Pelaamisesta tuli valtavirtaa – Pelimuseossa uskotaan pysyvään muutokseen
Yksivuotiaassa Pelimuseossa näkyy pelaamisen valtava muutos. Yhteiskunta pelillistyy, ja pelaaminen otetaan vakavasti. Entä jos innostus on sittenkin vain puhkeamista odottava kupla?
TUIJA SILTAMÄKI, teksti ja kuva
MUISTATTEKO VIELÄ sitä aikaa, kun pelaaminen oli jotain vähän noloa, jota epäilyttävät nörtit tekivät yksin kammioissaan sillä aikaa, kun kunnolliset nuoret harrastivat jotain oikeita asioita?
Kun katsoo ympärilleen, nuo ajat vaikuttavat kovin kaukaisilta.
Viimeistään Rovion ja Supercellin kaltaisten peliyhtiöiden menestys pakotti ottamaan pelit vakavasti. Vuonna 2016 Supercell teki 917 miljoonaa euroa voittoa. Yhteisöveroja se maksoi Suomeen huimat 182 miljoonaa euroa.
Pelaamisesta on tullut valtavirtaa. E-urheilua on alettu vähitellen pitää vakavasti otettavana urheilulajina, ja nuoret haaveilevat urasta pelien parissa. Planeetan suurimmista YouTube-tähdistäkin huomattava osa on pelitubettajia.
Miten tässä näin kävi?
“Muistan omasta nuoruudestani, ettei pelaaminen ollut ihan kauhean cool juttu”, sanoo Pelimuseon tutkija Niklas Nylund.
Nylund hallinnoi Pelimuseon kokoelmia, tiedottaa ja kuratoi. Museon kehityksessä ja toteutuksessa hän on ollut mukana alusta asti.
IDEA PELIMUSEOSTA alkoi kyteä kollegan kanssa kymmenen vuotta sitten Mediamuseo Rupriikissa. Jo silloin oli nähtävissä, että pelaaminen on se mediatapa, joka tulevaisuudessa nousee ja kasvaa. Peleistä tehtiin Rupriikkiin useita lyhytaikaisnäyttelyitä, jotka olivat Nylundin mukaan hyvin suosittuja.
Pysyvä Pelimuseo Tampereelle saatiin tammikuussa 2017. Esillä on muun muassa suomalaisia digitaalisia pelejä eri vuosikymmeniltä, lautapelejä ja pelikonsoleita. Pelejä saa pelata museossa, ja kehuttu osa näyttelyä ovat myös eri vuosikymmenten tyylille uskollisesti sisustetut ja toteutetut teemahuoneet. Vuotta 1985 imitoivassa huoneessa riippuu seinillä Iron Maidenin julisteita. Sängyn alta pilkistää pöytälätkä.
Osittain Pelimuseon nosteella Vapriikki teki viime vuonna myös kaikkien aikojen kävijäennätyksensä. Museokeskuksessa vieraili vuoden aikana yli 206 000 kävijää.
NYLUNDIN MUKAAN Pelimuseossa on yritetty saada esiin pelaamisen monipuolisuus ja suomalaisen pelikulttuurin runsaus. Yhtenä erityispiirteenä hän mainitsee sen, että Suomessa pelien kehittämisen ruohonjuuritaso on tyypillisesti ollut varsin vahva. Kun muutama vuosikymmen sitten isoja julkaisijoita ei oikeastaan ollut, pelejä luotiin omien ja kavereiden iloksi.
Usein harrastus muuttui vahingossa elämäntavaksi, rikastumisesta ei haaveiltu. Pelimuseo väittää myös, etteivät pelit ilmestyneet valtavirtaan tyhjästä.
“Aina on pelattu korttia tosi paljon, lautapelikulttuuri on suht runsas, Commodore 64 on ollut aika monessa suomalaiskodissa ja konsolit myöhemmin”, Nylund kuvailee.
Pelaamisen asema onkin Suomessa niin vahva, ettei Nylund usko pelillistymisen jäävän vain ohimeneväksi trendiksi tai kuplaksi, vaan kyseessä on todennäköisemmin pysyvä yhteiskunnallinen muutos.
“Meidän yhteiskuntamme muuttuu nyt tosi kovaa vauhtia. Työelämässäkin ihmisten voi olla hankalaa pysyä kärryillä. Tuntuu, että siitä pelien maailmasta voisi löytyä jotain vähän rauhoittavaa.”
Siksi Nylund toivoo, että pelit saisivat säilyttää asemansa hieman kevyempänä ja viihteellisenä. Ettei esimerkiksi kouluja pelillistettäisi niin, että pelaamisesta tulee työtä, vaan tuotaisiin työhön kivoja pelielementtejä. Pelaaminen saisi pysyä hengähdystaukona kiireisen arjen keskellä.
“Onhan siitä esimerkkejä, miten pisteyttämällä ja palkitsemalla ihmisestä voidaan vielä rutistaa vähän enemmän tehoja irti.”
SUOMEN PELIMUSEO
Tampereen kaupungin, Mediamuseo Rupriikin, Pelikonepeijoonien ja Tampereen yliopiston yhteistyöprojekti.
Aukesi museokeskus Vapriikissa tammikuussa 2017.
Palkittu moninkertaisesti, muun muassa vuoden pelikasvattajana, vuoden nörttitekona ja suomalaisen peliteolisuuden Sensation of the Year -palkinnolla.