Kyllä miehen pitää olla mies vai mitä jätkät? – Toimittaja törmäsi miesmessuilla tekopyllyyn, muovihaukeen, viskipulloon ja toisiin toimittajiin
MIKAEL MATTILA, teksti ja kuvat
PIKAJUOKSIJA NOORALOTTA NEZIRI, valokuvaaja Meeri Koutaniemi ja malli Saimi Hoyer muikistelevat Ruoholahden liukuporraskuilun mainostauluissa.
Heidän naamansa mainostavat Lumenen kosmetiikkaa. Mainoksissa lukee esimerkiksi ”naisroolimalli” tai ”älä uskalla”, mutta ”nais-” ja ”älä” -etuliitteet on viivattu yli.
Oivaltavaa!
Iskulauseet näyttävät vastustavan naisiin liitettyjä alentuvia mielleyhtymiä. Kampanjan tarkoitus on ilmeisesti, trendisanaa käyttäen, ”voimaannuttaa”. Vai onko se voimauttaa?
Tunnettujen ja menestyneiden naishahmojen näkeminen metroasemien seinillä tuntuu tässä tilanteessa kirpeän osuvalta. Ruoholahden kauppakeskuksessakin halutaan nimittäin voimannuttaa, mutta miehiä. Siellä järjestetään tapahtuma nimeltä The MAN Miestenmessut.
Tietenkin maailmaan, jossa on äijämättöö, burgerimiehiä, huutokauppakeisareita ja manbuneja, tarvitaan naisia voimaannuttavien kosmetiikkakampanjoiden vastapainoksi miehille tarkoitetut messut!
The MAN Miestenmessut lupaa nettisivuillaan käsitellä muun muassa bisnestä, urheilua, nautintoaineita, muotia ja seksiä.
THE MAN MIESTENMESSUT lupaavat nettisivuillaan käsitellä ”bisnestä, urheilua, nautintoaineita, vapaa-aikaa, pelejä, älyä, terveyttä, muotia, hyvinvointia, teknologiaa, rakkautta ja seksiä.”
Messualue on muutaman sadan neliön kokoinen. Ei mikään halli, muttei pelkkä olohuonekaan. Mancave- ja toys for boys -nimisiin sektoreihin jaetulle alueelle on haalittu puhumaan muiden muassa kiinteistöliikemies ja viihdejulkkis Jethro Rostedt sekä vuoden 1995 jääkiekkomaajoukkueessakin vaikuttanut ex-maalivahti Jukka Tammi. Sijoittamisen lisäksi luentoja on luvassa ainakin kalastuksesta ja eturauhassyövästä. Miehinen tarjonta!
Kokonaisuudesta puuttuu vain iskelmätähti Tapani Kansan tunnetuksi tekemä lause ”skaala on mieletön”.
Miesmessuilla voi tilata itselleen kellolehden, testata virtuaalilaseja ja ottaa selfien uusimman Miss Suomen kanssa.
MESSUJEN ERIKOINEN meininki ja kotikutoisen kömpelö ulkoasu keräsivät etukäteen huvittunutta äimistelyä pitkin sosiaalista mediaa. Tapahtuman Facebook-sivulle humoristit olivat tägänneet kavereitaan kommenteilla “hei nyt tehään sustaki mies [kolme itkunauruhymiötä]“ ja Twitterissä kiersivät “ei oo todellista” -päivittelyt. Messuille irvailu oli niin helppoa, että se tuntui jo epäreilulta.
Tapahtumalle leukailu oli helppoa tykkäysten kalastelua, eikä tarvinnut olla kummoinenkaan sukupuoliteoreetikko tai somemoralisti voidakseen esittää, että messut olivat jälleen yksi osoitus ”hauraasta maskuliinisuudesta” – eli siitä ilmiöstä, kun jokin henkilö tai instanssi kokee “mieheyden” niin uhattuna, että se alkaa paniikkireaktiona suoltaa solvauksia, kikkelikuvia tai erikseen miehille räätälöityjä tuotteita, kuten mieshammastahnaa, miespihvejä ja miesvessapaperia.
Tai… miesmessuja!
Viimeistään silloin, kun Punk in Finland -foorumi otti messut karnevalistiseen raastoonsa, alkoivat ne kuulostaa tapaukselta, jota sovi missata mistään hinnasta.
