Punainen yliopisto oli autonomian yliopisto, ja mitä siitä seurasi, Neuvostoliittokin hajosi, nyt on sinivalkoisen yliopiston vuoro!

JYRKI LEHTOLA, teksti
ANTTI YRJÖNEN, kuvitus

KANSAINVÄLISEN TASON huippuliiga.

Kansainvälisen! Tason! Huippuliiga!

Sellaisesta unelmoi johtava pirkanmaalaiseläkeläinen, vuorineuvos Kari Neilimo, Tampere 3:n strategisen johtoryhmän puheenjohtaja ja Tampereen yliopiston hallituksen puheenjohtaja visioidessaan punaisen yliopiston seuraavaa vaihetta.

Neilimo on lukeneena miehenä viitannut myös klassikkoteksteihin. Niistä läheisin hänelle on huippujuoksija Usain Boltin huoneessa oleva taulu. Taulussa lukee ”Talent is something, attitude is everything”, ja juuri tuossa on Agricolan, Snellmanin ja Runebergin ongelma: hitaita juoksijoita, jotka eivät kirjoittaneet englanniksi tauluun mahtuvia ajatuksia.

Ja jos ei huippujuoksijan valitsema huoneentaulu käy originellista ajatuksesta, sen jälkeen on ihan sama mitä sanoo, koska muutamaa menneisyyden haamua lukuun ottamatta kukaan ei jaksa välittää:

”Tampere 3 -hankkeessa olemme kaikki rakentamassa yhdessä tulevaisuuden maailmaa, jossa korkeatasoinen osaaminen ja tutkimustieto ovat strategisia menestystekijöitä.”

Näin maailma loppuu. Ei paukahdukseen, ei pihinään, vaan pirkanmaalaiseen lukemassa muistilapusta ”Tampere 3 -hankkeessa olemme kaikki rakentamassa yhdessä tulevaisuuden maailmaa, jossa korkeatasoinen osaaminen ja tutkimustieto ovat strategisia menestystekijöitä”.

SUOMEN VAPAAMUURAREIDEN yhdyskuntasuhteisen entisenä suurneuvojana Kari Neilimo oli jossain muualla, attitude is everything, kun helmikuun alussa Tampereen yliopiston itkijäopiskelijat ja -opettajat marssivat ulos yliopistolta osoittaakseen mieltä sen puolesta, että koskaan et muuttua saa. Nykyaika oli lähestymässä Riäväkylän yliopistoa, hauraan maalaisen gender studies -oikeudet olivat vaarassa. Sellaista uhkaa vastaan oli otettava käyttöön järeimmät mahdolliset aseet, ja siksi Tampereen yliopiston opiskelijat sulkivat mielenosoituksessa suunsa.

Suut suljettiin teipeillä, koska… hmmm… meidät halutaan vaientaa… hmmm… paitsi että me vaiennettiin itsemme ennen kuin kukaan ehti edes kuunnella… hmmm… ehkä tää on postmoderni metaperformanssi yksilön sananvapaudesta yleisemmin.

Tai epähuomiossa esitetty metafora humanististen tieteiden merkityksestä vuonna 2018: Siitä, että laajemmassa mittakaavassa pro gradu -tutkielma performatiivisesta sukupuolesta on sama kuin ei sanoisi mitään. Alleviivatakseen nostalgiaansa Tampereen yliopiston mielenosoittajat pitivät käsissään kynttilöitä, koska… hmmm… järjen valo oli kuulemma sammutettu, ja steariini on… hmmm… järjestä seuraava niille, jotka jäivät menneisyyteen. Joku oli piirtänyt banderolliinsa… hmmm… varsin ärtyneen näköisen kissan. Toisessa banderollissa luki jotain todellakin ikävää teknologiasta eikä ketään haitannut, että teknologiaa vastustavan banderollin edessä opiskelija näperteli… hmmm… älypuhelimellaan.

On ymmärrettävää, jos ex-suurneuvoja Neilimon Karin tai Tampereen korkeakoulusäätiön hallituksen puheenjohtajan Makarowin Marjan on vaikea yläilmoistaan suhtautua kynttilä- ja teippileikkeihin kovin relevanttina uhkana. Siksi Marja & Kari reagoivat mielenilmauksiin myhäilemällä, kiinnostavia argumentteja, hyvä näin, ei me tosin kuunnella, hyvä näin, kiva että teillä on teipit suussa, hyvä näin, onko teistä joku pessyt hiuksensa tänä vuonna, voitais taputtaa sellaista päähän.

MIELENOSOITUKSISTA EI OLE haittaa niille, joita vastaan mieltä osoitetaan. Ne luovat turvallisen illuusion siitä, että systeemi toimii, kun raukoillekin annetaan mahdollisuus huutaa suu supussa ulos turhautumiaan.

