiyhdistysliikkeen näkökulmasta palkaton harjoittelu vaikuttaa olevan pirusta seuraava, mutta yksilön näkökulmasta se voi olla tarpeellinen ponnahduslauta palkattuihin töihin. Alipalkattu työkin voi tuntua ensimmäiseksi työpaikaksi huomattavasti paremmalta vaihtoehdolta kuin ei työtä ollenkaan. Olen itsekin livennyt rintamasta ja joustanut työehdoissani, kun kaupantekiäisinä on ollut työpaikka. Anteeksi vaan, ay-siskot ja -veljet!

 

3. Mikä viesti?
Googlaamalla ”ammattiyhdistys” hakutuloksiin nousee ensimmäisenä sosiaali- ja terveysalan Tehyn ja lähi- ja perushoitajaliitto Superin linkit. Tämän jälkeen Wikipedia latoo faktoja ammattijärjestöistä. Hakutulosten etusivulle nousevat myös Arkistoalan ammattiyhdistys sekä Espoon ja Kauniaisten opettajien ammattiyhdistys. Vältyn nukahtamasta, koska viidentenä hakutuloksista löytyy SAY, Spämmääjien ammattiyhdistys. Uppoudun verkkosivuun, jolla kerrotaan esimerkiksi, että jatkuva nimimerkin muuttaminen nuorena lisää juurettomuutta ja hankaluuksia. ”Southboxissa” keskustelunavaus ”Maistuuks kvinoa sienelle?” on tuottanut hajanaisia pohdintoja.

 

4. Mikä maksu?
Ammattiliiton opiskelijajäsenyys voi opiskeluaikana tuntua kannattavalta kevyistäkin syistä, jos muutamien kymppien vastineeksi saa vaikka matkavakuutuksen: hei, yksi kulu vähemmän reissaamisessa! Opiskelun jälkeen jäsenyys maksaa usein satasia vuodessa, eivätkä monet ammattijärjestöjen hyödyistä ole käsin kosketeltavia vaan liittyvät isoihin kysymyksiin, kuten työntekijöiden edunvalvontaan. Sen sijaan ansiosidonnaisen saa liittymällä pelkkään työttömyyskassaan, jonka hinta–laatu-suhteen hahmottaa helposti: jos maksat esimerkiksi reilut sata euroa vuodessa, olet oikeutettu ansiosidonnaiseen päivärahaan. Aika houkutteleva diili, täytyy myöntää.

 

5. #Suominousuun?
Työmarkkinaosapuolien ja hallituksen kilpailukykysopimuksen hiekkalaatikolla on näyttänyt siltä, että eri osapuolet ovat saaneet vuorollaan itkupotkuraivarit, eivätkä ole leikkineet toistensa kanssa. Haloo on ollut iso, mutta muistaako kukaan, mistä sovittiin? Montako kertaa sopimus kaatui ja nousi? Kiinnostaako enää ketään?

Kommentoi

Kirjoita allaolevaan kenttään sana "yliopisto"