Näin on! Laitetaan mutkat suoriksi!
Viimeisen vuoden on tuntunut kuin olisin palannut takaisin peruskouluun. Luulin osaavani suomen kielen, mutta näköjään en tiedä mitään.
Kesällä harjoittelussani ensimmäinen kuukausi kului siihen, kun mietin, että mistä nyt puhutaan. Tamyn hallituksen tulokkaana sama rumba vain jatkuu. On uusia termejä ja lyhenteitä, joista en ole ikinä kuullutkaan. Välillä tuntuu, että tarvitsisi jonkinlaisen Tamy-sanakirjan.
Vanhana ainejärjestötoimijana kuitenkaan en joudu aloittamaan aivan puhtaalta pöydältä. Silti välillä mietin, tehdäänkö asioista liian vaikeita.
Erilaiset yhteisöt luovat erilaisia puhetapoja ja sitä kautta omia slangejaan. Jos ymmärrät, mistä puhutaan, kun puhutaan kikystä, tokesta, OT:stä ja niin edelleen, olet sisäpiirissä.
Jos kuitenkin haluamme hallituksena tuoda Tamyn lähemmäksi tavallisia riviopiskelijoita, eikö tällaista sisäpiirihifistelyä nimenomaan pitäisi välttää?
Paradoksaalista on, että vaikka luulen vielä ajattelevani laatikon ulkopuolelta, kuulen vanhoilta kavereiltani usein:
”Hei Soile, voitko puhua normaalisti?”
En tiedä voinko, mutta yritetään.