Aviisin suuri Cheekend-reportaasi kertoo sen, mistä valtamedia vaikenee – Cheekend pisti Lahden tavallistakin enemmän sekaisin
Cheek eli Jare Henrik Tiihonen lopetti uransa Lahden Mäkimontussa 24. ja 25. elokuuta. Päätöskonserteista on kerrottu kaikki, mutta valtamedia ei ole hiiskunut sanaakaan siitä, mitä tapahtui Tirran vessassa kuusi tuntia ennen keikan alkua, miksi Eikka oli vihainen ja miksei poliisihevosta saa silittää.
TUIJA SILTAMÄKI, teksti
EINO ANSIO, kuvat
Kun astuu ulos Lahden Matkakeskuksesta, on lähes ensimmäisenä vastassa valtava Mannerheimin patsas.
SIINÄ SE Marski vain törröttää ja on niin kuin ei tietäisi käsillä olevasta kulttuurispektaakkelista mitään.
Lahden Matkakeskuksella Mannerheimin ratsastajapatsaan valvovan silmän alla junantuomat nuoret sompailevat ympäriinsä lonkerotölkit kädessä. Mannerheimin lisäksi heitä paimentaa joukko oranssiin pukeutuneita Cheek-oppaita.
Siviilissä he ovat muodostelmaluistelijoita, mutta täksi viikonlopuksi Visit Lahti -matkailuyritys on pestannut heidät vastaamaan konserttivieraiden kysymyksiin esimerkiksi siitä, missä on lähin baari, missä on lähin Alko, ovatko uimahallit auki ja mikä on lyhin matka Urheilukeskukseen.
Ja kas tässä oikeat vastaukset: Lähin baari on Matkakeskuksen sisällä, lähin Alko on Sokoksella, uimahallit ovat todennäköisesti kiinni ja lyhin matka Urheilukeskukseen on Mannerheiminkatua länteen ja Isku-areenan alikulusta kohti hyppyrimäkiä.
CHEEKEND ON pistänyt Suomen vanhoista kaupungeista nuorimman sekaisin.
Päivän paikallislehdessä kerrotaan ”Cheek-sääennuste” ja alueen parhaat paikat seurata keikkaa ilmaiseksi. Raadissa on mukana ”lahtelaisräppäri Cheap”, joka on käsinukke. Valokuvassa ”Cheap” roikkuu leuoistaan verkkoaidassa.
Myös ulkopaikkakuntalaiset mediat ovat täpinöissään. Edellisenä viikonloppuna Iltalehti julkaisi 20-sivuisen Cheekonvaihde-erikoisliitteen. Järjestäjän mukaan median kiinnostus on ollut aivan valtavaa, yleisöstä puhumattakaan.
Viikonlopuksi entiseen Business Cityyn (joka 1980-luvun huumassa nimesi kaupunginorkesterinsakin Business City Orchestraksi) saapuu 60 000 Cheekend-vierasta. He ovat tulleet todistamaan, kun yksi suurista lahtelaisista lopettaa uransa. Ensin lähti Litmanen, sitten Ahonen, nyt poistuu Tiihonen. Ahonen teki comebackin, Tiihonen on luvannut antaa Tuomas Enbuskelle 100 000 euroa, jos pyörtää päätöksensä ja palaa lavoille.
Perjantai on lopun alkua. Saagan semifinaali.
”Keskusta voi olla aika tukossa”, opas varoittaa.
Sehän nähdään.
Lahti on kaupunkien Eevil Stöö. joka hokee nimeään uudestaan ja uudestaan.
KUN MANNERHEIMIN patsaalta lähtee suunnistamaan kohti keskustaa, tulee kulkija kuin huomaamatta valinneeksi reitikseen Rautatienkadun. Sen varrella onkin nähtävää ja koettavaa yllin kyllin.
Ensimmäisessä kulmassa on kissakirppis eli kirpputori Kissankulma, jossa ei kaupitella kissoja, vaan tavanomaisia elottomia hyödykkeitä. Tuotto menee kodittomien eläinten hyväksi.
Olipas kallis paikka, mahtaako eläinparat saada tuolta yhtään mitään hilloa, netissä kirjoitetaan.
Ikävää negatiivista energiaa!
Onneksi parin askeleen päässä on huomattavasti positiivisemmat ”vibat”.
Tule ja koe kauppa, jossa Cheek ei ole koskaan käynyt, musta kyltti kehottaa. Käydään peremmälle.