“Tässä on kyllä kaikki kunnossa paitsi eturauhanen”, kuten kohtuullisen nerokkaasti nimimerkkinsä valinnut Cousteau polkee asian summaa.
Messualueella bodatut miehet esittelevät kahvakuulia. Moottoripyöriäkin pääsee katselemaan.
MESSUJEN ENSIVAIKUTELMA on, no, aika ”miehinen”.
Heti “kättelyssä” sisääntulija saa ihailla Harley Davidsonin moottoripyörää. Modernimpien prätkien ystäville löytyy Ducatin virtaviivaisempi malli. Sen vieressä bodatut miehet esittelevät kahvakuulia.
Malmin lentokentän säilyttämistä ajava Lex Malmi -liike on tuonut paikalle lentosimulaattorin. Tietenkin läheltä löytyy myös kalastusvälineitä esittelevä piste, jonka maskottina on – muovinen hauki. Sympaattista!
Tietenkään koko messualue ei ole kuin kesäteatterin käsikirjoitusryhmässä keksityn, keski-ikäisen maalaisenon sielunelämästä. Rasvan sijasta tärkin hajuun mieltyneille miehille löytyy vinkeäkuosisia, suorastaan metroseksuaaleja kauluspaitoja ja solmioita. On myös parranajoa ja käsintehtyjä nahkakenkiä. Lisäksi messuilla voi tilata itselleen kellolehden, testata virtuaalilaseja, ottaa selfien tuoreimman Miss Suomen Michaela Söderholmin kanssa ja jopa ihastella kuvataidetta.
Ja mikä parasta, messuilla voi huitaista kitusiinsa sekä olutlasillisen että viinapaukun järjestäjän piikkiin. Nostan maljan sille ihanuudelle, että saan olla mies!
Messuilla on TIETENKIN myös kalastuspiste. Sen maskotti on sympaattinen muovinen hauki.
MESSUJEN TAKANA on yrittäjä Tua Backman. Hän on seurapiirijulkkis, bloggari ja solmioliike Bretellen johtaja. Hän pohjusti blogissaan messuja otsikolla He too.
“Se, että naisia muistetaan, ei ole pois miehiltä, mutta jotenkin tuntuu, että kaikki miehille on pois naisilta”, hän kirjoitti.
Messuemäntä vastaa kärkkäästi kysymykseen tapahtuman tarkoitusperistä. Mieheys on hänestä kriisissä, kaikkia ei pidä pakottaa sukupuolineutraaliuteen, ja Me too -liike on mennyt liian pitkälle.
Semmoista linjausta.
”Minulla on kaksi poikaa, ja kyllä minä haluan, että heistä kasvaa miehiä”, Backman tokaisee.
”Kaikkien kukkien pitää saada kukkia, mutta Me too on kääntänyt asiat nurinpäin: Naiset eivät salli miehille enää mitään, mutta miehet sallivat naisille kaiken! Ja ovat naisetkin tänne tervetulleita. Suomi on täynnä upeita ja monenlaisia miehiä, ja sitä pitää juhlia!”
Tapahtuman tarjonta on kieltämättä kirjavaa, ja paikalla on varmasti enemmän naisia kuin vaikkapa, öö, hifi-messuilla.
Messutarjonta ei rajoitu moottoripyöriin ja parranajoon. Esillä on myös kuvataidetta.
TÄSTÄ HUOLIMATTA aihealueet kalastuksesta partoihin ja asuntosijoittamiseen maalaavat kuvaa aika perinteisestä, johtoasemassa olevasta ja hyvin toimeentulevasta alfamiehestä.
Mikseivät tunteet tai vaikkapa isyys näy messuilla?
”Ymmärrän kysymyksesi, mutta aihepiiri pitää rajata johonkin. Isämessut voivat olla sitten erikseen! Tämä on kohdennettu kaupallinen tapahtuma tietyntyyppisille miehille, jotka ovat kiinnostuneet juuri näistä asioista. Paikalla on suuri osa yhteistyökumppaneitani ja asiakkaitani. Olen heidän avullaan rakentanut messujen teeman.”
Messujen erikoinen konsepti alkaa hahmottua.
