Blockfest paisui 10 vuodessa Pakkahuoneelta stadionille ja räpistä tuli poppia – Yritimme kovasti selvittää, mistä on kyse
Räpistä on tullut popmusiikkia. Tampereen Blockfest on kasvanut suurtapahtumaksi, vaikka se tarjoaa pelkkää räppiä. Suomiräppiä on tehty ja kuunneltu niin monen sukupolven ajan, että sitä myydään jo nostalgialla, vaikka nykyvalikoima on huimaava.
Kadulla tuoksuu pilvi.
Naapurin Airbnb-kämpän parikymppiset sällit huomaavat kotiovella mediapassini. Heitä kiinnostavat Migos ja Skepta. Ja tietysti Avain, nykyisin Asa, joka esittää Punainen tiili -klassikkoalbuminsa lauantaina. Fiilistelen hetken Avainta heidän kanssaan. He kehuvat minua rennoksi äijäksi. Tunnen itseni vähän sedäksi. Tai aika paljonkin.
Loppukesään sijoittuva Blockfest on kivunnut Pirkanmaan suurimpien tapahtumien joukkoon. Elokuussa 2017 tapahtuma järjestetään kymmenettä kertaa ja se on isompi kuin koskaan. Olen käynyt Blockfesteillä viimeksi vuonna 2008. Sen jälkeen tapahtuma on siirtynyt Pakkahuoneen klubiympäristöstä Ratinan urheilustadionille, mutta festivaali keskittyy edelleen vain yhteen musiikkityyliin, räppiin.
Blockfest on ikärajaton festivaali. Perjantain alkuillan kävijäsegmentti vaikuttaa nuorelta. Sieltä täältä kuuluu jenkkiräppäreiden muotihuudahdus SKRRT SKRRT. Sen on tarkoitus imitoida auton renkaiden vinkunaa tai moottorin pärinää.
Nuorisolauma pysäyttää minut ja pyytää ottamaan kuvia. Tämä toistuu useita kertoja. Yleisö haluaa olla esillä. Älypuhelimet ovat jatkuvassa kuvausvalmiudessa. Festariraportteja ei lueta enää musalehdistä vaan tsekataan kavereiden, artistien ja julkkisten syötteistä.
”Saaks tänne lavalle viinaa? Moniko meinaa juoda tänää? Moniko alaikäinen aikoo juoda tänää? Monenko päätökseen on vaikuttanut Lindeman?”
Arttu Lindeman huudattaa yleisöä Ratinan suvannon vieressä katulavalla.
Lindeman on tubettaja ja nyt myös parin hitin räppäri. Hän on kertonut tavoitteeksensa tulla skenen isoimmaksi tähdeksi. Lindemanin biisien aihepiirit pyörivät bilettämisen ja suhteiden ympärillä, mikä on testattu resepti menestykseen. Lisäksi nuorella miehellä on televisio-ohjelma ja – tietenkin – oma energiajuoma.
Isommalla telttalavalla esiintyy Gasellit, joka on ikäisteni, lähemmäs kolmekymppisten miesten yhtye. He ovat saaneet aikaan hyvät bileet. Yleisö laulaa ja räppää mukana sopivan elämänmakuisia mutta vilpittömiä sanoituksia.
2006-biisissä riimitellään “Lasina Mariskooli, viskist väsätty hätäbooli, roolisuoritus hyvä, ei kriitikoiden ylistämä, nostalgiaa, tuntuu et enää ei o koskaan kivaa.”
Päälavan anniskelualueen portilla nuori tyttö on juuri jäänyt kiinni vääristä papereista. Hän on purskahtamaisillaan itkuun.
Suunnilleen samaan aikaan 22-vuotias marokkolaismies puukottaa naista Turun keskustassa. Mies puukottaa vielä seitsemää muuta ihmistä ennen, kuin poliisi pysäyttää hänet ampumalla reiteen.
Päälavalla alkaa Lihamyrskyn keikka. Musta Barbaari räppää ilman paitaa ja yleisö huutaa Salil eka, salil vika -hitin kertosäettä.
