Reportaasit
2.9.2016

Simo Suominen heitti Stubbia kolalla ja haluaa nyt kaataa hallituksen

Annina Mannila

Vahvemmat jakolinjat tekevät paluuta politiikkaan. Miten ihmisestä tulee aktivisti? Entä voiko sokerilitku muuttaa kansallisen politiikan suuntaa? Tamperelainen Simo Suominen koetteli rajoja heittämällä limsaa valtiovarainministeri Stubbin päälle.

Esa Keskinen, teksti

Annina Mannila, kuvat

 

Marraskuussa 2015 kokoomuksen yleisötapahtuma Tampereella on kerännyt kiitettävästi väkeä. On kuun viimeinen päivä, ja Koskikeskuksen Linkosuo on täynnä. Yksi puhujista on valtiovarainministeri Alexander Stubb.

“Valehtelija! Leikkaaja!”

Yleisöstä kävelee mies ja heittää Stubbin päälle nestettä limsamukista. Turvamiehet käyvät heittäjän kimppuun ja vievät hänet pois. Tilanteesta kuvatulla videolla Stubb näyttää hölmistyneeltä. Hän vetää tilaisuuden loppuun paita märkänä. Samana aamupäivänä protestoijat olivat häirinneet Stubbin luentoa Tampereen yliopistolla.

Puoli vuotta myöhemmin Tampellan Kelloportinkadulla partioi kaksi poliisiautoa. Vanhassa tehdasrakennuksessa sijaitsee Pirkanmaan käräjäoikeus. Stubbin päälle kolaa heittänyt tamperelainen Simo Suominen, 27, saapuu. Pitkät tummat hiukset, beige Canada Goose -takki ja punainen olkalaukku.

Hän on kutsunut Facebookin välityksellä kokoon Cola-mielenosoituksen Stubbia ja hallituksen politiikkaa vastaan. Pihalla on parikymmentä ihmistä. Toimittajia on lähes yhtä paljon kuin tukijoita. Yksi tukijoista heiluttelee Coca-Cola-pulloa. Poliisit ovat varautuneet isompaan hässäkkään.

Stubbia ei näy missään.

Oikeussali tulee täyteen. Nappaan käytävältä tuolin. Kuuleminen on nopeasti ohi. Suominen myöntää heittäneensä juomaa mutta ei tehneensä rikosta. Hänet tuomitaan kunnianloukkauksesta ja lievästä vahingonteosta 35 päiväsakkoon. Lisäksi Suominen tuomitaan korvaamaan pesulalaskua 34,80 euroa korkoineen. Ei Stubbin, vaan toisen henkilön puvusta.

Tapaan Suomisen ensi kerran kasvotusten. Hän on oikein miellyttävä. Syvän tummat silmät, vähän partaa leuassa. Ehkä joku voi mieltää hänet anarkistin näköiseksi. Paheksuttava pitkätukkahippi. Minulle tulee mielikuva leppoisasta, heviä kuuntelevasta opiskelija-aktiivista. Ehkä olen väärässä. Kyseessä on poliittisesti arveluttava mies, jonka ministerin turvamiehet tunnistavat.

 

Elokuinen aurinko värjää Keskustorin Vanhan kirkon tapulin erityisen keltaiseksi.

Vastaan kävelee ihmisiä, jotka ovat tyytyväisiä vallitsevaan yhteiskunnalliseen oloon. Äiti ja tytär muotilaukut olalla, tyttärellä vaateliikkeen muovipussi kädessään.

Satakunnankadun Bar Alanyaa koristaa välimerellistä ja itämaista tyyliä yhdistelevä sisustus.

“Täällä käy vapaa-ajallaan jonkin verran Tampereen anarkisteja, kommareita ja vassareita”, Suominen kertoo.

Verkossa anarkistien ja aktivistien valtavirran kokoontumispaikka on Takku.fi. Tampereella skene elää Pispalassa ja Nekalassa.

Tarkennetaan, että Suominen kokee olevansa hieman huono anarkisti, jos ollenkaan. Aktivisti on parempi termi.

