PÄÄKIRJOITUS: Kukaan ei tiedä vielä mistään mitään

TUIJA SILTAMÄKI, teksti

PETRA VIITANEN, kuva

ON KIELTÄMÄTTÄ melko ankeaa uikuttaa kirjoitus toisensa jälkeen siitä, millä eri tavoilla Tampere 3 aiheuttaa inhimillistä hätää ja kärsimystä, mutta ei mahda mitään. Korkeakoulufuusio löytää aina uusia tapoja yllättää.

Tamperelaisen ylioppilasmedian tulevaisuus on edelleen hämärän peitossa.

Ongelmien ”juurisyy” on enimmäkseen sama kuin kaikilla muillakin ylioppilaskuntien toimijoilla. Varsinaisia päätöksiä yhtään mistään voidaan tehdä vasta syksyllä, kun korkeakoulujen yhteinen, uusi edustajisto valitaan. Vasta silloin voidaan päättää esimerkiksi siitä, millaisella budjetilla, millä kokoonpanolla ja missä muodossa uutta mediaa tehdään – vai tehdäänkö ollenkaan. Kukaan ei tiedä vielä mistään mitään.

Epäselvää on sekin, missä marssijärjestyksessä asian kanssa edetään. Kuinka tarkkaan, kuinka kauan ja kuinka kalliilla on järkevää suunnitella julkaisua, jonka toteutumisesta ei ole takeita? Kuka sen suunnittelee?

Jonkinlainen suunnitelma on joka tapauksessa tehtävä jossain vaiheessa, koska muuten edari joutuisi myöntämään rahaa sokkona. Kuinka monta tonnia olisit itse valmis lahjoittamaan vailla mitään takeita siitä, mitä rahoillasi saat? Eikä muutenkaan ole käytännössä mahdollista rusikoida muutamassa kuukaudessa kasaan julkaisukuntoista mediaa – tai ainakaan sellaista, jota kehtaisi kenellekään esitellä.

Asiaan liityy myös monia monimutkaisuudessaan huvittavia työsuojelukysymyksiä. Kuinka innoissaan ihmisen pitäisi osallistua oman työpaikkansa lakkauttamisen suunnittelemiseen? Tämäkin on jaettu ongelma ylioppilaskunnassa.

TÄMÄ ”PROSESSI” vaatii edetäkseen vielä tolkuttoman määrän kokouksia, sähköposteja, palavereja ja passiivisaggressiivisia kirjoituksia. Tässä vaiheessa voi lähinnä yrittää luottaa siihen, että asiat selviävät ehkä joskus.

Kaiken sähellyksen keskellä usko on toisinaan olla koetuksella, mutta jos tästä sohlaamisesta nyt hakemalla hakee jotain positiivista, voi itseään lohduttaa ainakin sillä, että keskeneräisiin asioihin voi aina yrittää vaikuttaa. Sama koskee sekä Tampere 3:a että ylioppilasmediaa. Jos sinulla on opiskelijana, lukijana, kansalaisena ja ihmisenä jokin näkemys siitä, mihin suuntaan meidän olisi mentävä, ole hyvä ja kerro se.

Tässä sumussa kaikki opasteet ovat tervetulleita.