FAKTATUTKA: Mistä tietää, onko kaamosmasentunut?

TUIJA SILTAMÄKI, TEKSTI

Väsyttää, ahdistaa, masentaa, vituttaa. Koko ajan on pimeää, yö alkaa jo aamulla eikä huvita tehdä mitään, paitsi nukkua.

Terveyskirjaston mukaan noin prosentti väestöstä kärsii talvisin toistuvista kaamosmasennusjaksoista ja peräti 10–30 prosenttia lievemmästä kaamosoireilusta. Mutta mistä tietää, milloin kyse on oireilusta ja milloin oikeasta masennuksesta?

”Lääkäri diagnosoi aina sairaudet”, vastaa Vastaamon psykoterapeutti Päivyt Ilo.

ILON MUKAAN kaamosmasennuksessa oireita on enemmän ja ne ovat syvempiä kuin kaamosoireilussa. Se myös ajoittuu selkeästi talvikuukausiin, ja oireet helpottuvat valon lisääntyessä.

Tyypillisiä kaamosoireita ovat unen tarpeen lisääntyminen, yleinen aktiivisuuden vähentyminen ja ruokahalun kasvaminen. Tekee mieli raskasta ja hiilihydraattipitoista ruokaa, muttei välttämättä seksiä, ja oireet saattavat voimistua iltapäivällä. Oireita voi lievittää valohoidoilla, liikunnalla, säännöllisillä elämäntavoilla ja tarvittaessa masennuslääkkeillä. Ja jos vain on mahdollisuus, kannattaa pimeimpään aikaan lähteä vaikka viikoksi matkalle etelään.

”Silloin on jotain, mitä odottaa, ja sillä voi saada sellaisen valohoitopiikin.”

ILO KOROSTAA itsensä hyväksymisen tärkeyttä. Pimeää talvikautta ei välttämättä tarvitse jaksaa samalla draivilla kuin valoisaa kesää, vaikka yhteiskunta sitä vaatiikin.

”Vuosikymmeniä sitten oli ok, että talvella nukuttiin ja levättiin enemmän.”

Ilon mukaan kaamosmasennus tunnistetaankin usein varsin hyvin työterveydessä ja opiskelijaterveydenhuollossa.

”Tässä taas nähdään, että työntekijän tai opiskelijan tuottavuus laskee, ja mennään sitten sitä hoitamaan.”

Vuoden pimein päivä on talvipäivänseisaus 21. joulukuuta. Sen jälkeen päivä alkaa pidentyä.

Toivoa on.