Ensimmäistä kertaa hän muistaa pohtineensa todella politiikkaa yläasteella. Historian opettaja kertoi, että hänen, lamaan syntyneen, ikäluokkansa elintaso tulisi olemaan huonompi kuin edellisellä sukupolvella. Vain yhdessä voisi muuttaa asian.

“Siitä lähtien oli selvää, että puhtaan yksilökeskeinen politiikka pitää hylätä.”

Poliittisen toiminnan hän aloitti käymällä vasemmistonuorten mielenosoituksissa Helsingissä.

Hän kuitenkin kaipasi enemmän tietoa kovista poliittisista aiheista. Sitä Suominen löysi Kommunistisesta Nuorisoliitosta, jonka puheenjohtajana hän lopulta toimi.

Myöhemmin Suominen liittyi kommunistiseen puolueeseen, jonka ehdokkaana hän oli eurovaaleissa 2014 ja kuntavaaleissa 2015 tulematta valituksi.

“SKP on suurin avoimesti ja tahallisesti ideologinen puolue. Toki suuremmilla puolueilla on epämääräisiä arvoja ja eroja – sitä en kiistä.”

Tuoppi tyhjenee kiivaan selittämisen ohessa. Wittgenstein, Marx, rahaeliitti, vallankumous, hallitus, ilmastotuho… Kokonaisuudet nivoutuvat yhdeksi ongelmaksi, jonka ratkaisu alkaa nykyisen kapitalistisen järjestelmän murtamisesta.

Kirjailija Albert Camus on kirjoittanut, että kapinaa ei ole, ellei kapinallisella ole tunnetta siitä, että hän on oikeassa. Suomisella on vahva tunne oikeassa olemisestaan. Hän on puheissaan ja teoissaan tinkimätön.

Luokkaretki-mielenosoituksessa vuonna 2014 Suominen päätyi Etelärannassa poliisin mottiin. Eräässä toisessa mielenosoituksessa hän sai kyynelkaasua. Hän on myös istunut vankilassa totaalikieltäytyjänä ideologisista syistä. Nykyään hän voisi kuitenkin käydä armeijan. Siitä voi olla hyötyä kun järjestelmä romahtaa.

 

Klassinen anarkismi tähtää valtarakenteista vapaaseen yhteiskuntaan siirtymiseen. Se voi tapahtua tarvittaessa vaikka asein. Simo Suominen ei usko, että sen aika on vielä. “Mitä vähemmän meillä on yhteisiä tavoitteita, sitä vähemmän on mahdollisuuksia keskusteluun. Kansalaisilla ja hallituksella on vielä joitain yhteisiä tavoitteita.”

Klassinen anarkismi pyrkii siirtymään valtarakenteista vapaaseen yhteiskuntaan. Se voi tapahtua tarvittaessa vaikka asein. Simo Suominen ei usko, että sen aika on vielä. “Mitä vähemmän meillä on yhteisiä tavoitteita, sitä vähemmän on mahdollisuuksia keskusteluun. Kansalaisilla ja hallituksella on sentään vielä joitain yhteisiä tavoitteita.”

 

 

Viime vuosikymmenet näyttäytyvät Suomessa verrattain rauhallisina. Poliittiselta aggressiolta ja roihuilta on vältytty. Entä nyt? Kuljemmeko kohti levottomia aikoja?

Suomessa korkean tason politiikkoihin tai vallanpitäjiin kohdistunut väkivalta on ollut harvinaista ottaen huomioon, että kansallisessa mytologiassa vaikuttavat sellaiset attentaatteihin langenneet hahmot, kuten Piispa Henrikin surmaaja Lalli, kapinapäällikkö Jaakko Ilkka ja itse Väinämöiseen nuolen ampunut Joukahainen.

Poliittisia murhia ei ole tehty maassa toisen maailmansodan jälkeen. Viime vuosisadan tunnetuimmat poliittiset murhat ovat kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin murha vuonna 1904 ja sisäministeri Heikki Ritavuoren murha vuonna 1922. Molemmat ammuttiin – Bobrikov Eduskuntatalon portaille ja Ritavuori kotiovelleen. Bobrikovista päästi läpi Eugen Schauman, sortokamppailun tunnetuin marttyyri. Äärioikeiston mustamaalaaman Ritavuoren murhaaja taas oli ruotsinkielinen aktivisti.

