Äänestämisen eliittikehältä, moi!

Aino Heikkonen, teksti

Lyijykynällä numeron piirtäminen paperilapulle on niin merkittävä asia, että osaan jännittää sitä joka kerta. Äänestyslipun leimaamiseen ja sen uurnaan pudottamiseen tiivistyy aito tunne vaikuttamisesta.
Olen äänestänyt siitä asti, kun täytin 18. Minulle äänestäminen on kansalaisvelvollisuuden sijaan ennen kaikkea oikeus, jota käytän ilolla.

Ystäväni kieltäytyi hiljattain tapaamisen järjestämisestä yhdeksännelle huhtikuuta, jolloin on kuntavaalien varsinainen vaalipäivä. Hän asuu Helsingissä ja haluaa vältellä matkustamista, jotta voisi äänestää vaalipäivänä omalla äänestyspaikallaan. Ennakkoäänestämiseen ei kai liity samanlaista juhlallisuutta.

”Rituaalit ovat tärkeitä”, hän perusteli.

Voin samaistua myös entisen naapurini tapoihin: hän tarjoaa herkkuja aina äänestyspäivänä – ja muistaa päivittää someen tiedon vaalikahveista. Ihanan hienostunutta!

Vaikka omat ympyräni täyttyvätkin äänestyshifistelijöistä, tiedän, että vaalikahveista tunnelmoidaan kuplassa. Kunnallisalan kehittämissäätiön Kuntavaalitrendit-raportin mukaan kuntavaalien äänestysprosentti on 2000-luvulla ollut enimmilläänkin 61,2: lähes joka toinen äänestäjä antaa äänensä nukkuville.

 

Ei omakaan äänestyshistoriani ole täydellinen. Jätin äänestämättä vaihto-opiskeluvuonna kotiylioppilaskuntani Tamyn edustajistovaaleissa. Ei käynyt mielessäkään käyttää ääntä, vaikka se sähköisen äänestämisen ansiosta olisi ollut teknisesti mahdollista.

Sama särö löytyy monen muunkin akateemisen äänestyshistoriasta, sillä ylioppilaskuntien edustajistovaalien äänestysprosentit ovat pöyristyttävän alhaisia – etenkin suhteessa siihen, että yleisesti ottaen akateemiset ovat varsin aktiivisia äänestäjiä. Tampereen yliopiston ylioppilaskunta Tamyssa vain 28,8 prosenttia äänesti vuoden 2015 vaaleissa.

Nukkuminen edustajistovaaleissa selittyy toki osittain sillä, että osa kirjoilla olevista opiskelijoista on joko fyysisesti tai henkisesti muualla, kuten itsekin olin: ulkomailla, toisessa kaupungissa, työelämässä. Todella moni jättää kuitenkin äänestämättä joko tahallaan (ei kiinnosta) tai vahingossa (en huomannut). Samaan aikaan ylioppilaskuntatoiminnasta puhutaan poliittisten broilereiden leikkikenttänä.

 

Siinä hyväosaiset ehdokkaat ajavat
hyväosaisten äänestäjiensä asiaa.

Akatemiatutkija Hanna Wass puhuu osuvasti äänestämisen eliittikehästä. Siinä hyväosaiset ehdokkaat ajavat hyväosaisten äänestäjiensä asiaa. Kun kehä syvenee, ei-äänestävän on entistä vaikeampaa tuntea itsensä osaksi poliittista järjestelmää.

Edustajistovaaleissa ilmiö näkyy mielestäni siten, että pieni aktiivinen vähemmistö asettuu ehdolle ja värvää samoissa piireissä liikkuvat kaverinsa äänestämään. Paikka edustajistossa on taattu kourallisella ääniä. Riviopiskelijan vieraantuminen ylioppilaskuntapolitiikasta ei tätä vasten ole kovin yllättävää.

Wass peräänkuuluttaa tutkimusta siitä, minkä verran Suomen politiikassa edistetään hyväosaisten asemaa. Alhaisten äänestysprosenttien kanssa painiskelevien ylioppilaskuntien on yhtä lailla syytä pohtia omia eliittikehiään.

 

Kuntavaalien ennakkoäänestys kotimaassa on 29.3.–4.4. ja varsinainen vaalipäivä 9.4. Tamyn edustajistovaalit järjestetään syksyllä 2017.

Kommentoi

Kirjoita allaolevaan kenttään sana "yliopisto"