Miksi valaat itkevät? – Kuvataiteilija Anna Pekkala haluaa näyttelyn merenpohjaan
Kuvataiteilija Anna Pekkala pelastaa maailmaa kuolleilla hailla.
Kellarihuoneiston lattialla on vaaleista laudoista tehty ruumisarkku. Anna Pekkala ei ole vielä ehtinyt viimeistellä sitä.
Usean taiteilijan yhteisellä työhuoneella Hallituskadulla on arkun lisäksi valmistumassa neonvärisiä haihahmoja. Pääosa Pekkalan teoksista liittyy vedeneläviin.
“Tappajahai ja Free Willy ovat jättäneet lähtemättömän jäljen, jonkinlaisen trauman. Olen toki katsonut myös Sharknadot.”
Pekkala on varttunut sisämaassa, Mäntässä. Nuorena hän oli Mäntän kuvataideviikoilla kesätöissä. Juuri kuvataideviikoilla hän näki lapsena Markus Copperin Tuonelan ankat (Ducks of Tuonela).
“Verhon takana oli musta huone, jossa kaksi ankkaa lähtivät keinumaan, ja strobovalo vilkkui. Sitten oli melkein kakkaa housussa. Silloin on yleensä hyvä meno.”
Tilaa dominoiva installaatio jäi junnaamaan takaraivoon. Merielementti tuli tärkeäksi isovanhempien mökillä rannikolla ja venereissuilla papan suunnittelemalla paatilla.
“Oli uimapelkoa ja juttua valaista. Meri on kiehtova. Se on niin vieras paikka ihmiselle.”
Pekkala työstää teostensa osat alusta asti itse ja pyrkii käyttämään kierrätysmateriaaleja. Hieman samaan tapaan kuin Anssi Kasitonni, yksi Pekkalan esikuvista. Esimerkiksi The Great White Trash -teos on luonnollisen kokoinen läpinäkyvä hai, joka on täytetty muoviroskalla. Osa teoksista muistuttaa isoa pehmolelua, mutta osoittautuu kuolleeksi tai kituvaksi eläimeksi.
“Välillä kuulen lasten kysyvän vanhemmiltaan, että miksi ne valaat itkivät.”
Pekkalan mielestä ihmisen on hyvä tuntea itsensä pieneksi, erityisesti luonnon edessä. Hän haluaisi toteuttaa teollisuushallin täyttävän, kaikkiin aisteihin vaikuttavan installaation. Tai näyttelyn merenpohjaan.
“Riittävät apurahat ja tilat vain puuttuvat”, Pekkala naurahtaa.
Pekkala kuuluu myös Raivoryhmä-kollektiiviin, joka ilmaisee itseään muun muassa Twitterissä. Twiittaukset ovat hersyvää ja meemimäistä purkautumista kaikesta ärsyttävästä.
Näyttelyssään ryhmä keräsi kävijöiden “raivoja” paperilapuille, jotka poltettiin kertakäyttögrillissä Pyynikin rannassa näyttelyn päätyttyä.
“Juuri nyt opintotuen näpelöiminen vituttaa. Paljonko sillä saadaan kasvatettua kuiluja?”
Pekkala sanoo, että omien teosten pahin angsti on jäänyt taakse, vaikka lattialla onkin arkku. Siitä tulee omakuva, joka käsittelee luovuttamisen eri tasoja, mutta tekee sen huumorilla.
ANNA PEKKALA
Kotoisin Mäntästä, asunut Tampereella useamman vuoden
Valmistunut kuvataiteilijaksi TAMKista
Kuvataiteen yleisopinnot Oriveden opistolla
Installaatioiden lisäksi maalauksia sekä valokuva- ja videoteoksia
Mukana Rajataide ry:n 100-20-näyttelyssä Tampereella Ravintola 931:ssä 2.9-19.9.2017. Avajaiset 1.9., esiintymässä Ville Pirinen