Pääkirjoitus: Voisitko tällä kertaa edes yrittää kiinnostua edarivaaleista?

TUIJA SILTAMÄKI, teksti

 

TUNNUSTAN. Minun on erittäin helppo ymmärtää, miksi edustajistovaalit eivät kiinnosta.

Ennen nykyisen virkani luomaa painetta en ollut äänestänyt edustajistovaaleissa kertaakaan, ja miksipä olisin. Olin oikeastaan kaikkeen ihan tyytyväinen. Jos jokin asia herätti minussa tyytymättömyyttä – kuten vaikkapa yliopiston pääovien ärsyttävä käyttöliittymä – se oli yleensä merkitykseltään niin vähäinen, etten satunnaista vitutusta lukuun ottamatta jaksanut sitä miettiä. Kävin Atalpalla ja Yths:llä, Tamyn kalenterista otin talteen kaljatarjoukset ja unohdin käyttää ne.

En myöskään kokenut olevani osa jotain suurta uljasta opiskelijayhteisöä, jolla on yhteinen missio ja jaettu näkemys siitä, millaista on hyvä opiskelijaelämä. Ei minua kiinnostanut leikkiä haalarimerkeillä tai tutustua muiden alojen opiskelijoihin poikkitieteellisissä sitseissä. Minusta oli mukavampaa juoda kaljaa muiden journalistiikan opiskelijoiden kanssa ja päivitellä, käykö jengi ihan tosissaan jossain haalaribileissä. Miksi olisin äänestänyt edarivaaleissa, kun en tiennyt, mistä edari päättää, eikä minua oikeastaan edes kiinnostanut? Ja miksi sen yhden ryhmän nimi on joku kaljapuolue?

 

TÄLLÄ KERTAA tilanne on toinen. Oma lehmä on todella, todella syvällä ojassa.

Tänä syksynä valitaan uuden Tampereen yliopiston ensimmäinen edustajisto, joka aloittaa toimintansa 1. tammikuuta 2019. Sähköinen vaali järjestetään 24.–26. syyskuuta. Ehdokasasettelu päättyy 6. syyskuuta.

Uuteen edustajistoon valitaan 49 jäsentä. He päättävät, millainen uudesta ylioppilaskunnasta tehdään ja mihin sen rahoja käytetään. Vaikka Jodel ja muut sosiaalisen median tietotoimistot väittävät, että kaikki edariin pyrkivät henkilöt ovat arveluttavia poliittisia broilereita, ryhmien ja edustajien välillä on eroja.

Tällä kertaa on poikkeuksellisen ratkaisevaa, millaiseksi edustajiston voimasuhteet muodostuvat. Nyt luodaan uuden ylioppilaskunnan toiminnan perusteita.

Henkilökohtaisesti olen tietenkin huolissani siitä, että vaaleissa jyräävät sellaiset ehdokkaat ja ryhmät, jotka pitävät esimerkiksi ylioppilasmediaa turhanpäiväisenä kuluna: hukkaan heitettynä rahana, jolle ei saa mitään vastinetta.

Eihän sille periaatteessa saakaan. Ei siinä mielessä, että omaan ylioppilaslehteen satsaaminen tuottaisi valtavia aineellisia hyötyjä, joilla voisi hankkia opiskelijoille kaikkia siistejä juttuja.

Samankaltaisia huolia herättää koko korkeakoulujen yhdistyminen. Jäävätkö jalkoihin ne alat, joiden tulokset ja hyödyt eivät ole selkeästi mitattavissa?

 

EDUSTAJISTOVAALIEN äänestysprosentti oli viime vuonna vain 31,33. Tämä kirjoitus tuskin johtaa siihen, että valtaisat ihmismassat syöksyvät äänestämään sellaisia ehdokkaita ja ryhmiä, jotka pitävät tärkeänä oman kunnollisen ylioppilasmedian säilyttämistä. Mahdollista on sekin, että vaaleissa aktivoituvat lähinnä päinvastaista kantaa edustavat.

Olisi silti tärkeää, että mahdollisimman moni kävisi ilmaisemassa mielipiteensä.

Sittenpähän tiedämme.

Kommentoi

Kirjoita allaolevaan kenttään sana "yliopisto"