Lihamyrsky on pitkän linjan räppärin Ruudolfin levy-yhtiö. Lihamyrskyllä Ruudolf on antautunut vuosituhannen taitteen rytmeille, jotka lainaavat Ja Rulelta, R. Kellyltä ja Ruff Rydersiltä. Lavalla Ruudolfin olemus on vankkumaton. Hän on isähahmo, joka on ollut nostamassa pinnalle Karri Koiran lisäksi uutta polvea, kuten Barbaaria, Dosdelaa ja Seksikästä Suklaata. Heistä kaksi viimeksi mainittua ovat enemmänkin viihdyttäjiä kuin pelkkiä räppäreitä. Somekoomikoita, jotka tekevät vierailuja Vesa Keskisen kyläkauppaohjelmaan. Toisaalta suosituimmissa sketseissään kaverukset purkavat rasistisia ennakkoluuloja ironisella otteella. Niinku97-biisissä he viittaavat tapaukseen, jossa skinit hyökkäsivät somaleiden kimppuun Kontulassa 1997.
Lavalle heitetään yleisöstä tornillinen nuuskaa.
Saan tiedon puukotuksesta keikan loppuessa. Ensimmäinen päivitys Facebook-virrassa kertoo: Turussa poliisioperaatio, useita puukotettu. Outo, kylmäävä tunne menee kehon läpi. Pitää lähteä liikkeelle.
Jono alueelle on näyttävä, satoja metrejä Ratinasta linja-autoaseman kautta Ortodoksikirkon edustalle kiemurteleva massa. Turvatarkastuksia on tehostettu välittömästi Turun uutisten jälkeen. Se ei näytä jonottajia haittaavan. Matkakaiuttimet huudattavat bassoääntä, ja pullot tyhjenevät.
“Kirjotan nää vastaukset kovan paineen alla ja täysin vapaatyylillä.”
Tapahtumatuotanto on kova laji. Blockfestin toinen tuottaja Mikko Määttänen on löytänyt jostain vartin sähköpostikysymyksiin vastaamiseen tapahtumaa edeltävällä viikolla.
Blockfest on syntynyt ja kasvanut oman kylän poikien käsissä 60 000 kävijän stadiontapahtumaksi. Ydinporukkaan kuuluvat Määttäsen lisäksi Blockfestin vastaava tuottaja sekä perustaja Kalle Kallonen ja kumppanivastaava Joni Siintovaara. Määttänen on ainoa, joka ”ehtii” haastateltavaksi. Hän on tuottajana myös tamperelaisella Valoa Festivalilla.
Määttänen pyöri vuosituhannen alkupuolella DJK2-foorumeilla nimimerkillä Luda. Nimi oli lainattu hänen suosikkiräppäriltään, Ludacrisiltä. DJK2:n perustamat foorumit olivat 00-luvun puolen välin tienoilla yksi keskeisiä rapmusiikin ystävien kokoontumispaikkoja Posse-, Basso- ja Redrum187-foorumeiden ohella.
Määttäselle rap oli vaihtoehtomusiikkia, jonka ilmaisuvoima ylitti vaikkapa perinteisen popin.
“Rap oli vielä mun ala-astevuosinakin Suomessa vaihtoehtoinen genre, jonka sanomarikkaus ja haastavuus miellyttivät. Yhteen biisiin mahtuu paljon tekstiä.”
Lukioikäisenä Määttänen alkoi tehdä levyarvosteluja ja haastatteluja nettisivuilleen. Sieltä Kallonen bongasi Määttäsen tiimiinsä toimittajaksi.
”Ensimmäisen vuoden aikana hän ei edes tiennyt miltä mä näytän, mutta luotti silti muhun. Yksi Kallen vahvuuksista on hyvä ihmistuntemus.”
Aluksi ryhmä pyöritti hiphopiin keskittyvää Syvällä Pelissä -monimediayhtiötä, joka julkaisi kokoelmalevyn, muutaman DVD:n ja jokusen ilmaisjakelulehden. Ensimmäinen Blockfest vuonna 2008 oli viralliselta nimeltään Syvällä Pelissä Blockfest. Se järjestettiin Pakkahuoneella.
Määttänen ja muut olivat tuolloin parikymppisiä. Nyt he järjestävät Ratinassa Pohjoismaiden suurinta räppifestaria. Lisäksi Blockfest toi heinäkuussa Weekndin, planeetan suurimman rnb-tähden, Helsinkiin. Uusi avaus on sekin, että ensimmäisenä tapahtumana Suomessa Blocfesteillä käy maksuvälineenä vain Intellipay-ranneke.