”Se oli sellainen hauska läpändeerus”, Mooster Denimin tiskin takana seisova Aleksi Salminen sanoo.
Aiemmin kyltissä luki ”Cheek ja Elastinen tappeli, kumpi voitti?” ja vastauksen sai poikkeamalla sisällä liikkeessä. Vastaus oli tietenkin Cheek, koska Cheek on kovempi jätkä.
”Se oli niin laimea läppä, että mä pyyhin sen pois.”
Nykyinen läpändeerus ilmeisesti uppoaa. Kulkija toisensa jälkeen pysähtyy kyltille hihittelemään ja ottamaan siitä kuvia. Harva kuitenkaan poikkeaa ostoksille.
Salmisen mukaan Lahden kaupunki järjesti paikallisille yrittäjille infotilaisuuden, jossa kerrottiin, että Cheekend voi tuoda Lahden kaupungille peräti kaksi miljoonaa euroa. Parrakas farkkukauppias ei ennusteeseen usko. Samaa sanottiin kuulemma Salppurin kisoistakin, mutta laihaksi jäi lopputulos.
Salminen ei osallistu viikonlopun hulinoihin. Hänellä on leffailta lasten kanssa.
”Hattua nostan tapahtumalle. Mutta räppärinä en kokisi olevani onnistunut, jos yleisössä olisi 25 000 17–18-vuotiasta tyttöä ja VIP-aitiossa jengi muuseissa.”
Kauppias toivottaa hauskaa iltaa ja kehottaa poikkeamaan ravintola Tirrassa, jonne on juuri saapunut paikallisia Kanavan panimon oluita.
Johan tässä on töitä tehtykin.
Matti Närekangas piirsi Cheekin joka päivä. Nyt kokoelma töitä on esillä ravintola Tirrassa.
TIRRAN VESSASSA on tilanne päällä. Kopista kuuluu raivoisaa pyyhkimistä ja niiskutusta.
”Tää tästä vittu vielä puuttuikin…”
Nainen kiroaa matalalla äänellä kuukautisten yllättävää alkamista ja etsii ilmeisesti mustia housuja kassistaan.
”Keskiolut ja mustekynä ristikkoon”, mies tilaa ja puhkeaa tilauksen vastaanotettuaan hiljaiseen hihitykseen.
”Kato!”
Kynän kyljessä lukee ”varastettu 2016 Ravintola Tirrasta”.
Kanavan oluet ovat valitettavasti loppuneet, mutta Lahden Erikoisia on tarjolla. Cheek-drinkkejä tai muuta hölynpölyä ei ole. Cheekendistä otetaan Tirrassa kyllä sikäli kaikki irti, että asiakkaita käy sen verran mitä käy, tiskin takaa kerrotaan. Lauantaina esiintyy käsinukke MC Cheap. Seinillä roikkuu Cheekin joka päivä piirtäneen Matti Närekankaan teoksia.
”AH!” epämuodostunut Cheek korahtaa kuva toisensa jälkeen.
Tirran takaseinällä hohtaa Striptease-teksti, seinällä loistaa suuri LAHTI-kyltti. Jokaiselle pinnalle on liimattu tarroja. Straight Outta Lahti, Moi Lahtelaista!
Sohvilla on paikallisen valokuvaajan Antti Sepposen Lahtea esittävistä valokuvista tehtyjä tyynyjä. Yhdessä kuvassa joulupukki raahustaa vaivalloisen näköisesti seksikaupan ohitse.
Lahti on kaupunkien Eevil Stöö, joka lausuu nimeään muistihäiriön omaisesti uudelleen ja uudelleen.
Kaiuttimista kantautuu Hectorin valitus.
Ootko nähnyt pojan / alta kahdentoista vuoden / Jossain hourailevan / joku pullo kädessään / Tinneri tai alkoholi / missä isä, äiti oli / kun lapsi yöllä heräs / märkään, pimeään?
Lahdesta kun on kyse, isä ja äiti olivat todennäköisesti mäkimontun VIP-laarissa repimässä märkää.
Rautatienkadulle perustettiin Cheek-avenue, johon voi kirjoittaa tai piirtää terveiset Cheekille.
RAUTATIENKADULLA PÄÄSEE myös ihailemaan lahtelaista perinnemaisemaa. Samassa korttelissa on vierekkäin kolme seksikauppaa, kaksi thai-hieromoa ja yksi thaimaalainen buffet-ravintola.
