Mediassa kaikki ei ole tasa-arvoista

SUURIN OSA yliopisto-opiskelijoista kokee vaalit – ehkä koko edustajiston – täysin yhdentekeväksi.

Näin kirjoitti kolumnistimme Juuso Määttänen lokakuun Aviisissa.

Vaalien yhdentekevyyteen emme suin surminkaan uskalla ottaa kantaa, mutta se on varmaa, ettei edarivaaleista ainakaan tylsiä tullut.

Ylioppilaskunnan edustajistoon asettui ehdolle kaksi ja puolisataa ehdokasta. Heidän joukossaan on paljon varteenotettavia ehdokkaita, jotka ovat toivottavasti saaneet äänensä kuuluviin siitäkin huolimatta, että ehdolle asettui myös keski-ikäisiä miehiä, joita kiinnosti lähinnä häiriköidä opiskelijoiden vaaleja.

Omasta mielestään nokkelasti punavihervasemmistolle naljailevan Sinimustan viheroikeiston ehdokkaat Olli Heikkilä ja Seppo Lehto ovat tunnettuja äärioikeistolaisia nettihäiriköitä. joiden sananvapauslarppiin osallistuivat tällä kertaa myös Suomi ensin -aktiivit Marco de Wit ja Mari Kosonen.

TÄMÄN LEHDEN painoon mennessä keskusvaalilautakunta on sulkenut Lehdon ulos vaaleista, koska Lehto mainosti ehdokkuuttaan kuvalla, jossa hän tekee natsitervehdyksen. Lehdon mielestä kyseessä on tamperelainen moro-tervehdys ja tamylaiset kommarihuoria ja stalinisteja ja niin edelleen.

Episodi on muistuttanut lähinnä sellaista keskustelua, jonka käy kolmivuotiaan kanssa silloin, kun on kaikin aistein havaittavissa, että hän on kakannut housuunsa, mutta väittää kiven kovaan, ettei missään tapauksessa ole niin tehnyt.

MUTTA ON maailmassa ja tässä lehdessä onneksi paljon muutakin.

Toimittaja Esa Keskinen selvitti, kuinka laaja-alaisia suunnitelmia kandiopiskelijoiden päiden menoksi oikein kaavaillaan.

Leena Pihkala käsittelee esseessään kuukautisaktivismia ja tabujen murtamista. Hyvää tarkoittava voimauttaminen voi joskus tuntua armottomalta: itseään ei tarvitse aina rakastaa, joskus sietämisessäkin on tarpeeksi tekemistä.

Teimme myös perussuomalaisen ja sinisen kanssa retken taidenäyttelyyn. Kaltaistemme kulttuurimarxistien pettymykseksi joudumme ilmoittamaan, ettei vierailusta poikinut oikeastaan minkäänlaisia kulttuurikohuja.

Kohauttavaa kulttuuria sen sijaan on tarjolla sivulta 26 alkaen. Toimittajamme Aapo Laakso yritti eräänä synkkänä lauantai-iltana ottaa otteen Popedasta. Lopputuloksen perusteella on kuitenkin kiistanalaista, ottiko Popeda sittenkin otteen Laaksosta.

MEDIAA SYYTETÄÄN usein puolueellisuudesta ja asenteellisuudesta.

Välillä syytöksissä on perääkin: toimittajat eivät elä tyhjiössä, vaan heidän arvonsa ja asenteensa voivat vaikuttaa tehtyihin juttuihin. Tehtyjä valintoja saa arvostella, ja kritiikin sietäminen kuuluu toimittajan työhön. Viime kädessä puolueellisuusväitteet ratkaistaan Julkisen sanan neuvostossa.

Se ei tarkoita, että median pitäisi pyrkiä aina täyteen puolueettomuuteen ja esittää, että kaikki todellisuuden ilmiöt ovat täysin neutraaleja. Niin toimiessaan media laiminlyö perustehtävänsä. Vääryyksiä on voitava nimittää vääryyksiksi, vaikka ne siitä pahastuisivat.