Kymmenen vuoden aikana Blockfest-porukka on oppinut onnistumisten ja vastoinkäymisten kautta. Median kanssa ei ole selvitty kommelluksitta. Erityisesti Blockfestin ja Aamulehden välit ovat ajoittain olleet jännitteiset. Yksi esimerkki tästä saatiin vuonna 2011, kun Aamulehti julkaisi ”Jon Cederbergin” kriittiset mielipidekirjoituksen Blockfestin meluhaitoista. Myöhemmin selvisi, ettei Jon Cederbergiä ollut olemassa, vaan kyseessä oli tekaistu kirjoitus. Aamulehti pahoitteli tapahtunutta.
Tuoreempi tapaus kävi tänä keväänä, kun perustaja Kallonen käytti Facebook-päivityksessään rasistista kieltä kommentoidessaan Tukholmassa tapahtunutta terrori-iskua. Nousi some- ja mediakohu, josta Kallonen ja Blockfest irtisanoutuivat tiukasti.
“Rakkaus voittaa vihan!”
Mikael Gabriel huudattaa lauantaina stadionin yleisöä useita kertoja Turun uhrien muistoksi.
Mikael Gabriel, MG, on nousemassa seuraavana koko kansan karismaattiseksi tähdeksi, vaikka onkin sanonut ihailevansa Putinia ja on tatuoinut Putinin kasvot jalkaansa. MG:n Riippumatto-sinkku on silkkaa tarttuvaa poppia, mutta kesällä julkaistu 6K-ep on raakaa sylkemistä tyyliin “Shadet mun silmil oon kamois, ei uida me vesissä samois.” ja ”Bitch sä vaa kuolet tääl, bitch sä vaa kuolet näin.”
Uusia nimiä nousee nopeasti vanhojen rinnalle. Jenkeistä tuttu malli, jossa asemansa vakiinnuttaneet räppärit nostavat omaan talliinsa artisteja, on juurtunut Suomeenkin. Esimerkiksi JVG toi perjantai-iltana lavalle valtavassa nousukiidossa olevan Alman, joka on JVG:n PME-lafkan artisteja. Mukana heilui myös Cledos, joka on viimeisin PME-kiinnitys.
Jos illan kohokohta, Punainen tiili, lainaa Tupacin ja Nasin kaltaisesta 90-luvun yhteiskunnallisesta räpistä, Cledosin kuvasto tulee perjantaina esiintyneeltä Migosilta ja muilta trap-hokijoilta.
Artisteilla on omia toiminimiään, mutta kestotähdet tehdään kuitenkin edelleen isolla koneistolla. Cheekiä, Elastista, Ville Gallea ja Mikael Gabrielia yhdistää Vain elämää -sarjan nostattama suosio. Elastinen on oman levy-yhtiönsä toimitusjohtaja, mutta muiden mainittujen taustalla vaikuttavat isot tekijät, Universal ja Warner.
Kakkospäivänä olen pakannut reppuuni Punainen tiili -cd:n, fiilistelyn vuoksi. Vuonna 2001 julkaistua levyä on tituleerattu suomiräpin raamatuksi.
Avain oli niitä artisteja, joiden kautta tutustuin suomalaiseen räppiin vuosituhannen alussa. Nyt 2000-luvun alun nimet tekevät paluuta. Pikku G ja Ceebrolistics keikkailevat. Monsp Records juhlisti 20-vuotista taivaltaan Flow-festivaaleilla tuomalla koko vanhan kaartinsa lavalle. Blockfesteillä esiintyvät Avaimen lisäksi MC Taakibörsta, Kemmuru sekä Ruudolfin, Karri Koiran ja TonoSlonon muodostama Vähäiset äänet. Nostalgiapaukkujen lisäksi on tarjolla kaikkea älykköräpistä trappiin ja mumble-räppiin. Kuin astuisi rapsukupolvien sulatusuuniin.
Avain, eli Matti Salo on todennut, ettei kestä kuunnella vanhaa tuotantoaan. Käynnissä oleva kiertue on viimeinen naula Punaisen tiilen arkkuun.
Nälkä-verkkolehden tuoreessa haastattelussa Salo sanoo olevansa onnellinen, ettei “Punaisen tiilen aikaan ollut vielä YouTubea ja kännykkäkameroita.”
Levyn yhteiskuntakritiikki ja naiivi paatos särähtävät kieltämättä korvaan tänä päivänä, mutta se lähinnä voimistaa aikamatkailun tuntua. Paatoksellisuus on poikkeavaa bileräpin ja tyylitaituroinnilla briljeeraavan hittiräpin rinnalla.