Ja opiskelijat nyt ovat opiskelijoita, syntyneet valittamaan, jos yrityselämä ei välittömästi innostu niiden Volter Kilven nenää koskevasta tohtorinväitöskirjasta. Onneksi nekin ovat muuttumassa parempaan suuntaan, marisijoita on yhä vähemmän, ja loput ymmärtävät valmistua nopeasti saadakseen asuntolainan Lukonmäen kolmioon, jossa unelmat voivat alkaa hiljalleen romuttua.

Professoriliittokin saa esittää rauhassa loukkaantuneita julkilausumiaan, jo pelkkä nimi kertoo rillipäisistä pölypalleroista, jotka ovat viimeiset 30 vuotta etsineet Pispalan uittotunnelista jälkiä kreikkalaisesta sivistyksestä ja löytäneet vain omat tyhjät viinipullonsa.

Mutta sitten on tämä – fetissien fetissi! – perustuslaki, joka on viime vuosina osoittautunut kovin ongelmalliseksi Tampere 3:n johtoryhmää isommillekin tekijöille. Vähän kuin mummo olisi juuttunut Teslan etupuskuriin eikä irtoa siitä millään.

Perustuslaki edellyttää muiden kuin omien tarpeiden ja halujen kuulemista, se edellyttää asioiden korrektia, lainmukaista etenemistä ja valmistelua, se edellyttää yliopiston itsehallintoa. Tampere 3:n perustuslailliset ongelmat ovat liittyneet perustuslain takaamaan yliopistojen itsehallinnon käsitteeseen; siihen, kuka toimii ”konsistorin” eli Tampere3:n hallintoelimen puheenjohtajana ja miten yliopiston hallitus valitaan.

Johtosääntöön nämä kohdat on kirjattu tavalla, jota perustuslakiasiantuntijat pitävät laittomana, mutta ne kuolleet kommunistit eivät ole koskaan ymmärtäneetkään, että attitude is everything, constitution not so.

PERUSTUSLAKI ON saanut viime vuosina turhautuneeksi jokaisen, joka omasta mielestään on Suomen tulevaisuuden asialla, ja siksikin perustuslaki on olemassa.

Enää perustuslain arvoa ei haluta nähdä, sillä se haittaa tervettä itsekkyyttä.

Maailma on muuttunut, uusi aika vaatii uudenlaista ajattelua, ripeämpää päätöksentekoa, jonka perustuslaki estää. Perustuslaki ei ole pysynyt maailman muutoksen mukana, sen paikka on Kansallismuseossa punasotilaan saappaan ja kukkopillin välissä.

Miksi esimerkiksi yliopistoille pitäisi taata itsehallinto? Katsokaa nyt, mitä ne ovat saaneet aikaan, kun ovat itse voineet päättää asioistaan. Yliopisto on kuin hemmoteltu lapsi ja saanut liian kauan olla sellainen. Se tarvitsee aikuisia uhkailemaan, että ruokaa ei tipu, jos täällä ilmestyy vielä yksikin tutkielma naisten ulkosynnyttimistä postkolonialistisessa lyriikassa. Tampere3:ssa peruskysymys on siitä, ketkä yliopistossa käyttävät valtaa, ja kai se on nyt selvää, että entinen suurneuvoja tietää historian professoria enemmän siitä, missä suunnassa on tulevaisuus.

Punainen yliopisto oli autonomian yliopisto, ja mitä siitä seurasi, Neuvostoliittokin hajosi, nyt on sinivalkoisen yliopiston vuoro.

YLIOPISTOJEN JA KOULUJEN yhdeksi alkuperäisistä tehtävistä nähtiin kansan sivistäminen, koska liian tyhmästä kansasta on pitkällä tähtäimellä eliitille vain ongelmia. Siitä seurasi sivistyksen kumuloituminen, kun ne ensimmäisinä sivistyksen saaneet sivistivät seuraavia. Kaikki tuntui menevän suunnitelmien mukaan, kunnes peruskoulun käynyt mies kirjoitti vauvojen huolehtimisesta alkunsa saaneelle nettisivustolle ”Toikin nais näyttelijä huora on jakanut tasa varmana kaikille, kuolis omaan perä aukkoonsa”.

Paitsi että sivistys ei tuntunut enää toimivan kansan tasolla, sivistys pelkän sivistymisen eetoksen tähden muuttui yhteiskunnalle kalliiksi, sisäänpäin kääntyneeksi vitsiksi.

