Pääkirjoitus: Käytännöllisiä eli ehdottomasti ideologisia syitä
TUIJA SILTAMÄKI, teksti
VÄINÖ VASARA, kuva
EDELLISEN NUMERON kohtalaisen kryptinen pääkirjoitus on ymmärrettävästi herättänyt sidosryhmissä joitakin kysymyksiä, joista yleisin on ”miten Aviisin nyt siis käy siinä tamperekolmosessa”. No, tarkkaan ei edelleenkään tiedetä vielä juuri mitään, mutta jotain kuitenkin.
Tällä erää varmaa on se, että tämän vuoden Aviisit tehdään sovitusti. Kevään viimeinen lehti ilmestyy toukokuun puolivälin ”tietämillä”, ja sen jälkeen vetäydymme kesätauolle. Viimeinen nykymuotoinen Aviisi ilmestyy joulukuun puolivälissä. Syksyn aikana päätetään – noin miljardin muun asian ohella – siitä, millaisella kokoonpanolla ja aikataululla uuden ylioppilasmedian suunnitteleminen aloitetaan. Todennäköisesti tehtävään varustetaan jonkinlainen työryhmä, ja lopputuotteen lanseeraus tapahtuu vuoden 2019 puolella.
UUDEN LUOMINEN on aina kiehtovaa ja jännittävää mutta myös työlästä, vaativaa ja kallista. Uutta mediaa luodessa on suunniteltava, keskusteltava, punnittava ja päätettävä jokainen yksityiskohta.
Mikä on kustantajan ja lehden suhde? Painotetaanko verkkoa vai printtiä? Kuinka isoja lehtiä tehdään ja kuinka usein? Mitä niiden tekemisestä maksetaan? Mihin kohtaan sivun kolme sitaattinosto asetellaan? Kuinka iso toimitus lehdellä on? Onko tuo otsikkofontti sittenkin vähän liian jotenkin tiiätsä jotenkin niin tiiätsä blanko?
Nämä ovat kuitenkin lopulta varsin yksinkertaisia materiaalisia kysymyksiä. Usein hankalampia ovat näkymättömät, lehden ja ylioppilaskuntien identiteettiin liittyvät keskustelut. Jos uuden ylioppilaskunnan lehti on entinen Tamyn lehti, näyttääkö se joidenkin TTYY:hyn kuuluneiden lukijoiden silmään vähemmän houkuttelevalta? Tätäkin on kokouksissa pohdittu.
IDENTITEETTIPOLITIIKKA JA tunteet ovat tärkeitä kysymyksiä, eikä niitä pidä päätöksenteossa ohittaa. Lehteä tehdään lukijoille, ja tärkeintä on, että uuden ylioppilaskunnan aikana julkaistava lehti on mahdollisimman laadukas mediatuote. Itse olen taipuvainen uskomaan, että näissä olosuhteissa tämä tavoite saavutetaan varmemmin kehittämällä olemassaolevaa julkaisua kuin luomalla tyhjästä uusi tuote.
Syyt tähän ovat ennen kaikkea käytännöllisiä. On helpompaa, halvempaa ja järkevämpää käyttää vain pari vuotta sitten päivitettyä Aviisin formaattia uudistusten perustana. Toisaalta lehdellä on pitkä historia ja vahva identiteetti tamperelaisten korkeakouluopiskelijoiden pää-äänenkannattajana. Nimi sille voidaan minun puolestani valita vaikka arpajaisilla, jos nykyinen on jonkun mielestä ideologisesti saastunut.
TÄNÄÄN ILMESTYNEESSÄ lehdessä ideologia näkyy monin tavoin. Mikael Mattila vieraili The MAN Miestenmessuilla havainnoimassa ”miehuuden kriisiä”. Leena Pihkala puolestaan kirjoitti siitä, miten Euroviisut ovat näennäisestä viihteellisyydestään huolimatta läpeensä poliittinen näytelmä.
Tällaiset puheenvuorot houkuttelevat usein kysymään, tarviiko kaikki ottaa niin vakavasti, messuthan ovat vain messut.
Usein ideologisuuden kieltäminen on kaikista ideologisinta.