NÄIN ON: Ylioppilaskunta on kuin edunvalvonnan leikkikenttä

SANNI LEHTINEN

OPIN JO hiekkalaatikolla, että omia oikeuksia pitää puolustaa. Esimerkkiä näytti pikkusiskoni, joka kolmivuotiaan päättäväisyydellä meni ja haki minulta varastetun lapion takaisin sen vieneiltä naapurin lapsilta.

Ylioppilaskunnan edunvalvontasektorit sijoittuvat hektiselle ja usein epäreilulle hiekkalaatikolle. Naapurin lasten sijiaan jokaiselle nurkalle ilmestyy jonkin tason pamppuja, jotka haluavat viedä joko maksuttoman koulutuksen, opintotuen tai yliopistojen itsehallinnon. Samat kysymykset kaivetaan budjettihiekkakakkujen alta vuosi toisensa jälkeen, jos asianosaisia ei vaikka tänä vuonna kiinnostaisi.

MUTTA KYLLÄ kiinnostaa, vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. On ylivuotisia edunvalvontatavoitteita, on linjoja ja arvoja, joiden avulla edistää parempaa huomista. On luottamus siihen, että omalla toiminnalla voi muuttaa asioita. On pikkusiskoja, joiden kanssa voi hakea lapion jälleen kerran takaisin.

Naapurin lapsia oli hiekkalaatikolla enemmän ja he olivat isompia. Tavoitteen saavuttamiseen ei kuitenkaan lopulta tarvittu kuin rohkeutta, kova ääni ja se, että oli oikealla asialla.

Kokemus on osoittanut, että sama kombo toimii myös edunvalvonnan kentällä.

Kirjoittaja on Tamyn hallituksen puheenjohtaja.