Humanistiset alat tuottavat vain työttömiä parodioita sivistyksestä. Vanhoihin sivistysideaaleihin perustuvilla yliopistoilla ei ole enää käsitystä siitä, mikä on yhteiskunnan kehityksen kannalta olennaista. Yliopistodiskurssi on ajautunut hyödyttömään onaniaan, jossa taloudellisesti kannattamattomat aikuiset keskustelevat – vakavissaan! – representaation käsitteestä, kun oikeassa maailmassa – Maailma 3:ssa, Tampere 3:ssa – representaatio tarkoittaa vain yritystä tehdä uudestaan se ensimmäinen presentaatio, jonka perusteella ei vielä saatu rahaa tutkimukseen psyykelääkkeistä päiväkotihoitajien korvaajina.

Siksi Tampere 3:ssa täytyy hioa särmiä pois. Kaikesta ei ole hyötyä niin kuin ennen oli (ei siitä ollut hyötyä ennenkään). Ehkä ennen – tuskin! – oli mieltä sellaisessakin tutkimuksessa kuin ”Ahdistus Heideggerilla ja Sartrella – vastaus ei-mihinkään”, mutta juuri tuossa kiteytyvät vanhan sivistysyliopiston ongelmat. Yliopistollinen tutkimus on muuttunut vastauksiksi ei-mihinkään; kysymyksiin, joita ei ole enää mieltä esittää.
Nyt on yliopistoissakin tullut aika typerien, abstraktien kysymysten esittämisen sijasta vastata liike-elämän ja ulkopuolisen maailman konkreettisiin kysymyksiin.

RAJAPINTA. SITÄ NE hokevat Tampere 3:ssa sivistyksen sijasta.

Rajapinta, rajapinta, rajapinta. Kuinka vaikea sitä on ymmärtää? Kun meillä on kolme – heiiiii, siitäkö se nimi tulee? Ajatella! – korkeakoulua yhdessä, ne koskettavat toisiaan, ja se kosketus on se rajapinta, tamperelainen alkuräjähdys, josta saadaan taloudellista lisäarvoa, koska mitä hyötyä on tutkia mitään, mistä ei seuraa välitöntä, mielellään etukäteen tilattua tulosta. Rajapinta on se, kun yhteistyökumppaneilta tulee ehdotuksia tutkimuksesta, joiden avulla yritys voi kasvattaa omaa taloudellista arvoaan, ja tutkimuksen tehtävä on tuottaa ehdotuksiin vastauksia, nopeasti, jos se haluaa elää yritystoiminnan kanssa kumppanuussuhteessa, kaikki hyötyvät, win-win-win on myös hyvä seinätaulu, eli mitä vittua te valitatte, Sartrelle rajapinta oli alaikäisten tyttöjen iholla, sitäkö te haluatte.

Nyky-yliopistoissa harjoitettava tutkimus on usein paitsi turhaa, myös hidasta. Eivätkä sitä nopeuta yhtään demokratia, opiskelijat, opettajat, professorit ja perustuslaki. Siksi on edettävä nopeasti Tampere 3:n – vastavanlainen on pohjoismaista vain Norjassa! Norjassa! – perustamisessa, ja siksi asioita on valmisteltu – Suomen parhaaksi! – salassa, ja siksi on yritetty sivuuttaa useitakin kohtia – Suomen parhaaksi! – perustuslaissa, ja siksi Tampereen yliopiston henkilökunnalle ja opiskelijoille annettiin minimaalisen vähän aikaa kommentoida johtosääntöluonnosta, jossa hahmoteltiin parempaa tulevaisuutta – Suomen parhaaksi! – jossa yliopiston hallituksen jäsenet voisivat olla yliopistoyhteisön ulkopuolelta.

Eteenpäin on ihmisen tie, jopa tamperelaisihmisen. Siksi Suomen tulevaisuuden ja jokaisen suomalaisen – sinunkin, hippi (mene pesulle)! – kannalta on tärkeää, että yliopiston päättävissä elimissä on mahdollisimman paljon ihmisiä, joilla ei ole mitään tekemistä yliopiston kanssa, koska vuonna 2018 asiat tietävät parhaiten ne, jotka eivät tunne niitä.

”TAMPERE 3:SSA TEHDÄÄN töitä yhtenäisen kumppanuusrajapinnan rakentamiseksi, koska strategiset kumppanimme saattavat toimia useassa roolissa kuten lahjoittajana, alumnina, yhteiskehittäjänä tutkimus- tai kehityshankkeessa tai omaa osaamistaan kehittävänä täydennyskoulutusasiakkaana. Vielä meillä on tehtävää, mutta tavoitteena on sujuva ja innostava palvelukokemus.”

Matka sivistystehtävästä innostavan palvelukokemuksen tuottamiseen vaatii uutta kieltä; sellaista jonka tarkoitus ei ole kertoa enää muusta kuin omasta positiiviseksi ja tulevaisuusorientoituneeksi tarkoitetusta tunnelmastaan.

