Faktatutka: Murtaako avioliittolain muuttuminen vanhan normin?
Uuden avioliittolain myötä määritelmämme avioliitosta heteronormatiivisena muuttuu. Mutta onko heterous ollut aina normi ja jos on, miksi näin?
Antiikin tutkija Ville Vuolannon mukaan jo antiikin aikana heterous oli normi, vaikka homoerotiikkaan suhtauduttiin luontevammin kuin tänä päivänä.
”Yhteisöt kautta historian ovat nähneet, että yhteisön jatkuvuus ja sen eliitin valta on ollut sidoksissa legitiimeiksi katsottuihin avioliittoihin ja näistä syntyviin lapsiin”, Vuolanto sanoo ja jatkaa:
”Tästä syystä heterous on ollut vallitseva normi erityisesti niissä yhteiskunnissa, joissa sukulinjan merkitys konkreettisessa perinnönjaossa ja symbolisessa jatkuvuudessa on ollut vahva – kuten juuri kreikkalaisroomalaisessa maailmassa. Toki varhaisessa kristinuskossa suhtautuminen homoerotiikkaan kiristyi”, Vuolanto kertoo.
Silti antiikin ajan kreikkalaiseen eliittikulttuuriin kuului, että vanhemmat ylimykset opettivat nuorukaisia eliitin tavoille ja samalla heillä saattoi olla seksisuhde.
”Kahden vapaan miehen välistä seksisuhdetta nimenomaan paheksuttiin. Niinpä Julius Caesarin poliittiset vastustajat liittivät häneen homoeroottiset suhteet mustamaalaustarkoituksessa”, Vuolanto sanoo.
Periaatteessa kuitenkin homoliittoja on ollut mahdollista solmia jo antiikin aikana. Roomassa avioliiton solmimiseen juridisesti riitti asuminen toisen kanssa kyllin pitkään. Silti kahta yhdessä asuvaa miestä ei katsottu aviopariksi, koska lainsäädännössä avioliitto oli lasten syntymistä varten. Keskiajalla tunnetaan myös ystävyysliittoja kahden miehen välillä, mutta aikalaiset eivät yhdistäneet niihin homoseksuaalisuuden tai avioliiton ajatusta.