Tamypäiväkirjat: Tampere 3 – tosirakkautta vai pakkoliitto?

Wikipedian mukaan pakko-avioliitto on ”avioliitto, joka on solmittu vastoin toisen tai molempien osapuolien tahtoa”. Kuulostaa minun korvaani ihan Tampere 3 -hankkeelta viimeisen puolen vuoden ajalta. Yliopistoyhteisö vikisee, kun teknologiateollisuus ja ministeriö vievät.

Kyllä, nisti ja nööri voivat vihdoinkin löytää yhteisen sävelen!

Olen parin vuoden aikana istunut lukuisissa pöydissä keskustelemassa uudesta korkeakoulusta. Välillä ajatukset lentävät, keskustelu on erinomaista ja usko sekä opiskelijoiden että tieteen parempaan huomiseen siintää silmissä. Kyllä, nisti ja nööri voivat vihdoinkin löytää yhteisen sävelen!

Siinä ohessa voidaan myös saada aikaan loistavaa tiedettä, taidetta ja levittää yhteiskunnallista hyvää.

Välillä kuitenkin tuntuu siltä, että yliopistoyhteisö on joutumassa kyökkipiian asemaan ja suuret myötäjäiset ovat pääasia. Yhteisön osallistuminen kun haittaa joidenkin mielestä viisasta taloudenpitoa, ja liikoja rönsyjä halutaan karsia jo ennen yhteiseen taloon asettumista.

Rakkaus määritellään sanakirjassa ”syväksi kiintymyksen tunteeksi”. Toistaiseksi kulttuurien kohtaaminen on ollut sekä myrskyisää, ahdistavaa että kiinnostavaa. Tosirakkaudesta prosessissa siis ei taida olla kyse.

Parhaimmillaan tästä järkiavioliitosta voi kuitenkin kehittyä ajan myötä erittäin hedelmällinen liitto. Tämä edellyttäisi kuitenkin keskinäisen kunnioituksen ja yhteisen ymmärryksen työlästä rakentamista sekä osapuolten tasa-arvoisuuden tunnustamista. Onkohan meistä siihen sittenkään?

Kirjoittaja on Tamyn koulutuspoliittinen asiantuntija.