Kuka tarvitsee nobeleita?

MIKSI NOBEL-PALKINTOJA jaetaan, sen tietäminen kuuluu yleissivistykseen. Näin vastasi opiskelija kysymykseeni siitä, miksi lääketieteen nobelilla on uutisarvoa. Yritin herätellä häntä pohtimaan uutiskriteereitä, mutta opinkin itse jotain muuta.

En nimittäin osannut vastata, miksi nobeleita oikeastaan jaetaan. Tiedän kyllä, mistä hyvästä nobeleita heruu, olenhan tiedetoimittajana päässyt niistä uutisoimaan. Lokakuun ensimmäinen viikko on tiedejournalismin Oscar-gaala ja olympialaiset. Mihinkään muuhun tiedemaailman tapahtumaan ei liity saman mittaluokan odotusta, spekulaatiota, glamouria ja suuren yleisön kiinnostusta.

Toimittajana olin Nobel-viikolla keskittynyt ajoittamaan lounastauon ja kahvikupin täytön oikein, jotta voisin uutisoida palkitun nimen ensimmäisenä. Palkinnon merkityksen pohtimiseen olin ilmeisesti aikatauluttanut pyöreästi nolla minuuttia.

NOBELIT JAETAAN henkilöille, jotka “ovat eniten hyödyttäneet ihmiskuntaa”. Ensimmäisten nobelien aikaan palkintosumma vastasi noin 20 tutkijatyövuoden palkkaa. Vaikka tutkimusrahoitus on yhä tiukemmin kilpailtua, väitän, että palkinnon päätarkoitus ei ole antaa palkitulle vapautta jatkaa tutkimustyötään. Nobeleiden tärkein tarkoitus on niiden nostattama hype. Viime vuoden Tiedebarometrissä vajaa puolet tutkituista vastasi kysymykseen, jossa piti mainita elävä suomalainen tieteentekijä nimeltä. Urheilijan, muusikon tai elokuvantekijän nimeäminen tuskin olisi aiheuttanut moisia vaikeuksia.

Menestystä henkilöivä tähtikultti ei ole luonteenomaista tieteelle, joka etenee tiimityönä, hitaasti ja julkisuudelta piilossa. Siitä nobeleita on kritisoitukin, mutta juuri siksi niitä tarvitaan.

Nobel-hehkutus antaa yhteiskunnalle tieteen supertähtiä. Tutkimustyö kaipaa huomiota ja arvostusta tänä tieteenkieltäjien, tiukan tutkimusrahoituksen ja perustutkimuksen väheksynnän aikana.

Niin kauan kuin muita palkintoja kuvataan “oman alansa nobeleiksi”, on Nobel-palkinto täyttänyt tarkoituksensa.