”Tampere 3 luo tieteenalojen rajapinnoista ammentavan monialaisen, innostavan ja globaalisti kiinnostavan tutkimus- ja oppimisympäristön.”

Koska Neilimon Kari ja Makarowin Marja piiloutuvat mielellään myhäilevän yläluokkaisuutensa taakse, Tampere 3:n äänenä on toiminut Myllykankaan Päivi, jonka toimenkuva on ”edistää Tampereen yliopistossa varainhankintaa, alumnityötä sekä yrittäjyys- ja innovaatioympäristön kehittämistä kohti Tampere 3 -korkeakouluyhteisöä”.

Kun on noin innostava toimenkuva, on ymmärrettävää, että Myllykankaan Päiville ei riitä kuvata Tampere 3:a ”uuden ajan Leonardo da Vinciksi”. Innovoituaan tovin mielenterveyden rajapinnoilla, Myllykangas kääntää tärkeysjärjestyksen huomioimalla, että da Vinci oli ”yhden miehen Tampere 3”, ja kun tarkemmin ajattelee, Vitruviuksen mies näyttää siltä pispalalaismuusikolta, joka juuri sammui Telakan saunan lattialle matkallaan kohti MeToo-listan kärkeä.

”Tampere 3 on kehityksen moottori: Tampere 3 tuottaa monialaisuutensa ja toimintakulttuurinsa ansiosta uusia läpimurtoja synnyttäviä ratkaisuja globaaleihin ongelmiin.

Sen ytimessä on ihminen: Tampere 3 on aktiivinen kansainvälinen ja kansallinen toimija, ja erityisesti tunnettu edistyksellisestä pedagogiikasta.”

Uuden ajan Leonardo da Vinci ei valitettavasti osaa uuden ajan kieltä kovin hyvin. Kun Tampere 3 avaa suunsa, on kuin kuuntelisi pari kertaa puusta pudonnutta, helsinkiläiseen konsulttisetäänsä rakastunutta maalaislasta tekemässä mielikuvituskavereihinsa vaikutusta setänsä eli aikuisten, kielellä. Koska helsinkiläinen konsulttisetä ei tarjonnut alaikäiselle vastarakkautta, sekoittuu konsulttikieleen myös terapian kieli sellaisena kuin sitä nykyään harjoitetaan: ”Pää, sydän ja kädet yhdessä. Olisiko tässä tavoitetta Tampere 3:lle?”.

PÄÄ, SYDÄN. KÄDET. Innovaatio. Rajapinta. Uusia läpimurtoja. Monialainen, innostava. Kehityksen moottori.

Kun on noin vahvat lupaukset, tuotteelta voi odottaa normaalia enemmän. Sen sijaan niillä on tarjota käyntikortikseen tämä: Tampere 3.

Tampere 3. Vähän on lattea palvelukokemus kaikkien lupausten ja ulkoa opeteltujen sanojen jälkeen. Kuinka monta innovoijaa on luistellut sanakirjojen rajapinnoilla kymmenissä eri kokouksissa ja päätynyt pää, sydän ja kädet yhdessä tuohon?

Ei ”Tampere 3” symboloi innovatiivisuutta, uutta toimintakulttuuria, luovia ratkaisuja tai uusia läpimurtoja, vaan luovuttamista jo ensi metreillä, tamperelaista
eisevväliä-asennetta.

Nimi kun nimi nääs, Manse3, eisennyniivväliä, pääasia että on Mansesteri mainittu, luulekkosäähomostelija että meirän asiakkaat – eikun venttaas kaveri: kumppanuusrajapinnat nääs! – välittää jostain nimestä, ei ne kato välitä ku ittestään.

Eisevväliä. Kaupunki, jonka keskustaan rakennetaan maailman Kansi, hehtaarien kokoinen muistomerkki Kalervo Kummolalle, on oikea paikka testata demokratian, perustuslain ja henkilökohtaisen hybriksen rajoja.

Eikä niitä rajoja nääs ole.

Anna-Kaisa Ikonen kiihotti pormestarina lähinnä itseään ja tamperelaisia puhumalla Tampere 3:sta työkaluna, joka vie Tampereen uuteen aikaan. Ministeri Sanni Grahn-Laasonen sen sijaan leijaili Tampereelta suoraan ihmiskunnan katoksi:

”Tampereella tehdään koko Suomen kannalta tärkeää uudistusta, joka tuo uutta ajattelua koko korkeakoulujärjestelmäämme. Yhdistämällä kahden yliopiston ja ammattikorkeakoulun voimat luodaan entistä monialaisempi, kansainvälisempi ja vaikuttavampi korkeakoulu, joka synnyttää uutta tietoa ja osaamista Suomen ja koko ihmiskunnan yhteiseksi hyödyksi.”

Ja siinä se on, Tampere 3:n ja Suomi 3:n motto: everything is nothing.