Satakunta metriä etelämpänä on Cheek-avenue. Kävelytielle saa piirtää tai kirjoittaa liidulla jäähyväiset Cheekille. Cheek-oppaan mukaan 99,9 prosenttia terveisistä on ollut asiallisia.
Hämmästyttävää kyllä siltä vaikuttaa.
Hyvää jatkoa, olet ihana, kiitollinen siunattu onnellinen, jos mä oisin sä mä tekisin comebackin.
”Cheek on mun lempilaulaja”, liidun kanssa operoiva lapsi sanoo.
Ohikulkeva mies haluaa baariin.
”Teerenpelihän on legendaarinen, sinne mennään.”
Toinen liki legendaarinen lahtelaiskohde on Amarillo.
Viikko ennen ”Cheek viikkoa” (sic) Amarillo (Lahti) -Facebook-sivu polkaisi käyntiin aivoriihen. Millainen drinkki Cheek olisi?
”Gampina snapsi”, yksi vastaa.
”Se maistuis persereiälle”, toinen sanoo.
”Flush&Go®-vessapaperihylsyjä tahmeaksi massaksi sekoitettuna, lisäksi halpaa votkaa ja väkiviinaetikkaa. Nimenä Soggy, Bland & Sour. Esikuvansa mukaisesti”, kolmas ideoi.
Demokratia ei syntynyt Lahdessa.
Perjantaina Amarillon terassin kaidetta koristaa parimetrinen Cheek-lakana. Todella lyhyitä hameita astuu sisään.
Kaiuttimista pauhaa Cheek. Sä huu-uuu-uu-uu-dat.
Soitatteko te koko viikonlopun pelkkää Cheekiä?
”Aikalailla joo”, lannistuneen näköinen tarjoilija vastaa.
Osaatko sanoa yhtään, milloin tuo kahvi on keitetty?
”No en kyllä osaa”, toinen toteaa.
Amarillon terassia koristaa kookas Cheek-lakana.
KELLO ON viisi iltapäivällä, ja kaupungilla alkaa käydä vipinä. Lahden keskustassa on tietöitä kuin Tampereella, ja hitaasti kohti Urheilukeskusta etenevä letka väistelee niitä huonolla menestyksellä. Lahdenkadun punaisiin valoihin pysähdytään kuuliaisesti.
Kulkue ohittaa entisen bussiaseman, Iloisen kulkijan ja Fellmanninpuiston, joka tunnettiin sata vuotta sitten Fellmannin veripeltona. Sisällissodassa siellä oli 22 000 punavangin vankileiri. (Lahti on paitsi vesialue, myös substantiivi verbistä lahdata.)
Punavangeille pystytettiin puistoon muistomerkki. Tänään sen juurella tuhotaan viimeisiä siidereitä ja oluita ennen illan keikkaa. Läheisellä penkillä istuvat hyvin sekavasti käyttäytyvät miehet huutelevat ohikulkijoille ja yrittävät saada tupakkaa.
Kuuden aikaan Urheilukeskus alkaa täyttyä. Tapahtumatorilla Cheekin suojatti Lukas Leon on jo esiintynyt. Nyt vuorossa on Ilta, seuraavaksi Tippa. Aurinko paistaa, ihmiset tungeksivat muoviset Cheek-tuopit kädessä.
Etelä-Suomen Sanomien mukaan perjantain keikan järjestelyt sujuivat ”mallikkaasti”.
Se on kyllä paskapuhetta.
Baareihin, ruokakojuille ja vessaan on kymmenien metrien jonot. Kukaan ei tunnu tietävän, missä median työtilat ovat. Yksi järjestyshenkilö neuvoo yhteen suuntaan, toinen päinvastaiseen. Välillä haetaan paikalle oranssiliivisiä esihenkilöitä, joilla ei ole sen vankempaa tietämystä aiheesta. Lopulta tilat löytyvät maauimalan autiolta kuntosalilta, mutta ovi on lukossa. Liivihenkilö kuuluttaa radiopuhelimella apuvoimia, jotka tulevat ”ihan kohta”.
Koska ”ihan kohta” on tamperelaisen aikakäsityksen mukaan vähemmän kuin parikymmentä minuuttia, Aviisin päivystys siirtyy Iloisen kulkijan terassille. Pian sinne pamahtaa myös Eikaksi esittäytyvä nainen, jolla on ongelma.
Lahti on kiva kesäkaupunki.