Backman mainitsee ohimennen, että tapahtuman yhteydessä juhlitaan Bretelle-firman 20-vuotista taivalta. Messutilassa järjestetään illalla bileet yhtiön yhteistyökumppaneille. Heistä suuri osa on messujen näytteilleasettajia.
Vai niin!
Alkaa tuntua siltä, että miesmessut ovat silkka vaatefirman yhteistyökumppaneiden showcase-tapahtuma. Backman sanoo suoraan, että suurin osa messuvieraista saapuu paikalle vasta viiden jälkeen iltabileisiin. Siis silloin, kun 25 euroa pääsylipuistaan maksaneen rahvaan ohjelma päättyy.
Mitäs peliä tämä on?
Miesmessut osoittautuivat suosituksi raportointikohteeksi. Niskatatuointien lisäksi toimittaja törmäsi messualueella toiseen ylioppilaslehteen.
OMATKIN HOMMAT alkavat lipsua päin persettä. Eipä aikaakaan, kun messualueella kävelee vastaan kilpailevan ylioppilaskunnan pää-äänenkannattajan retkikunta. Ilmeisesti miestenmessut on ollut niin herkullinen ja ei järin omaperäinen raportointikohde, että sen arvo on huomioitu muuallakin kuin Aviisin toimituksessa.
Vaihdamme kuulumisia “hesalaisten” kanssa ja kyselemme naureskellen, millä agendalla sitä ollaan liikkeellä. Käy ilmi, että olemme molemmat paikalla pohtimassa haurasta maskuliinisuutta ja mieheyden kriiseilyä.
Kuinka ollakaan!
Menen mustien samettiverhojen läpi erätauolle messumeininkiä pakoon. Lasiseen kauppakeskukseen paistava kevättalven aurinko häikäisee. Alemmasta kerroksesta kantautuu kivisten pintojen terävöittämä askelten, puheen ja imastointihurinan utuinen äänimassa. Alkaa tuntua äärimmäisen typerältä vääntää juttua tismalleen samasta aiheesta kuin muutkin. Onneksi kahvi maistuu.
Soitan päätoimittajalle kertoakseni tilanteen.
“No joo emmää tiiä, kato nyvvähän mitä siä on”, luurin toisesta päästä kuuluu.
Jatkamme “harjoituksia”.
Kiinteistövälittäjä Jethro Rostedt on hiljattain vieraillut Etelä-Koreassa, joka oli hänen mielestään ”kusinen paikka”.
KIINTEISTÖVÄLITTÄJÄ JETHRO ROSTEDT nousee “kuin tilauksesta” puhujakorokkeelle. Hän lienee yksi päivän vetonauloista. Turkulaispohatta on hölöttänyt itsensä kansan syvien rivien sydämiin – ei vain välittämällä kiinteistöjä vaan reissaamalla ympäri maailmaa ja esittämällä televisiossa hassuja huomioita eri maailmankolkista.
”Mää tuli just Etelä-Koreast olumppiareissulta. Ommuute kusine paikka”, Rostedt letkauttaa brändätyllä Turun murteellaan kesken asuntosijoittamista käsittelevän keynotensa.
Absurdi tölväisy naurattaa, tietenkin.
Sitten messujuontaja ilmoittaa, että Rostedt täyttää tänään 17. maaliskuuta vuosia. Hän kehottaa yleisöä laulamaan kursailevalle päivänsankarille onnittelulaulun. Ja yleisöhän laulaa.
Meno on yhä absurdimpaa. Naurattaa lisää.
Kalastellaanpa Rostedtilta lausunto. Onko tällainen tapahtuma hänestä osoitus siitä, että mieheys on kriisissä?
”En mää sanois niin! Tasa-arvo toteutuu Suomessa mahottoman hyvin, ei tässä tartte mitään kriisejä keksiä!”
Lohdullista kuulla! Vaikka on myyntimiehellä tiukempaakin sanottavaa viime aikojen tasa-arvokeskustelusta:
”En mää kyl sellaisesta keskustelusta tykkää, jossa joka asiast loukkaannutaan! Kyl vois välil näiski asiois vähä rennommin ottaa.”
Sitten hilpeällä tuulella oleva synttärisankari ilmoittaa rientävänsä ”Harkimoiden” luo.
Tärkin hajuun mieltyneille miehille esiteltiin lähes metroseksuaaleja paitoja.
