Ohi on! ”Erityisavustajat eivät ole pelkästään peräkontissa matkailevia suhmuroijia”
PETRA VIITANEN, teksti ja kuva
KOKEMUKSET TAMYN ja Suomen ylioppilaskuntien liiton hallituksessa saivat Tuomas Kuoppalan kiinnostumaan ministerien erityisavustajista. Hän huomasi, että erityisavustajien kautta oli mahdollista saada asiat etenemään nopeammin.
Kuoppala pohti, että haluaa gradussaan tutkia politiikan ja hallinnon suhdetta. Aiheeksi valikoitui ministerien erityisavustajat, heidän roolinsa ja suhteensa virkamiehiin.
ALKU OLI vaikea. Kansainvälistä tutkimuskirjallisuutta aiheesta kyllä löytyi, mutta Suomesta vain muutama gradu ja väitöskirja, nekin peräisin 1990-luvulta. Koska aihetta oli tutkittu niin vähän, Kuoppala halusi kuvailla tilannetta sen sijaan, että tekisi liian suuria johtopäätöksiä keräämästään materiaalista.
”Piti aika lailla alusta pitäen lähteä tekemään. Se toi omat haasteensa, mutta samalla myös mielenkiintoa tekemiseen”, Kuoppala sanoo.
Kesken graduprosessin hän sai soiton eduskunnasta, ja pääsi työskentelemään ensin Outi Mäkelän (kok), sitten Mia Laihon (kok) eduskunta-avustajana. Uusi työpaikka hidasti gradun tekemistä, mutta mahdollisti Sipilän hallituksen erityisavustajien haastattelut myös työajalla. Haastattelujen perusteella Kuoppalalle selvisi, millaista erityisavustajan työ on.
Hän hahmotteli erityisavustajille neljä roolia: neuvonantaja, joka avustaa ministeriä, neuvottelija, joka toimii epävirallisessa neuvottelukoneistossa piilossa julkisuudelta sekä portinvartija, joka vaikuttaa siihen, mitä tietoa ministerille menee. Lisäksi avustajat ovat poliittisia ohjaajia.
ERITYISAVUSTAJILLA ON siis mahdollisuus vaikuttaa siihen, mitä ministeriöön menee. Toisaalta, he toimivat ministerin valtuutuksella, ja virheistä voi seurata työn menettäminen. Työnkuva vaatii sitä, että erityisavustajan on toimittava kuten avustettava ministeri tilanteessa toimisi.
”Parhaimmissa tapauksissa avustaja ymmärtää täysin, miten ministeri ajattelee”, Kuoppala kuvailee.
Kuoppalan mukaan jatkossa erityisavustajista olisi tehtävä enemmän tutkimusta heidän asemansa vuoksi. Hänen mielestään tilannetta pitäisi avata, jotta järjestelmästä saisi luotettavan kuvan. Vaikka mediassa esiintyy satunnaisia uutisia erityisavustajien arkitehtävistä, olisi laajemmille kuvauksille tarvetta.
”Se loisi uskottavuutta, että erityisavustajat eivät ole pelkästään peräkontissa matkailevia suhmuroijia.”