Poliittinen terrori on nuorten miesten puuhaa.

Lapuanliikkeen toimissa 1920- ja 30-luvun vaihteessa sai surmansa kolme ihmistä. Lisäksi liike käytti laajalti poliittiseksi laskettavaa väkivaltaa. Tampereen ehkä huomattavin, mutta unohdettu poliittinen väkivallanyritys, tapahtui sisällissodan muistojuhlassa Keskustorilla 4. huhtikuuta 1920. Joukko Pietariin paenneita suomalaisia punaupseereja oli lähtenyt suorittamaan kenraali Mannerheimin salamurhaa. Ilmeisesti ampujaksi arvottu upseeri kuitenkin jänisti.

Tehtävään lähteneiden keski-ikä oli vain 26 vuotta. Poliittinen terrori on nuorten miesten puuhaa.

Rajummat kannanoton keinot ovat tulleet julkiseen keskusteluun ja internetiin jäädäkseen. Myös kova poliittinen puhe ja silkka loanheitto ovat levittäytyneet kaikille tasoille, aina jenkkien presidentinvaalikampanjaan asti. Verkossa väkivallalla uhkailu on arkipäivää. Silti fyysiset yhteenotot ovat suomalaisessa politiikassa poikkeuksellisia. Nyrkkitappelut eivät ole erityisen tavallisia eduskunnassa. Ministerit voivat kävellä kadulla ilman henkivartijoita. Maailmalta tuttu poliitikkojen tai suuryritysten pomojen kakuttaminen ei ole sekään vakiintunut Suomeen. Siksi myös Suomisen limsanheitto motiiveineen herätti huolestunutta keskustelua poliitikkojen koskemattomuuden rakoilemisesta. Aivan aiheesta.

Lisäksi 2010-luvulla on ollut konkreettisia poliittisia väkivallantekoja. Huhtikuussa 2011 äärioikeistolaisen Suomen Vastarintaliikkeen (SVL) jäsenet kävivät kiinni kokoomuksen jäseneen Oulussa. Heinäkuussa 2012 Oulussa suihkutettiin kaasua vasemmistopoliitikko Dan Koivulaakson kasvoille. Tammikuussa 2013 Äärioikeisto Suomessa -kirjan esittelytilaisuudessa Jyväskylässä puukotettiin yhtä tapahtuman järjestäjistä. Tekijänä kahdessa jälkimmäisessäkin on henkilö, jolla on SVL-yhteyksiä.

Myös sisäministeriön elokuussa julkaistu tilannekatsaus osoittaa, että äärivasemmisto ja äärioikeisto ovat aktivoituneet. Skiniaalto on painunut historiaan, mutta vuonna 2015 äärioikeistolaiseen väkivaltaiseen ekstremismiin liittyviä rikosepäilyjä kirjattiin 33 kappaletta. Anarkistiseen ja antifasistiseen liikehdintään liittyviä rikoksia taas kirjattiin kuluneena vuonna yhteensä 16 kappaletta. Uutena aatteellisen väkivallan muotona ovat ilmaantuneet turvapaikanhakijoihin kohdistuvat iskut.

Myös Fennovoiman ydinvoimalahankkeen vastustajien toiminnassa Pyhäjoen Hanhikivellä on löydettävissä samoja piirteitä. Rikosilmoituksista suurin osa ei ole kuitenkaan liittynyt väkivaltaan. Uskonnollisten ääriryhmien tekemien rikosten saldo on pyöreä nolla.

 

“Kommareilla on parasta seksiä.”

Suominen vitsailee viitaten epämääräisesti tutkimukseen, jossa käsitellään polittisen vakaumuksen vaikutusta seksielämään.

“Ja sitten kun kommareita on kaksi – voitte kuvitella”, Suominen hekottaa.

Suominen on melko isosta perheestä. Hänellä on kolme sisarusta. Vanhemmat ovat eri puolilta Suomea, ja heidän työnsä liittyvät ohjelmointiin.

“Perheemme ei ole niinkään poliittinen eikä todellakaan kommunistinen. Politiikkaa puhutaan joskus ruokapöydässä, mutta en tiedä, mitkä ovat perheenjäsenteni puoluesidonnaisuudet. En varmaan osaisi tehdä edes kovin hyviä arvauksia.”

