Kulutusta, individualismia ja uusliberalismia – Saara Sivonen tutki, mistä fitnessbloggaajien puhetavassa oikein on kyse
MINEA KOSKINEN, teksti ja kuva
MUKAVUUSALUE TOISTUU usein fitness-puheessa. Mukavuusalueella olemme laiskoja ja alisuoritamme, siksi sieltä pitäisi haluta pois.
Saara Sivonen tutki gradussaan fitnessblogien diskursseja eli puhetapoja. Työ koskettaa montaa aikamme ilmiötä, kuten kulutusta, individualismia ja uusliberalismia, jossa jokainen vastaa itsestään.
”Etsiskelin hyvää aineistoa ja tämä aihe oli kiinnostanut pitkään. Tuntuu myös, että se on vähän kaikkialla.”
FITNESSBLOGGAAJAT SEKÄ tuottavat uutta että kierrättävät olemassa olevaa fitness-tietoutta ja puhetapoja. Kun insituutioiden tuottama tieto ei enää kaikille kelpaa, itsenäiset bloggaajat voivat ilmoittautua terveyden ja elämäntapojen asiantuntijoiksi. Tähän liittyy gradussa kaksi diskurssia.
Kokemusasiantuntijat tarkkailevat itseään ja omaa oloaan ja voivat kyseenalaistaa tiedettä. Tieteeseen uskovat haluavat itse punnita ja arvioida terveystietoa.
SIVONEN MUOTOILI tutkimuskysymystä monta kertaa uudestaan. Pohjana oli aiempaa tutkimusta muotibloggaajista, joille on tärkeää niin kutsuttu minätyö eli itseilmaisu ja itsensä kehittäminen.
”Ideaaliminä viittaa siihen, millainen minun pitäisi olla, että voisin elää hyvää ja arvokasta elämää.”
Fitnessin suorituskeskeisyys kiinnitti ensin huomion, mutta gradua tehdessä siitä tuli vain yksi bloggareiden neljästä tavasta jäsentää ideaaliminää.
”Se puhe oli monipuolisempaa kuin aluksi luulin”, Sivonen sanoo.
AIEMMASSA TUTKIMUKSESSA on huomattu, että bloggaus tuottaa myös yhteisöllisyyttä ja sillä voi edistää ammatillisia tavoitteita, joskus jopa tienata elantonsa. Suorittaminen merkitsee Sivosen mukaan oman itsen ylittämistä. ”Aineistoni tekstit ylipäätään välittävät loputtoman optimistista kuvaa yksilön mahdollisuuksista”, Sivonen kirjoittaa.
Sivonen käytti aineistonaan vain naisbloggaajia. Se ei ollut välttämätöntä, koska hän ei sinänsä tarkastellut gradussa sukupuolta. Kuitenkin Susan Bordon naisruumista käsittelevä teos Unbearable Weight – Feminism, Western Culture and the Body jäi mieleen.
Sivonen piti gradupäiväkirjaa, jonne hän kirjoitti kaikki keskeneräiset ajatukset ja esimerkiksi teosten nimet myöhempään käyttöön. Päiväkirja ei ollut vain muistamista varten, vaan Sivonen kirjoitti sinne gradun edistymisestä ja ajoittaisesta epäuskosta.
”Oli sekä sellaista wuhuu 12 sivua tehty että pohdintaa siitä, että mitähän tästä tulee.”
GRADU
“Paras versio itsestä – Ideaaliminän rakentuminen fitnessblogien diskursseissa”
Mitkä on mitat?
84 sivua + 3 liitesivua
Kauan kesti?
Kaksi ja puoli vuotta.
Kumpi tuli ensin, metodi vai teoria?
Aineisto.
Missä kulutit penkkiä?
Linnassa ja kotona.
Ottiko koville?
Sanoisin, että säilyi innostus loppuun asti. Välillä piti vähän pakottaa.