EIKKA ON matkalla keskustaan tapaamaan tovereitaan. Matkaevääksi hän korkannut ”nallen” eli tölkin neloskarhua. Matkan varrella Eikka on kuitenkin havahtunut siihen, ettei jaksakaan juoda olutta loppuun. Lähimmäisen parasta ajattelevana ihmisenä Eikka on yrittänyt tarjota lähes juomatonta olutta vastaantulijoille, mutta ”kermaperseille” ei kalja maistu. Eikka epäilee, että he kuvittelevat hänen peukaloineen juomaa, vaikkei hän oman todistuksensa mukaan ole ikinä kokeillut laittomia päihteitä.
”Mä olen katoava luonnonvara!”
Eikka nojaa terassin kaiteeseen ja pauhaa. Sormista ohimoihin asti tatuoitu järjestysmies vilkaisee Eikkaa, muttei puutu tilanteeseen. Eikka kertoo, kuinka hän kerran kohtasi Lahdessa naisen, joka käytti huumeita. Tiskillä nainen tilasi vettä, otti röökikopissa napin, tarjosi Eikallekin (ei kiitos) ja veti kuin ”sähköjänis”, kunnes tunnin kuluttua hyytyi.
Eikka ei sellaista ymmärrä.
”Rai rait mä pystyn ihan oikeesti laittaa korkkarit kattoon ja pileet pystyyn tänkin voimalla ja voin kertoo että aina ihan madafaking darra, käyttääkseni laulunsanoja, mulle on riittänyt se, miks mä kokeilisin muuta.”
Sitä paitsi Eikkaa ärsyttää, kun pilvenpolttajat hihittelevät omille vitseilleen.
”Moi, sori”, Eikka tervehtii uutta kierrosta tekevää järjestysmiestä.
Miehen poskeen on tatuoitu tikkuaskin korkuisilla numeroilla 666.
Seuraavaksi Eikka haluaa arvuutella, minkä ikäinen hän on. Anna joku vinkki, mitä sinä vuonna tapahtui?
”Ai mitä sinä vuonna tapahtu, no vittu mä oon syntyny.”
Seuraa minuuttitolkulla kiusallista kiertelyä ja kaartelua.
”Miks mä nyt tähän tällee, mä oon häirinny teitä jo ihan helvetisti. Mut mä imen nyt yhen syöpäkääryleen ja jätän teihin sellaset traumat… Ja yhtään kuvaa et ota, muuten kamera hajoaa! Onks teillä tulta rakkaat?”
Mutta sitä ennen käydään läpi Cheekin koulutus.
(Cheek on valmistunut tradenomiksi Lahden ammattikorkeakoulusta. Vuonna 2007 valmistunut opinnäytetyö käsitteli Kasvukipuja-albumin tuotekehitysprosessia.)
”Missä vaiheessa se on koulut käyny?”
Ja illan ohjelma.
”Ja sit jos mä sanon sinne et mä pyyhkäsin tän Ilosen kulman kautta ja jos mä meen sanomaan et mä jäin suustani kiinni niin sen voi tulkita hirveen monella tavalla. En mä oo mikään lääninhuora mut siis se… Humalaiset ku vääntää suutaan… ”
Ja sovitaan, että kuvan saa ottaa, kunhan naama ei näy.
”Mä oon ikäsissäni ollu Suomen kolmanneks paras pikakävelijä, ketä vittu kiinnostaa, tavallaan.”
Ja lapsuus.
”Mä oon kerran saanu mieheltäki turpaan. Liipolassa, toinen piti kiinni, toinen löi. Mä olin kolmetoista.”
Ja sitten halataan.
Järjestyshenkilöiden hermot ovat koetuksella.
JÄRKÄLEEN KOKOINEN järjestysmies näyttää ja kuulostaa siltä, että hän saattaa räjähtää hetkenä minä hyvänsä.
”HYVÄ HERRASVÄKI, KUKAAN EI TUNGE”, järkäle karjuu.
Aikaa porttien avautumiseen on muutama minuutti.
Tytöt alkavat käydä levottomiksi. Tuskallisen pitkien minuuttien jälkeen järjestysmiehet siirtävät metalliportin syrjään.
Tytöt seisovat sekunnin murto-osan paikallaan.
”EI JUOSTA.”
Hölmistyneen näköiset tytöt pikakävelevät muutaman metrin.
”EI JUOSTA.”
Tytöt kiihdyttävät vauhtia.
”ÄLKÄÄ JUOSKO!”
Tytöt väistelevät reitin varrelle asettuneita järjestysmiehiä.
”Mä kyllä juoksen silti!”
”No älä.”
Videolla Game of Thrones -Cheek miekkailee ja pukeutuu turkiksiin.
