Joonas Ranta-aho kirjoitti gradunsa järjestyksenvalvojista – Lopussa prosessi meni hinkkaamiseksi
MINEA KOSKINEN, teksti ja kuva
JOONAS RANTA-AHO lähti gradussaan kartoittamaan järjestyksenvalvojien sielunelämää. Aihe oli kandista tuttu. Ranta-aho oli myös rahoittanut opintojensa aikaista elämää työskentelemällä alalla.
Ranta-aho halusi perehtyä suomalaisten järjestyksenvalvojien työhön, koska heistä ei ole tehty sosiaalitieteellistä tutkimusta Suomessa eikä juuri ulkomaillakaan.
Ranta-aho teki viisi teemahaastattelua, joista lyhin kesti 28 minuuttia ja pisin reilun tunnin. Haastattelut oli rakennettu löyhästi, koska Ranta-aho ei halunnut johdatella haastateltavia.
”Ensimmäinen haastateltava oli huikea ja toinen vaikea. Oli nastaa huomata, että viimeisen kohdalla oppi kaivamaan ja valitsemaan sanansa paremmin.”
RANTA-AHO LITTEROI haastattelut itse. Aineiston käsittelyn aikataulua hän kuvaa löyhäksi ja ohjaajaa raivostuttavaksi. Tekniikka sentään kehittyi.
”Jonkin verran ovat sormet sauhunneet. Aluksi meni neljä minuuttia nauhaa tunnissa ja huippuvaiheessa 11 minuuttia.”
Käydessään haastatteluja läpi Ranta-aho halusi välillä hakata päätä seinään, kun huomasi menettäneensä herkullisen tilanteen.
”Siinä joku oikein tarjoaa lapaan syöttöä, että kysy nyt lisää. Olen vain siirtynyt seuraavaan aiheeseen.”
Näiltä huomioilta ei Ranta-ahon mielestä voi harjaantumaton tutkija välttyä. Haastateltavien kuuntelemista pitää opetella. Aihetta olisi hänestä pitänyt myös rajata enemmän.
OSA HAASTATELTAVISTA ajatteli, ettei järjestyksenvalvojan koulutus anna tarpeeksi taitoja työhön, mutta työtä oppii tekemällä.
”He kehittyvät taitaviksi lukemaan toisia ihmisiä, tavallaan sosiaalipsykologeiksi opiskelematta alaa.”
Ranta-aho halusi analysoida, miten järjestyksenvalvojat käyttävät siirrettyä julkista valtaa. Toisaalta työtä ei tehdä yksin, vaan sitä valvoo aina joku. Järjestyksenvalvojan pitää ottaa huomioon asiakkaan toiveet ja lainsäädäntö.
GRADUN SUURIN heikkous oli Ranta-ahon mukaan se, että aihe oli liian laaja. Järjestyksenvalvojan koko sielunelämän penkomiseen sijaan hän olisi voinut keskittyä muutamaan kysymykseen.
Teoriaosuutta hän rakensi kunnianhimoisesti yhdistämällä kahta eri tutkimusperinnettä. Lopussa mies sortui hinkkaukseen.
”Gradussa on aika vaikea ratkaista isoja koulukuntiin liittyviä kiistoja. Käytin paljon aikaa sen miettimiseen, saako näitä ylipäätään sekoittaa keskenään.”
GRADU
Mitkä on mitat? 72 sivua.
Kauan kesti? Kaksi ja puoli vuotta, ei aina aktiivisesti.
Kumpi tuli ensin metodi vai teoria? Metodi. Tiesin jo alussa, että haluan tehdä haastattelututkimuksen.
Jäikö traumoja? Ei jäänyt. En ole lukenut työtä sen jälkeen, kun lähetin painoon, mutta on ne vielä hyllyssä polttamatta.