Mitä vittua? Miksi ihmeessä lukiokirjoja pitää vaihtaa koko ajan?

PETRA VIITANEN, teksti

123RF, kuva

KUN OPETUSSUUNNITELMA uudistui vuonna 2016, uudistuivat myös lukioiden oppikirjalistat. Suomen Lukiolaisten Liitto on laskenut, että opiskelusta syntyvät kustannukset nousevat helposti yli 2 000 euron. Suurin osa rahoista menee juuri oppikirjoihin.

Jokainen lukio voi päättää, mitä kirjoja he haluavat oppilaidensa hankkivan. Kirjoja voi myydä eteenpäin, mutta niistä otetaan tasaisin väliajoin uusia painoksia – usein vain pienin muutoksin – eikä vanhaa painosta välttämättä enää hyväksytä.

Miksi kirjoja uusitaan niin usein, Tampereen lyseon lukion rehtori Heini Mäenpää?

Kun opetussuunnitelma uusitaan, kurssien sisällöt muuttuvat. Kirjoja tehdään kurssikohtaisesti, joten uusi opetussuunnitelma vaatii myös uusia kirjoja. Toki painoksia saatetaan päivittää muutenkin, ja se on kaikkien näkökulmasta aika ärsyttävää, jos muutoksia tehdään muuten vain. Uskoisin, että silloin kyse on markkinointiasiasta. Kierrättämiselle ei anneta mahdollisuutta, vaikka kierrättäminen olisi tarkoituksenmukaista.

Onko opetuksen digitalisoituminen aiheuttanut vaikeuksia?
Toimintamallit muuttuvat pikkuhiljaa. Oppimateriaaleissa on se haaste, että digitaalisia materiaaleja ei voi kierrättää. Niitä myös ostetaan eri tyyppisille kestoille, kustantajasta riippuen. Iso ero kouluille on tullut siitä, että ennen opettajat ovat saaneet oheismateriaalit kustantajalta ilmaiseksi, mutta digitaaliset opettajan aineistot ovat aika usein maksullisia.

Viime aikoina esillä on ollut kansalaisaloite maksuttomasta toisesta asteesta. Pitäisikö koulutuksen olla maksutonta tai huomattavasti edullisempaa?
Onhan siinä pointtinsa. Maksuttomuus olisi hienoa, kunhan sitä ei tehdä opetuksen rahoituksen kustannuksella. Esimerkiksi yo-tutkinnon maksuttomuus voisi olla ensimmäinen askel.