Nuoruutensa Suominen asui Espoossa. Koulu ja työ ovat kuljettaneet Ähtäriin, Mänttään ja Seinäjoelle.

“Koen itseni yleissuomalaiseksi.”

Tampereelle hän päätyi puolison perässä. Suominen asuu Hallilassa avopuolisonsa Minna Mentulan kanssa. He tapasivat SKP:n kesäyliopistossa. Mentula on tällä hetkellä Kommunistisen Nuorisoliiton puheenjohtaja. Siksi vitsailu kommariseksistä.

Koulutukseltaan Suominen on “pätevä kirjastosetä”. Hänellä on valkolakin lisäksi ammattitason tutkinto kirjasto- ja tietopalvelualalta. Työhistoria noudattelee ajan henkeä.

“Sillisalaatti-pätkäduuneja ja harjoitteluja. Olen ollut duunissa metsätöissä, kirjastossa, kiinteistönhoidossa, pitänyt iltapäiväkerhoja alakoululaisille sekä toiminut mainostenjakajana. Niin, ja tietysti opiskellut.”

Suominen ei ole yhteiskunnasta irtaantunut. Pikemminkin hän on harkitseva ja toimelias ihminen, joka haluaa vaikuttaa ympäröivään maailmaan. Ei syrjäytynyt pahantekijä. Ei hän myöskään ole Schauman. Aatteellinen murha ja kakuttaminen ovat eri asioita. Tahrimalla Stubbin hän halusi osoittaa hallituksen politiikan ylittäneen rajan.

Stubb ei ole mikään uusi Hitler.

“Mähän olisin voinut heittää vaikka mitä. Limsa sopii mittakaavaan.”

Suominen toteaa, että Stubb ei ole mikään uusi Hitler.

“Mä en voi tehdä poliittista salamurhaa ja odottaa, että se olisi okei. Tällaiset kevyet aktit ovat perusteltuja, sillä tämä on kovaa politiikkaa, jota hallitus tekee.”

Suominen hyväksyy keinot aina provosoivasta epäkohteliaisuudesta sabotaasiin ja mellakoihin, mutta päätöntä vahingontekoa hän kuitenkin pitää idioottimaisena. Toiminnan tulee olla perusteltua.

“Esimerkiksi Luokkaretki-marssilla Etelärannassa oli tarkoituksena rikkoa vain EK:n ikkuna, mutta viesti ei tavoittanut kaikkia. Mutta, kuten sanottu, täydellistä sorrettua ei ole olemassa.”

Välillä näkemykset vaikuttavat ristiriitaisilta maallikon silmin. Suominen myös vetäytyy relativismin taakse. Se ei ole mikään ihme, sillä liikutaan syvissä vesissä, moraalifilosofian kysymyksissä. Kuka päättää, mikä on oikeutettua?

“Mä oon sen verran nihilisti, että sanon, ettei kukaan.”

Suominenkin myöntää, että on tiettyjä instansseja, kuten YK ja yhteiskunnan yleinen oikeudentaju, jotka asettavat raameja. Yksilö on kuitenkin se, joka tekee lopullisen päätöksen.

 

Virvoitusjuomalla heittäminen oli Simo Suomisen mukaan oikein mitoitettu akti, sillä Stubb ja hallitus harjoittavat politiikkaa, jonka seurauksista kärsivät tavalliset kansalaiset. Oikeudenkäynnissä hän myönsi heittäneensä limsaa ideologisista syistä, mutta ei kuitenkaan tehneensä rikosta.

Virvoitusjuomalla heittäminen oli Simo Suomisen mukaan oikein mitoitettu akti, sillä Stubb ja hallitus harjoittavat politiikkaa, jonka seurauksista kärsivät tavalliset kansalaiset. Oikeudenkäynnissä hän myönsi heittäneensä limsaa ideologisista syistä, mutta ei kuitenkaan tehneensä rikosta.

 

Suominen arvelee, että oikein mitoitettu kola-attentaatti on vaikuttanut Stubbin suosion laskuun.

