Yliopistopastori Risto Korhonen toivoo huudon tilalle keskustelua
Risto Korhonen puhuu pehmeällä äänellä.
“Armo vapauttaa ylisuorittamisen paineesta ja muiden arvostelemisesta.”
Hän osoittaa sormellaan kuin pistoolilla.
“Kun syyttävä sormi osoittaa pois, niin muista, että kolme sormea osoittaa itseesi”, hän siteeraa tuttua lähetystyöntekijää.
Korhonen on Tampereen evankelis-luterilaisten seurakuntien yliopistopastori. Hän päivystää Taivaankansi-kappelilla Pinni B -rakennuksen ylimmässä kerroksessa. Peiliristin koristama kappeli on avoin tila.
“Kappelin merkityksen hiljentymisessä on löytänyt myös moni ei-kristilliseltä taustalta tuleva opiskelija ja tutkija.”
Kappelissa järjestetään myös kirkollisia toimituksia. Aivan, yliopistolla voi mennä vaikka naimisiin. Viimeksi kappelissa vihittiin pari toukokuussa. Yliopistonmäellä rakkaus näkyykin tavallisimmin kumppanin etsimisenä.
“Opiskelijoillakin on toive tulla rakastetuksi, kohdatuksi, kosketetuksi. Vastavuoroisesti halutaan myös osoittaa hyväksyntää toiselle.”
Yliopistolaiset eivät ole Korhosen kokemuksen mukaan sen rationaalisempia rakkaudessa kuin muutkaan. Säröjä tulee rakkauden liian korkealle nostetusta ideaalista ja arkirealismin puutteesta.
“Nekin, joilla niin sanotusti flaksi käy, voivat pettyä nopeasti, kun parisuhde ei vastaakaan omia ihannekuvia.”
Uskon ja akateemisuuden yhteensovittaminen on Korhoselle tuttua. Hänelle tulee tänä vuonna täyteen 20 vuotta yliopistopastorina. Yliopistolla kirkko pysyy yhteydessä trendeihin ja ihmisten arkeen. Konkreettisesti oppilaitosyhteistyö pyrkii edistämään opiskelu- ja työhyvinvointia sekä yhteisöllisyyttä. Korhosen kanssa voi keskustella luottamuksellisesti ja seurakunta tekee tiivistä yhteistyötä ylioppilaskunnan ja YTHS:n kanssa.
”Opiskelijoilla huolet liittyvät opinnoista selviämiseen, raha-asioihin ja tulevaisuuden epävarmuuteen.”
Henkilökunnalle taas erilaiset retriitit ovat olleet kysyttyjä. Koulutusmaailman leikkaukset ja rakenteelliset mullistukset aiheuttavat paineita.
“Ajattelisin, että akateeminenkin maailma tarvitsee armoa”, Korhonen toteaa.
Yhteiskunnan kovuus sekä pelon ja vihan lisääntyminen huolestuttavat.
“Kun huuto kovenee, pitää löytää keinoja keskustella. Keskustelu lähtee paitsi yksilöistä, myös yhteisöistä.”
Kappelin käytävällä on pieni kirkonkello. Sitä on soitettu lokakuussa Aleppolle muiden kirkonkellojen tapaan. Korhonen pitää kirkon vastuunottoa muun muassa pakolaisiin liittyen tärkeänä.
“Seuraan ilolla nuorta teologipolvea, he tulevat uudistamaan kirkkoa suuresti.”
Risto Korhonen
Perhe: lääkärivaimo ja kaksi parikymppistä tytärtä, joista vanhempi opiskelee lääketiedettä ja nuorempi pitää välivuotta yo-kirjoitusten jälkeen.
Vuodesta 1996 oppilaitospastorina Tampereella. Valittiin virkaan arvalla tasan menneen äänestyksen jälkeen: “Kerrankin kävi kortti kirkon miehellä!“ Korhonen toteaa.
Motto: Englannissa 1300-luvulla eläneen äiti Juliana Norwichlaisen sanat: ”Kaikki kääntyy hyväksi, kaikki kääntyy hyväksi ja kaikenlaiset asiat kääntyvät hyväksi.”