Ohi on! ”Mikään määrä tuomitsemista ei riitä niille, jotka sitä vaativat”
KYSYMYS VAIVASI Jari Järvenpäätä. Miksi Suomella oli niin kiire palauttaa diplomaattisuhteensa Kiinaan, joka oli vain hetkeä aiemmin murhannut omia kansalaisiaan Taivaallisen rauhan aukion mielenosoituksissa?
”Se tuntui oudolta, koska Suomi ei ollut kovin aktiivinen suhteessa Kiinaan. Ei Kiina ollut oikeastaan Suomen ulkopolitiikan keskiössä”, Järvenpää kertoo.
Järvenpää alkoi miettiä, miten Suomen ja Kiinan välisiä suhteita voisi tutkia. Millaista materiaalia on pengottava, jos haluaa saada tapahtumista mahdollisimman totuudenmukaisen kuvan? Ratkaisu löytyi viranomaislähteistä.
Paperi kerrallaan Suomen motiivi alkoi selvitä. Selitys löytyi sieltä, mistä Suomen historian kummallisuudet yleensäkin kumpuavat: Urho Kekkosesta ja Neuvostoliitosta. Neuvostoliitto hallitsi Suomen ulkopolitiikkaa koko elinaikansa. Kun se romahti ja Mauno Koivisto nousi Kekkosen jälkeen presidentiksi, avautui Suomelle mahdollisuus lähentää suhteita Kiinaan.
SUOMI OLI ensimmäisiä valtioita, jotka tunnustivat Kiinan kansantasavallan ja solmivat kauppasuhteet kommunistiseen hallintoon. Suomessa alettiin ymmärtää, että Kiinasta on tulossa iso tekijä maailmanpolitiikan ja -talouden pelikentillä. Syntyneitä suhteita ei haluttu vaarantaa.
Papereista selvisi, että Suomi oli alun perin ajatellut ottaa varsin tiukan kannan Tiananmenin tapahtumiin. Sitä päädyttiin kuitenkin lieventämään presidentin ohjeiden mukaan.
”Käytännössä Koiviston perustelu meni jotakuinkin niin, että mikään määrä tuomitsemista ei riitä niille, jotka sitä vaativat.”
KOIVISTO EI myöskään halunnut riskeerata Kiinaan solmittuja suhteita. Se, mitä väkivaltaisuudet tuomitsemalla olisi moraalisesti voitettu, olisi kauppasuhteet vaarantamalla taloudellisesti hävitty. Sen takia Suomi ei esimerkiksi perunut ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Pertti Salolaisen vierailua Kiinaan. Suomessa eläteltiin toivoa, että vierailu hoidettaisiin matalalla profiililla, eikä se kiinnittäisi kiusallista kansainvälistä huomiota. Toisin kävi.
”Kiina halusi käyttää sitä poliittisena aseena. Katsokaa nyt, länsimaat avaavat jo suhteita!”
Tutkijana Järvenpää ajattelee, ettei tuomitseminen kuulu historioitsijan tehtäviin. Kaikkia yksityiskohtia ei ikinä saa selville. Yksityishenkilönä hän on kuitenkin toista mieltä.
”Minkään ei pitäisi ajaa ihmisoikeuksien ohi.”
GRADU
“BUSINESS AS USUAL” Suomen suhtautuminen Tiananmenin tapahtumien jälkeiseen Kiinaan
Mitkä on mitat? 99 sivua.
Kauanko kesti? Puoli vuotta
Ottiko koville? Otti ”helvetin koville”. Teki samaan aikaan kahta työtä. Kaikki materiaalit sisältävä muistikortti tuhoutui kerran.
Innostuitko asiasta? Ihmettelee itsekin, miten innoissaan on. Gradu oli mielenkiintoinen, jopa voimauttava kokemus.