“Luulisin, että se on ollut osaltaan mukana luomassa kuvaa hänestä vihattuna poliitikkona.”

Tempaus on tuonut huomiota myös Suomiselle. Se oli iskun yksi tarkoitus. Politiikan on oltava julkista.

“Iskusta on ollut kuitenkin enemmän hyötyä aktivistin uralle kuin poliitikon.”

Hän aikoo asettua jatkossakin ehdolle vaaleissa, jos pyydetään.

“Varmaankin pyydetään.”

Kuka ansaitsisi tällä hetkellä kolaa niskaansa? Vastaus tulee välittömästi: Sipilä. Suominen yritti jo toistaa iskun kokoomuksen tilaisuudessa, mutta häneen oli ennalta varauduttu. Pääsy tilaisuuteen estettiin. Sipilää hän ei ole yhyttänyt. Hän toteaa, että hallituspoliitikkoja kohdellaan liian lepsusti.

“Sipilälle tulisi esittää kovia kysymyksiä. Hiillostaa ja saada vastauksia kameran edessä. Eihän tällaisella (leikkaus)politiikalla ole mitään oikeaa moraalista oikeutusta. Dogmaattista politiikkaa, jonka taustalla on talousteoria, jolla ei ole edes kunnollista tieteellistä pohjaa. On vain päätetty, että näin se on.”

Suominen toteaa, että poliittisia radikalisteja on tulossa. Paljon radikaalimpia kuin hän.

Tuoreimman Nuorisobarometrin perusteella nuorista 56 prosenttia kokee kuuluvansa suomalaiseen yhteiskuntaan, kun vuonna 2012 luku oli vielä 76 prosenttia.

Aatteellinen viha kumpuaa usein näköalattomuudesta, jonka yhteiskunta on tuottanut. Kärjistetysti: kun yksilöllä ei ole vaihtoehtoja, se usein joko alkaa pohtia itsensä hirttämistä tai heitellä polttopulloja. Monesti jälkimmäiseen vaihtoehtoon kytkeytyy radikaali yhteisö ja käsitys vihollisesta.

Tuoreimman Nuorisobarometrin perusteella nuorista 56 prosenttia kokee kuuluvansa suomalaiseen yhteiskuntaan, kun vuonna 2012 luku oli vielä 76 prosenttia. Eurostatin vuoden 2014 tilaston mukaan Suomessa työelämän ja koulumaailman ulkopuolelle jääneiden nuorten määrä oli 12,9 prosenttia kaikista nuorista. Muissa pohjoismaissa määrä on pienentynyt vuosittain, mutta Suomessa määrä on kasvanut. Tilastokeskuksen mukaan 15–24-vuotiaita oli kesäkuussa yhteensä työttömänä 87 000.

Vuonna 2014 noin puolet nuorista oli sitä mieltä, että syrjäytyminen johtuu jonkin verran yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuudesta. Yhteiskunnan ulkopuolelle lipuviin nuoriin verrattuna Suominen on eliittiä: poliittinen aktiivi, koulutettu ja verkostoitunut. Hän pääsee esittämään näkemyksiään mediassa. Suominen onkin huolissaan. Nuoret pitää saada osallistumaan.

“Sanotaan, että politiikka ei kiinnosta yhtään. Sitten seuraavassa lauseessa valitetaan, että vittu kun mulla on korkea vuokra. Sehän on erittäin poliittinen asia.”

Ongelma on poliittisen puheen vaikeaselkoisuus. Lisäksi puuttuu poliittinen tahto järjestää nuorille töitä.

“Politiikan toimintatapojen ja kielen pitäisi tulla lähemmäksi nuoria.”

 

suominen6alanya

 

Bar Alanyassa keski-ikäinen mies laittaa jukeboksista soimaan Kasevaa ja palaa pelaamaan korttia viereiseen pöytään.

Onko Suominen terroristi?

“Tosi hyvä kysymys”, Suominen sanoo hersyvästi.

Sitten hän vakavoituu.

“Jos on jana, jonka päässä on terroristi ja ei-terroristi, en mielelläni halua edes asettua sellaiselle.”

On paljon harmaata aluetta.