NÄKY ON vaikuttava. Lava on todellakin mäkimontussa, aivan montun pohjalla. Valtavan lavan ympärillä katsomo kohoaa jyrkästi montun reunoja pitkin. Osa ihmisistä istuu viheriöllä. 30 000 ihmistä täyttää koko montun. Digitaalinäytöllä sekunnit rullaavat alaspäin.
Ylhäällä tytöt vertailevat poliisien ulkonäköä. Mediatilankin ovi on saatu auki. Pöydällä on pahvimukeja, vettä saa hanasta. Maksimietäisyydelle toisistaan asettautuneet Yleisradion ja MTV:n toimittajat nakuttavat koneitaan. Järjestysmiehiä ei näy missään. Muutama sekavasti käyttäytyvä konserttivieras yrittää päästä sisään ”vessaan”.
Mittari on nollassa.
Alkaa korniudessaan ennennäkemätön videoshow, jossa Game of Thrones -Cheek miekkailee turkiksissa. Hevoset korskuvat, miekat kalahtelevat.
Ja yhtäkkiä: Valtavat pyrot halkovat taivasta. Lavan edestä ja takaa ja harjun päältä suihkuaa kipinöitä. Seinä halkeaa kahtia. Cheek astuu esiin.
Kipinöitä suihkuaa joka suunnasta.
YLEISÖ KARJUU. Hittiputki polkaistaan käyntiin.
Kuka muu muka, kuka kuka muu muka, tsi tsi tsiiiik. Mä oon fiiliksissä. SOKKA IRTI! Mä vedin päivin öin!
”En oo ikinä ollu paremmas paikas keikalla”, uransa toiseksi viimeisen keikan aloittanut Cheek sanoo.
Tulin voittamaan en anna minkään seisoo tiellä. Chekkonen Chekkonen Chekkonen Chekkonen.
Tanssitytöt kierivät maassa.
”Meinaa meikälläki kunto loppuu täs”, Cheek sanoo ja pyyhkii hikeä pyyhkeeseen.
Mulla kaikki hyvin on. All good everything. Annan toisten mä talletella suuret setelit.
Kiusallinen välivideo.
Liekkeihin bensaa sataa, mä jätän mestat palaa-maa-a-aan.
Pyrojen lämpö tuntuu kymmenien metrien päässä.
Jossulla on toinen. Ah ah jea raidataan.
Lavalle syöksyy lisää tanssityttöjä, tällä kertaa rullaluistimet jalassa.
Tinakenkäni on sulaa laa-aa-aa-vaa.
Kiiltävä Kaija Koo ilmestyy esiin. Radiomastot loistavat pimenevässä illassa.
Nää yöt ei anna armoo mut en just nyt sitä kaipaakaan.
Video. Klippi tiedotustilaisuudesta, jossa Cheek kertoo päättäneensä lopettaa.
Sä huu-uu-uu-dat. Jare sitä Jare tätä Jare Jare Jare Jare.
Cheekin naama vääntyy lavan rakenteissa.
PIENET VALOT mäkimontussa syttyvät vähitellen. Cheekin naama vääntyy screenillä.
”Mä oon lahtelainen ja mä haluun olla täällä.”
Yleisö mylvii. Ilta (se artisti) kävelee lavalle punainen iltapuku hulmuten.
Miks sä sytytit sillat palaa?
Cheek pyyhkii kasvojaan. Ilta (se vuorokaudenaika) pimenee mäkimontussa.
”Näyttää kauniilta.”
Annan näiden mallimimmien käyttää mua hyväkseen, ne voi päästä mun sänkyyn muttei sydämeen.
Jostain on ilmestynyt jousisektio.
Joka keinussa jumalten keinuu. Niin on aina ollut ja niin on aina oleva. Nyt lähti, nytkähti, yhtäkkii, ryypättii.
Mäkimonttuun on pakkautunut 30 000 ihmistä.
CHEEK JA Elastinen halaavat pitkään.
Me ollaan ne, joihin tytöt haluu yhtyy-yy. Tää on ekstaasii. Leveellä mennään. Ja mä flexaan, flexaan, flexaa-a-aa-a-aan. Tää on niille joil on paha olla.
Alkaa loppurutistus.
Ammun korkin Töölön taivaalle ja funtsin kuinka pääsin tänne. Niinku enkelit, vaikket mua aina nää.
Ensimmäinen sadepisara putoaa.