UUSIA PUHUJIA nousee lavalle. Ex-lätkämaalivahti Jukka Tammi haluaisi, että useammat suomalaisyhtiöt listautuisivat pörssiin. Kellolehden kustantaja Mikko Sokero puhuu, öh, kelloista, ja yrittäjä, ex-Diili-kisaaja Olli Rikala ylistää tekoälyä.
En todellakaan enää tiedä, mitä tekemistä näillä puheilla on mieheyden kanssa. Tuntuu pikemminkin siltä, kuin istuisi jossakin yrittäjyysseminaarissa.
Touhu menee lopullisesti lekkeriksi, kun alan joutessani googlata edellämainittuja puhujia.
Jukka Tammen edustaman sijoituspalvelu Privanetin taustalta löytyvän Navi Groupin toiminnasta löytyy Kauppalehden vuonna 2016 julkaistun jutun mukaan ”vakavia laiminlyöntejä” asiakkaidensa varojen käsittelyssä. Olli Rikala sai vuonna 2012 syytteen kahdesta törkeästä petoksesta. Mikko Sokeron ansioluoettelossa on puolestaan kahden ja puolen vuoden vankeustuomio valeryöstöstä.
Niin, valeryöstöstä. Hän on pari vuotta sitten lavastanut murron omaan kelloliikkeeseensä Helsingin Hietalahden kauppahallissa vakuutusrahojen toivossa. Kukapa meistä ei heikkona hetkenään olisi sellaista suunnitellut!
Jotta värisuora olisi täydellinen, on myös messuemäntä itse ollut epäilyjen kohteena. Tua Backmanin kiusaamisen vastaisesta hyväntekeväisyyskampanjasta tehtiin tutkintapyyntö, koska sen 27 000 euron tuotto ei mennyt lyhentämättömänä Kiusaamista vastaan ry:lle, kuten oli sovittu. Lopulta tutkintapyyntö kuitenkin hylättiin.
Sakeaa on seurapiirin meno!
”Miehekkään” tyylin täydentävät käsintehdyt nahkakengät.
TAPAHTUMA TUNTUU viimeistään nyt absurdilta performanssilta, jossa finanssikikkailijat juttelevat mukavia ”miesmessuiksi” naamioiduissa solmiofirman 20-vuotisbileissä. Ja juuri kun kuvitteli, ettei meininki voisi kertakaikkiaan mennä överimmäksi, on paras säästetty viimeiseksi.
Messuiltapäivän loppupuolella paikalle purjehtii Tiina Jylhä. Kauneusmoguli marssii huomiotaherättävässä mokkatakissaan seksivälineitä valmistavan Huippukiva.fi:n pöydän luo ja alkaa ihastella firman kumigenitaaleja. Konsulentti heiluttelee luonnottoman isoa dildoa ja pöydällä nököttävä tekoahteri pyllistää auliisti messukansalle.
Näkymän edessä hihittelevä nuori heteropari ei jostakin syystä hätkähdä tilannetta tippaakaan, vaan suutelee lempeästi. Kaikkea sitä näkee kun vanhaksi elää.
”Kaikkea sitä näkee, kun vanhaksi elää”, tuumattiin tekopyllyn äärellä.
MESSUJEN MEININKI tuntuu lopulta niin poskettomalta, ettei siitä jaksa edes provosoitua. Lähinnä vain naurattaa.
Samalla olo on suorastaan petetty. The MAN Miestenmessujen yliampuva maskuliinisuus ei ilmeisesti edes merkinnyt mitään, vaan paljastui pelkäksi seurapiiribileiden pahvikulissiksi!
Posketon fiiliskin syntyy ulkopuolisuudestani: siitä, että ihmettelen tapahtumaa toimittajana enkä Bretelle-firman yhteistyökumppanina.
Siksi en jaksa ottaa tapahtuvan välittämää mieskuvaakaan tosissaan, niin fantasianomainen se on: Arvostusta saa, kunhan on rahaa ja valtaa – ja hieno kello. Eikä haittaa, jos ne on hankittu kyseenalaisin keinoin. Pojat on poikia.
Ei kai kukaan enää oikeasti sellaiseen usko?
