Hodareita ja koneöljyä
Maria ja marsialaiset on tamperelainen superbändi, joka ajaa trumpettilahkeet hulmuten kohti uutta aikaa.
Tampereesta on viime aikoina puhuttu Suomen vaihtoehtokulttuurin pääkaupunkina. Keskustelu on herännyt varsin ankeista syistä: kaupunki päätti häätää kaikki Onkiniemen vanhalla trikootehtaalla työtilojaan pitäneet taiteilijat vedoten rakennuksesta löytyneeseen asbestiin. Tiilikolossi oli työtilojen vähentyessä vakiintunut yhdeksi paikallisen alakulttuurin pääkallopaikoista, joten ratkaisu oli silkka kryptoniittilekan isku päin kalloa.
Marsia-planeetalla asiat lienevät toisin. Sen suurlähettiläät ovat tarkkailleet tapahtumia Kangasalan Sahalahdelta käsin. Yhtyeen johtohahmo-rumpali, kuvataiteilijanakin tunnettu Maria Stereo, on avannut ranchillaan portin naapuriulottuvuuteen, jonka voima on tehnyt bändin jäsenistä supersankareita salanimineen kaikkineen. Nyt he julistavat “uudesta aikakaudesta”.
“Marsiassa tulivuoret purkautuu ja rokkenrolli soi”, Stereo lausuu tamperelaisen alakulttuurin äänenkannattajassa, Kuuma linja -lehdessä. Enempää haastatteluja bändi ei anna. Ehkä rokkisankarina oleminen ei sitä salli.
Voi olla, että Marsia on sittenkin syntynyt Tampereella. Se ei yllättäisi, sillä Maria ja marsialaiset on tamperelaisen alakulttuurin asbestipölystä hiottu timantti. Stereolla ja hänen tovereillaan Ninni Luhtasaarella, Noora Federleylla ja Lissu Määttäsellä on vakiintunut asema paikallisessa skenessä. Kuvataiteen lisäksi bändin taustalta löytyy Pintandwefallin ja Seremonian kaltaisia indie-nimiä.
Marsialaisten ilmaisu on täsmällistä jyräystä. Koneöljyä valuva, korkeaoktaaninen kaahaus kuulostaa Mad Max -elokuvan hyökkäysvaunulta, jonka ohjaamosta Stereo messuaa kuin Imperator Furiosan rooliin pestattu Muska Babitzin. Muskan henki ei ole läsnä sattumalta, sillä bändi on versioinut tältä Kirjoita postikorttiin -hitin. Ehtipä Muska laulaa myös kotimaisen hardrockin klassikkoalbumilla, Kimmo Kuusniemi Bandin Moottorilinnuilla. Se on Marsialaisten Pysy hereillä -levyn ilmiselvä esivanhempi.
Jotta tamperelainen retrobingo täyttyisi, kuuluu levyn raa’assa soundissa myös paikallisten piirien ikisuosikki, oregonilainen autotallikantrin legenda Dead Moon.
Kaahatessa tulee kuitenkin paitsi koti-ikävä, myös nälkä. Vaikka huoltoasemalta napattu hodari pitääkin hereillä, luottaa bändi levyn päätösraidalla “mustaan Tapolaan”. Ja sisällyttää väliin myös näppärän Kummeli-viittauksen.
Siksi kaupungilla huhutaan, että öisin voi nähdä marsialaismobiilin parkkeerattuna Tammelan grillin viereen.