Arvio: Kalloja ja nahkaa

Mikael Mattila, teksti

Pekko Käppi & K:H:H:L: Matilda
(Svart, 2017)

Jouhikon erikoismies Pekko Käppi on tehnyt poplevyn. Matilda on ilmavasti soivaa, erikoista kevytheviä. Albumitrilogian kakkososa hytkyy edeltäjänsä tavoin huuruisessa poppamiesten kalmantanssissa, mutta kuvasto on nykypäivässä.

Sarjakuvamaisessa ulosannissa on jotakin samaa kuin Ghostin ruotsalaishevareissa. Vaikutteita voi tosin osoittaa okkultismirokista Tansaniaan asti. Muotovalion kokonaisuuden yllätyksellisyys piilee biisien sijaan tuotannossa. Se on miellyttävän kahjoa, mutta samaa toivoisi enemmän myös sävellyksiltä.