Ihan hauskoja huomioita, mutta tuetynlainen kotikutoisuus ja se, että paikalle haalitaan näytteilleasettelijoita laajalla skaalalla, on suomalaisten messujen vakio-ominaisuus. Moottoriajoneuvoille ja asunnoille omistettuja messuja lukuun ottamatta tarjonta on usein kirjavaa, vaikka noilta messuilta jäikin puuttumaan paljon ’miesmaailmaan’ ’kuuluvaa’. Kyllä mä olen samaa mieltä siitä, että miehillekin voi messuja järjestää, ja jos siellä oli tuota hipsteriosastoakin niin sitä parempi.
Tämä kirjoitus on hyvä esimerkki siitä miksi feminismi ei ole sama kuin tasa-arvo. Feminiinisyys todellakin vaikuttaa hauraalta jos miehille suunnattu tapahtuna kirvoittaa tälläiset tunteet. Ja Anssi: se mikä oli mielestäsi artikkelin ”pointti” ei silti kumoa sitä etteikö Teron ja Sampan huomiot olisi oikeassa. Se miten koet pelimessujen ja aikuisviihdemessujen markkinoinnin tuntuu olevan enemmän oman pääsi tuote kuin tosiasia
Tero ja Samppa, mielestäni teiltä meni hieman ohi artikkelin tarkoitus. Artikkelissa ei mielestäni sanota etteikö tuollaisia tapahtumia saisi olla. Siinä lähinnä pilkattiin sitä miten vasemmalla kädellä järjestetty tapahtuma oli kyseessä ja miten selkeästi tapahtuman motivaatiossa etualalla ei olut huoli miehisyyden asemasta yhteiskunnassamme vaan niillä ihmisillä rahastaminen jotka ovat sitä mieltä.
Mitä tulee tarpeeseen mies messuille, muun muassa autoja, pelejä, veneitä ja aikuisviihdettä käsittelevät messut on markkinoitu ja rakennettu mies-yleisö lähtökohtanaan ja tavoitteenaan, joten ”mies-messuja” on käytännössä ollut aina.
En ainakaan muista ikinä missään pelimessujen järjestäjien miettivän sitä minkälaista silmäkarkkia naiskävijöille voisi hankkia. (Puhumattakaan muista vähemmistö-näkökulmista) Enkä muista nähneeni yhtään miestä pikkumustissa niissä tapahtumissa, joka olisi ollut edes se vasemmalla kädellä tehty yritys ottaa huomioon naiskävijät.
Oma veikkauseni onkin että nämä ”Mies”-messut eivät vielä pitkään aikaan tule olemaan yleisömenestyksiä juuri siksi että suuri osa tuollaisista messuista järjestetään miehet edellä, ”Mies”-messuilla on jo ollut olemassa liikaa kilpailua, noin vaivihkaa. On mielenkiintoista nähdä, miten sitten joskus tulevaisuudessa kun tasa-arvo on oikeasti melkein valmis. Onko silloin vain yhteismessuja vai onko molempia?
Toivottavasti, kävi miten kävi, kaikki vaihtoehdot ovat inklusiivisia eivätkä ole heteronormatiivisia tai transfoobisia tms.
Joopa joo, kaikki muu paitsi feminismi on väärin.
Hyvät psykoosit taas aviisissa tulilla
Tapahtuma on omasta mielestänikin vähän höntti, mutta alkkaa tuntua feminiinisyyskin aika hauraalta ja toksiselta jos reaktiot ”miehisiin” tapahtumiin on tätä luokkaa. Antakaa heidän pitää messunsa ja he antavat teidän pitää vaginamonologi-iltamanne. Lisäksi: kuinka konservatiivinen kirjoittaja on jos seksilelut hätkähdyttävät häntä noin paljon?
”He too” komentti ja muut vertaukset miesten asemaan ovat mielestäni mauttomia. Mauttomalta vaikuttavat myös järjestäjät ja järjestelyt. MUTTA en ymmärrä, että mitä muuta väärää näiden messujen järjestämisessä oli? Onhan 2 päivisiä naistenmessuja, naisten joulumessuja ym. Mikä on hienoa, mutta näissä messuissa puuttuvat sitten esim. juuri kalastuksesta, eräilystä, että prätkistä kertovat pisteen. Hieman erikoista että näistä asioista pitäminen on ”haurasta maskuliinisuutta”.