“Väkivalta ei ole aina automaattisesti väärin. Harva niin edes ajattelee. Toimimattomuuden ja maltillisuuden hinta alkaa kääntyä pikkuhiljaa sietämättömän suureksi. Yhä radikaalimmat ja radikaalimmat teot on oikeutettuja. Niin se ikävä kyllä on”, Suominen summaa.

“Joka itsenäisyyspäivä juhlitaan sotaa. Suhtaudumme siihen niin, että sota on paha, mutta mitä olisi tapahtunut, jos me emme olisi sotineet.”

Eurooppa on lyhyellä tarkastelujaksolla nytkähtänyt levottomampaan suuntaan. Suomisen mielestä se ei ole pelkästään negativiinen asia.

Eurooppa on lyhyellä tarkastelujaksolla nytkähtänyt levottomampaan suuntaan. Suomisen mielestä se ei ole pelkästään negativiinen asia, vaikka hän ei suoraa väkivaltaa vielä hyväksykään.

“Olen samaa mieltä Slavoj Žižekin kanssa, että muutos ei tapahdu ilman levottomuutta. Täytyy pitää huoli, että levottomuus päättyy lähemmäs utopiaa kuin dystopiaa.”

Suominen kertoo juuri lukeneensa Taivaan pilarit, joka kertoo katedraalin rakentamisen draamasta keskiajan Englannissa.

“Vaikka olenkin ateisti, niin mielestäni päämäärättömyys on paljon hirmuisempi kohtalo yhteiskunnalle kuin järjetön ideologia. Arvostan kyllä myös tietynlaista uskonnollisuutta tästä syystä.”

Uskontoon liittyy myös Suomisen vastarinnan heräämistä kuvaava tilanne. Lapsena Suominen asettautui vastateloin vanhempiaan kohti kyseenalaistamalla jumalan olemassaolon. Hän ei ollut vakuuttunut perusteluista.

Nyt rahavalta ja kapitalismi ovat tässä yhteiskunnassa jumalia, jotka Suominen haluaa repiä alas alttarilta.

Aina on ihmisiä, jotka ovat valmiita menemään todella pitkälle vakaumuksensa tähden. Suominen on yksi heistä.

“Tekemättömyys ja puolueettomuus on jäljiltään paljon hirmuisempaa kuin radikaali ja äärimmäinen politiikka. Kun maltillisuuden hintana voi olla koko maapallon ekosysteemi, niin radikalismi alkaa vaikuttaa ihan kiltiltä.”

 

KUKA: SIMO SUOMINEN

Tamperelainen aktivisti.

Kirjoittaa kahta blogia, satunnaisia kolumneja Tiedonantajaan sekä mielipidekirjoituksia Helsingin Sanomiin, Aamulehteen ja muihin lehtiin.

Julkaissut pamfletin työttömyydestä. Lisää julkaisuja tekeillä.

SKP:n kuntavaaliehdokas 2015 ja eurovaaliehdokas 2014.

Tutkinto kirjasto- ja tietopalvelualalta.

Harrastuksia muun muassa vaeltaminen, lukeminen ja tilaisuuden tullen pehmomiekkailu.

 

Tekstissä on käytetty lähteinä Anssi Kullbergin toimittamaa teosta Suomi, terrorismi, SUPO. Koira joka ei haukkunut. Miksi ja miten Suomi on välttynyt terroristisen toiminnan leviämiseltä?, Albert Camus’n kirjaa Kapinoiva ihminen ja Noam Chomskyn teosta Anarkismista. Lisäksi materiaalina on käytetty sisäministeriön Väkivaltaisen ekstremismin tilannekatsaus -julkaisua, vuoden 2015 Nuorisobarometriä ja Eurostatin tilastoa vuodelta 2014.

Keskustele twitterissä:

Kommentoi

Kirjoita allaolevaan kenttään sana "yliopisto"

Lukijoiden kommentit

    1. spk (9.9.2016 kello: 18:36)

      Muuten mielenkiintoinen juttu, mutta miksi toimittajilla on nykyään tapana leimata kaikki aktiiviset ihmiset anarkisteiksi, vaikka tässäkin on selkeästi kyse puolueessa toimivasta kommunistista? Ei anarkismi aina liity kaikkeen mitä tapahtuu.