Letwin Chakanetsa tasapainottelee kahden kulttuurin välissä − ja yrittää välttyä liian aikaiselta avioliitolta
Letwin Chakanetsa pelastui palavasta talosta ja pääsi kouluun. Viiden viikon ajan hän on kiertänyt ylioppilaskunnissa ja kouluissa kertomassa siitä, millaista on olla zimbabwelainen tyttö modernin ja perinteisen kulttuurin välissä.
”Minuun Shona-perinnekulttuuri ei vaikuta niin paljon”, kertoo Letwin Chakanetsa, 19-vuotias zimbabwelaislukiolainen.
Chakanetsasta huomaa, että väsymys alkaa jo hiukan painaa. Eikä ihme: viiden viikon ajan hän on kiertänyt ympäri Suomea kertomassa samoista teemoista. Siis esimerkiksi siitä, millaista on tasapainotella perinteisen Shona-kulttuurin ja modernin kulttuurin välissä, kun on köyhä, orpo ja tyttö. Tampereen yliopisto on Chakanetsan viimeinen pysähdyspaikka.
Shona-kulttuuria määrittävät perinteiset sukupuoliroolit, miesten selkeä valta-asema ja taikauskoisuus. Syy siihen, että Chakanetsa ei ole lukittu näihin arvoihin, on koulutus. Tie tähän ei kuitenkaan ole ollut yksinkertainen. Chakanetsa on kohdannut vastoinkäymisiä, joita on vaikea edes kuvitella.
Lukiolainen kertoo kuuluvalla äänellä, kuinka hänen isänsä varasti äidin säästöt, jätti perheen ja myöhemmin kuoli. Äiti sytytti murtuneena itsensä ja talon kerosiinilla palamaan. Tapahtui kuitenkin jotain ihmeellistä: Chakanetsa, tapahtumien aikaan vasta vauva, jäi henkiin.
”Joku pelasti minut talosta. En tiedä kuka, mutta tässä olen.”
Orvoksi jääneen Chakanetsan tarina on myös monen muun tarina, sillä Zimbabwessa on 1,3 miljoonaa orpoa. Moni menettää vanhempansa aidsille. Nuoren Chakanetsan huoltajuus siirtyi mummolle, mutta tällä ei ollut rahaa maksaa lapsenlapsen koulunkäyntiä.
Chakanetsaa kuitenkin onnisti: Hänen koulutaipaleensa pukuineen ja kirjoineen ovat maksaneet suomalaiset kummit. Suomessa Chakanetsa kiertää häntä auttaneiden Zimbabwen Aids-orvot ry:n Oili Wuolteen ja Seppo Ainamon kanssa.
Chakanetsan ja zimbabwelaisia orpoja auttavan pariskunnan suhde vaikuttaa hyvin läpimältä. Ainamo ja Wuolle haastavat jatkuvasti Chakanetsaa pohtimaan itse: Miksi luulet minun ottaneen tämän kuvan? Tiedätkö, miksi Tamperetta kutsutaan Manseksi?
Chakanetsa, kympin oppilas, on nyt iässä, jossa Suomessa valmistuttaisiin lukiosta ja jatkettaisiin ehkä kolmannen asteen kouluun. Hänen tuleva koulutuspolkunsa Zimbabwessa näyttää yllättävän samalta, kuin suomalaisten kanssasisartensa.
”Kyllä, Zimbabwessakin on yliopistoja ja kyllä, aion jatkaa opiskelua valmistuttuani lukiosta. Minusta tulee kirjanpitäjä”, hän vastaa ehkä hiukan huvittuneena, kun kyselen tulevaisuuden mahdollisuuksista.
Eräs uhka kaikilla orpotytöillä on tosin on: tulevaisuudessa häämöttävä mahdollinen naimakauppa, jota suku voi alkaa morsiusrahan toivossa järjestellä.
Wuolle toteaa, että he menettävät vuosittain 400 avustettavasta orpolapsestaan yhden aikaiselle naimisiinmenolle. Hän käyttää sanaa menettää siksi, että naimisiinmeno pysäyttää tytön muun elämän ja siirtää hänet osaksi aviomiehensä perhettä. Tytön koulutus jää avioliiton myötä, koska talouden ja lasten hoitaminen on kokopäivätyö. Naimisiinmeno tuo kuitenkin tytölle arvostusta, ja perhettä ja äitiyttä pidetään itsestäänselvänä.
Monesti naimisiin menevän tytön sukulaisilla on taloudellisia intressejä. Naimakauppa on kirjaimellisesti kauppa. Chakanetsa alkaa pohtia, että hänen nykyinen huoltajansa, sukulaismies, saattaisi morsiusrahana saada hänestä 4000 dollaria, 10 lehmää, vaatteita, ruokaa ja olutta.
”Onneksi hän vaikuttaa kuitenkin melko modernilta mieheltä”, toteaa Wuolle vieressä.
Chakanetsa saa siis luultavasti jatkossakin opiskella rauhassa. Koulussa hän on myös oppinut neuvottelutaitoja, joiden avulla voi pitää puolensa, jos avioliitosta jossain vaiheessa keskustellaan.
”Ja jos joskus olen naimisissa, minun täytyy hankkia kotiapulainen. Silloin ehdin myös käydä töissä. Miehet eivät perinteisesti osallistu kodinhoitoon. ”
Pian Chakanetsa lentää kotiin Zimbabween. Sitä ennen pieni mutta hiirenhiljaa kuunnellut yleisö Tampereen yliopistolla saa kuitenkin tilaisuuden kysyä vielä kysymyksiä. Yleisöstä tahdotaan tietää, minkä muutoksen Chakanetsa haluaisi omana elinaikanaan nähdä Zimbabwessa.
Chakanetsa haluaisi kunnioittavaa kohtelua, ja ettei häntä syrjittäisi, koska hän on nainen.