Festarialueella YleX:n kontissa Lyömättömät, eli Solonen, Kosola ja Xmies, tekevät koko lauantaipäivän radiolähetystä. Freestylessä suvereeni Lyömättömät esiintyi elokuussa Kauppakamarien 100-vuotisjuhlassa. Vieraana olivat muun muassa Sauli Niinistö ja Björn Wahlroos.
Nyt Lyömättömien vieraana on itse Matti Salo, joka puhuu illan keikasta. En kehtaa mennä pyytämään nimmaria levyyni.
YleX on Blockfestin päämediakumppani. Kanavan entinen musapäällikkö Ville Vilén kummasteli vuonna 2003, kuinka kanavan on otettava nykyään pari biisiä räppiäkin soittoon.
Noihin aikoihin puhuttiin suomiräpin ylikuumenemisesta. Nyt alkuräjähdystä on seurannut räppigalaksin laajentuminen ja jäähtyminen sakeaksi soosiksi.
Räppiä on karaokevalikoimissa, Linnan juhlien jatkoilla ja väitöskirjoissa. Elokuussa julkaistiin rap-värityskirja.
Tee-se-itse-kulttuurista ponnistanut rap, Blockfest mukaan lukien, on osannut käyttää internetiä ja sosiaalista mediaa. Verkko tarjoaa vastakulttuurille toiminta-alustan, jonka suomiräppi on nyt hyödyntänyt siinä määrin, että musalaji on kyllästämässä valtakulttuurinkin.
Silti tyyli ei ole kasvanut täysin aikuiseksi, vaan seksismiä ja homofobiaa esiintyy edelleen. Sosiologi Pancho McFarland on kuvaillut räppiä hypermaskuliiniseksi. Suomessakin kenttä on miehinen. Evelina on ainoa naisartisti, jolla on oma keikka Blockfesteillä. Naisartistien vähäinen määrä herätti kritiikkiä.
Tuottaja Määttänen huomautti Facebook-päivityksessään, että muiden genrefestivaalien, kuten metallifestareiden, miesvoittoisuudesta ei juuri puhuta.
“On aidosti tärkeää, ilman mitään korulauseita, että miesvoittoisissa genreissä naisten asema ylipäätään otetaan esille. Keskustellaan sitten festareiden esiintyjistä, sanoituksista tai mistä vaan.”
Perään Määttänen luettelee liudan naisräppäreitä Halkosta Sitkuun, joiden hän uskoo olevan potentiaalisia tulevaisuuden nimiä.
“Suomalainen hiphop-kulttuuri on verrattain nuori ilmiö, joka on kehittynyt naurunalaisesta housujenroikotuksesta uskottavaksi tyylisuuntaukseksi vasta 2000-luvulla. Muutos ei tule sormia napsauttamalla.”
Ilta hämärtyy, ja Punainen tiili -bändi odottelee jännittyneenä. Yleisö hengittää kaiken ilman teltan etuosasta. Salo ilmestyy DJ:n taakse. Hän on silminnähden hämillään. Asana Salo voittaa Teosto-palkintoja ja liikkuu genressä omien sääntöjensä mukaan. Avaimena hän on rap-toteemi.
Keikka alkaa, ja tutut viulut käyvät soimaan. Älypuhelimet nousevat kuvaamaan.
“Punainen tiili kädes, huomenna kaikki muuttuu.”
Esiintymislavan sivulla keikkaa katselee rivi festareiden esiintyjiä. Käynnissä on pyhiinvaellus. Tällainen spektaakkeli on ensi kertaa mahdollista nyt, kun vuosituhannen vaihteen teinit ovat kolmekymppisiä. Suomiräpin perspektiivi riittää tähän nostalgisointiin.
Samaan aikaan pienemmällä katulavalla esiintyvät Pajafella, Versace Henrik ja NCO. Ensimmäinen räppää pilvestä, keskimmäinen on Young Leania muistuttava konseptiräppäri ja viimeinen edustaa Turku trapia. Kyllä, Turku trapia. Lähes kirjaimellisesti eri vuosituhannelta kuin Punainen tiili.
