Tiede
24.2.2017

Ohi on! ”Laihan naisvartalon ihannointi alkaa olla jo historiaa”, sanoo naistenlehdistä gradun tehnyt Sanna Saarinen

Aino Heikkonen, teksti ja kuva

Lehden kansikuvassa poseeraa treenattu ja kuvankaunis nainen. Kansivinkissä lukee, että sisäinen kauneus on tärkeintä. Ja heti seuraavana neuvotaan, miten voi treenata vatsalihakset esiin.

Arkihavainto naistenlehtien ristiriitaisista sisällöistä muuttui vuoden projektiksi, kun suomen kielen opiskelija Sanna Saarinen tarvitsi graduaiheen. Hän valitsi aineistokseen Fit-lehden, jonka numeroita hänelle oli kertynyt kotiin vino pino. Tuttu lehti edusti hyvin aikakauslehteä, jossa ulkonäkökeskustelu on saanut isot mittasuhteet.

”Kävi klassisesti niin kuin aika monella. Ensin tutkimuskysymys oli ihan jotain muuta, mutta aineisto kertoi, mitä sieltä kannattaa poimia. Aihe koski alun perin enemmän naiskuvan esittämistä Fit-lehdissä, mutta se muuttui hyvinvointikäsityksiin, ja naiskuva putosi pois.”

Saarinen pohjasi gradunsa semantiikkaan, jossa tutkitaan sanojen ja lauseiden merkityksiä. Tärkeänä lähtökohtana oli myös pragmatiikka, jossa merkityksen muodostumisessa huomioidaan tilanne, jossa sanoja käytetään.

Aineistona oli kaikkiaan 11 Fit-lehteä, joista Saarinen poimi mukaan tietyt jutut. Hän jakoi juttujen tekstin virkkeitä pienempiin yksiköihin, ilmauksiin, ja syötti jokaisen ilmauksen Excel-taulukkoon. Rivejä Exceliin kertyi yli 2 500. Kunkin ilmauksen Saarinen puolestaan jaotteli edelleen 11 eri kategoriaan. Jaottelu paljasti, että jutuissa kirjoitettiin eniten ruumiista, mielestä, liikunnasta ja ulkonäöstä.

 

Saarinen merkkasi ylös, olivatko ilmaukset positiivisia, negatiivisia vai neutraaleja. Tämän hän yhdisti artikkeleissa ilmenevään muutospuheeseen. Kävi ilmi, että muutokset olivat Fit-lehden jutuissa pääosin positiivisia. Esimerkiksi: ”Sanna Kämäräisen kiekko alkoi lentää uusille lukemille, kun hän vaihtoi puurot ja rahkat puhtaaseen ruokaan.”

Hyvinvointi kietoutui siis jutuissa usein muutokseen. Esimerkiksi liikunta ja dieetit näyttäytyivät aineistossa myönteisinä.

Sanna Saarinen onnistui gradussaan todistamaan arkihavaintoihin perustuvan hypoteesinsa sisältöjen ristiriidasta. Gradun tekemisen aikana hänessä heräsikin entistä mediakriittisempiä ajatuksia naistenlehtiä kohtaan.

”Laihan naisvartalon ihannointi alkaa olla jo vähän historiaa. Sitä voisi tuoda enemmänkin esiin lehtien kansissa, eikä puhua vain rivien välissä siitä, että voi olla minkä näköinen tahansa.”

Fit-lehtiä ei Saarisen kotiin enää kerry. Ne muistuttavat häntä liikaa gradusta.

”Ehkä mä en enää tarvitse tuollaisia lehtiä. Tajusin, että niiden sisältö on loppujen lopuksi aika köyhää.”

Kommentoi

Kirjoita allaolevaan kenttään sana "yliopisto"