Lavan rakenteissa heiluu valkoisiin pukeutuneita tanssijoita. Lavalla on kuoro, ihmiset taputtavat.
Mietin mitä tänne jää ku mä lähden täältä, mut ei syytä huoleen, se päivä ei oo vielä tänään.
Ei niin, se on huomenna. Sitten räjähtävät illan siihen asti isoimmat pyrot. Encore.
Tää ei tuu poistuu täältä koskaan, wo-o-ou, timantit on ikuisia. Äärirajoille, wo-o-ou. Äärirajoille, wo-o-ou. Kun valot sammuu, vaan tyhjä huone jää. Kun kaikki on sanottu-uu, vaan tarinat jää elämään.
Seinä avautuu, ja Cheek kävelee valoon. Vasemmalla loistavat radiomastot, oikealla hyppyrimäet. Loput mäkimontusta valaisee valtava ilotulitus.
Ilotulitus valaisee Mäkimontun.
Poliisihevosta ei saa silittää, koska sitten kaikki muutkin haluavat silittää.
LAHDEN YÖ on märkä ja pimeä.
Neljännen suuren lahtelaisen mukaan nimetyllä Paasikivenkadulla auto surisee bassojen voimasta. Valkoisiin farkkuihin pukeutuneet tytöt odottavat puskissa kuseskelevia miehiään. Tuhansien kertakäyttösadetakkeihin pukeutuneiden ihmisten joukko näyttää hattivattien paraatilta. Lahdenkadulla hattivatit pysähtyvät liikennevaloihin, ohiajavasta autosta kuuluu räkäistä naurua. Vettä sataa, kovempaa ja kovempaa.
Vapaudenkadulla on vedenpitävä markiisi ja Neppinappi, jossa on pistetty ”hösseliksi”. Kaikki paitsi enkelit ovat alennuksessa. Ei kai liike lopeta? Mistä sitten ostetaan neppejä ja nappeja?
Neppinapissa on pistetty ”hösseliksi”.
KALTERIEN YMPÄRÖIMÄLLÄ Hiidenkiven terassilla on yleensä tupakointi kielletty, mutta märän kelin vuoksi baarimikko on päättänyt katsoa tupruttelua läpi sormien. Keski-ikäinen nainen paahtaa sisään baariin ja hihkuu.
”Vauhti korjaa virheet!”
Lausunto kuulostaa huolestuttavalta, kun ottaa huomioon Lahden maineen Suomen amfetamiinipääkaupunkina.
”Shibelius-talossa on muuten Hitchcockin Vertigo shyksyllä”, terassin toiselta laidalta kuuluu.
Lahti on myös merkittävä suomalainen kulttuurikaupunki.
Cheekistä terassilla ei juuri keskustella, mutta hänen tuttujaan ja tutun tuttujaan vaikuttaa kyllä olevan paikalla. Nuori mies väittää kaverinsa soittavan Cheekin bändissä, keski-ikäisellä herralla puolestaan on runsaasti kokemusta Cheekistä tämän uran alkuajoilta. Ei ole kuulemma yhtään niin leuhka enää. Sade on tauonnut.
Naistenvessassa 24-vuotias kahden lapsen äiti tarkistaa kampaustaan.
”Ai kauhea, mitä mä oikein ajattelin…”
Nainen kertoo syntyneensä Tukholmassa, mutta asuneensa pitkään täällä ”Lahessa”.
”Hetkinen”, vessasta kuuluu.
Esiin astuu vanhempi nainen. Naiset suutelevat toisiaan suulle.
”Tää on mun äiti!”
KELLO 00.50 Mariankadulla raikaa hetken Abba. Jollakin seurueella on ollut Ristinkirkon suihkulähteellä ”hirveet bileet”.
Mamma mia! Here I go again.
Muistiinpanojen kirjoittaminen vaikeutuu hetkellisesti, kun toinen paikallinen valokuvaaja sytyttää vahingossa muistikirjan tuleen.
Baarin kohdalle pysähtyy autolastillinen miehiä. Tulee sanaharkkaa. Miehet huutelevat autosta, äiti ja tytär huutavat takaisin.
”Älä lyö mun persettä tollee!”
”Ole tyytyväinen, että jollekin kelpaa!”
Äiti näyttää miehille keskisormea.
Lihamukiin tulee lihaa, muki ja kastikkeita eikä mitään vitun rehuja.
Tuija Siltamäki on keskivaikeaa Tukholman-syndroomaa poteva entinen lahtelainen.
Eino Ansio ei suostunut syömään lihamukia.