Koko yleisö osaa jatkaa riimiä sanoista Roihuvuori, pommit tippuu. Redrama käy lavalla, osuvasti, vanhoja muistelevan Viedää bäkkii -kappaleen aikana. Iso H, Jurassikki ja Jussi Valuutta liittyvät nostalgisoimaan Silloin ennen -biisillä.
Encorea huudetaan kymmenen minuuttia, kunnes juontajat tulevat neuvomaan Profeettojen keikalle.
Tottelen käskyä ja marssin pökkyrässä Exclusive-alueelle seuraamaan Profeettoja, eli Elastista ja Cheekiä. Lavalla on menossa Lauri Tähkä -versiointi. Kauas on tultu Rähinä Recordsin Löysä muna kova meininki -dvd:n ajoista.
Stadionin katsomossa sijaitsevan Exclusive-alueen valaistus on oudon sininen. Maksurannekkeen lukija näyttää minulle summan 0,80 euroa.
Vastaan kävelee Bea Toivonen ja ehkä joku toinen missi, en ole varma. Julkkisportsari Teemu Potapoffin iso hahmo nojailee tiskiin ja Ville Galle on isohkon seurueen ympäröimänä. Somejulkkis Lateksituppii istuu sohvalla. Uniikki seisoo pöydän tai penkin päällä ja katselee keikkaa.
Räppi on tubettajien musaa, yrityspomojen musaa, toimittajien musaa, pintaliitäjien musaa.
Suomiräp menestyy jo siinä määrin, että se tarjoaa härmäläisillekin jenkkityyliin kimalletta. Sen loisteessa paistattelemalla pääsee itsekin osaksi rapissa toisinnettavaa tarinaa menestyksestä ja maineesta. Siksi ostetaan vip-lippuja ja kinutaan mediapasseja.
Mutta kauanko samat jvg:t ja cheekit vetävät yleisöä? Hyppääkö Elastinen lavalle kestohymyineen vielä 70-vuotiaana kuin fitnessiä harrastanut Mick Jagger?
Tuottaja Määttänen uskoo räpin vetovoimaan ja uusiutuvuuteen. Sitä paitsi maailmalla urbaani rytmimusiikki ei ole menettämässä asemaansa, aina löytyy uusi Weeknd maahantuotavaksi.
“Blockfest on kymmenessä vuodessa kasvanut sellaiseksi instituutioksi, että olisi sääli, mikäli 20-vuotisjuhlia ei nähtäisi. Mielestäni sille ei ole esteitä. Keskityn mieluummin tähän hetkeen.”
Tällä hetkellä festivaali on niin suosittu, että sillä alkaa olla ahdasta Ratinanniemessä. Muutaman vuoden päästä saattaa alueella tampata kaksi uutta rapsukupolvea, jotka vaeltavat kuuntelemaan Paperi T:n Malarian pelko -levyn 10-vuotisesitystä. Paperi T:n merkkipaalu tulee sellaisen varmasti saamaan.
“Ratinan kapasiteetin riittävyyttä on mietitty, mutta Tampereella ei tällä hetkellä ole oikein muita fiksuja toteuttamispaikkoja tämän kokoluokan festivaalille. Emme haluaisi siirtää tapahtumaa pois omasta kotikaupungistamme. Tampere on osa Blockfestia ja Blockfest osa Tamperetta”, Määttänen sanoo.
Profeetat kiittävät Blockfestiä kuluneista vuosista ja kirvoittavat yleisöstä viimeiset mylvinnät.
Ratinasta ammutaan raketteja. Elokuun yö on pimeä, ja kaduilla on roskia.
Kaverit viestittävät baarien olevan niin tukossa, ettei ”mitään saumaa”. Menemme kämpille juomaan kaljaa. Punainen tiili lähtee soimaan.
BLOCKFEST 10 VUOTTA
2008 Syvällä Pelissä Blockfest Pakkahuoneella
2011 Näkemyseroja Blockfest-uutisoinnista
2014 Snoop Dogg esiintyy Ilveksen pelipaita päällään
2015 Huhu Eminemin esiintymisestä lähtee kiertämään verkossa. Se ammutaan nopeasti alas.
2016 Cheek lopettaa keikkatauon.
2017 Kävijöitä 60 000. Pääesiintyjinä Migos, Lil Wayne, Profeetat, JVG ja Avain.
Lähteitä:
Jani Mikkonen: Riimi riimistä – suomalaisen hiphopmusiikin nousu ja uho
Kate Burns: Rap music and culture