Mara Ballsin Maria Mattila ei halua olla naistaiteilija – ”Minä soitan sielulla ja sydämellä enkä genitaaleilla”
ROOSA SALMINEN, teksti
EINO ANSIO, kuvat
MARIA MATTILA on 34-vuotias tamperelainen ja Mara Balls -yhtyeen keulakuva. Rock-maailma mielletään edelleen miehiseksi, vaikka naisia näkyykin entistä enemmän keikkalavoilla ja Spotify-listoilla. Mattilan maailmassa rock ei ole kuitenkaan missään nimessä miehistä.
”Lasten Hautausmaa, Huora, Litku Klemetti ja lista jatkuu. Enhän ole itse keksinyt noita bändejä?”
Mattila suhtautuu aiheeseen intohimoisesti. Hän nojaa eteenpäin, katse tiukkana ulos ikkunasta. Puhe kiihtyy sitä mukaa, mitä syvemmälle aiheeseen päästään.
MUSIIKKIMAAILMAN epätasa-arvoa on yritetty ratkoa esimerkiksi lupauksilla hankkia festivaaleille esiintymään yhtä paljon miehiä ja naisia. Mattilan mielestä ajatus kiintiönaisista on loukkaavaa. Hänen ideaalimaailmassaan ei lasketa, kuinka monta nais- tai miesoletettua on missäkin.
Oikeastaan koko sukupuolinen jaottelu on Mattilan mielestä väsynyttä. Taiteilijalla pitäisi olla ilmaisunvapaus, jossa sukupuoli ei määrittele häntä.
Mattila ajattelee suurimman osan ihmisistä elävän maailmassa, jossa lokeroidaan. Siellä nainen on ollut altavastaaja, mutta Mattila on ajatellut lapsesta asti, ettei sukupuoli ole este tai määrittele häntä.
”Olen ajatellut olevani muusikko. Niin kauan kuin miesmuusikot eivät ole miesmuusikoita, miksi minun tarvitsisi olla naismuusikko?
MATTILALLE MUSIIKKI on luonteva tapa vaikuttaa. Hän kokee saaneensa aseman, jossa häntä kuunnellaan.
”Omien ideaalien eteen on velvollisuus tehdä töitä. Jos en hyödyntäisi sitä tilaisuutta, se olisi hengen laiskuutta.”
Mara Balls on Mattilalle myös viestintäväline. Maran kautta hän voi välittää ajatuksiaan suoraan yleisölle.
“Se on nerokas tapa vaikuttaa, enkä tarvitse siihen yhtäkään mediaa tai slottia radiossa. Ihmiset kuulevat viestini suoraan, ja voin itse määritellä sen painotukset.”
Mattila ei pidä musiikkiaan varsinaisesti poliittisena. Hän mieltää sanoituksensa runoudeksi ja kielikuviksi.
“Niihin on upotettu ajatus tasa-arvoisesta ideaalimaailmasta. Esimerkiksi Älä tuu sanoon -kappale korostaa ihmisen itsemääräämisoikeutta ja kannustaa olemaan sellainen kuin on.”
Mattila uskoo, että tasa-arvo on tavallaan myös näkökulmakysymys. Kaikkien ei tarvitse perustaa rock-bändiä edistääkseen yhdenvertaisuutta. Joskus vähempikin riittää.
“Riittäisi, että näkisimme todellisuuden, eli kaikki naiset siellä, eikä tehdä väittämiä, että rock on miesvaltaista. Se ei pidä paikkaansa vuonna 2018.”
LAVALLA Mattila ei ole Maria vaan Mara.
Mara leikkii sukupuolirooleilla, usein tietoisesti ja itsetarkoituksellisesti.
“Siinä on helvetisti itseironiaa. Rakastan olla nainen, mutta en pelkää leikkiä maskuliinisilla piirteillä itseni kanssa. Jokaisessa meissä on molempia.”
Mattilan mielestä huumorin kautta on helpompi puhua vaikeista asioista. Hän toivoo, että Maran esimerkki rohkaisisi muitakin olemaan sinut oman maskuliinisuutensa ja feminiinisyyteensä kanssa. Hän haluaisi, että ihmiset olisivat sallivampia itseään ja sitä kautta muita kohtaan.
”Yhdessä hetkessä Mara on feminiinisyyden huipentuma ja toisessa maskuliisisoturi syöksemässä tulta. Ne ovat karrikoituja ääripäitä, ja yleisö joutuu hyväksymään sen, etteivät ne murenna toisiaan.”
Mattila kuvailee perinteisen kitarasankarin olevan miesoletettu, jonka kitara symboloi taivaaseen kohoavaa miekkaa.
“Sitten on Mara, joka soittaa älyttömän munasoolon hyvin feminiinisessä olotilassa. Se soolo on edelleen munasoolo ja menee yhtä lailla maaliin.”
DOMINOINTI, räjähtäminen ja aggressio mielletään maskuliinisiksi piirteiksi. Mattila on kuitenkin hyväksynyt ne piirteet itsessään eikä peittele niitä.
“Välillä minua hävettää olla niin impulsiivinen. Haluaisin olla viisas ja lempeä zen-munkki. Se on kuitenkin vielä prosessissa.”
“Huomaan aina kiihtyessäni, että vittu mä huudan. En tarvitse mikrofonia, olen ihan kuin keikalla tässä baarissa. Ihme, kun minua ei ole heitetty vielä pihalle täältä. Tuntuu, että lähtee ääni, kun on niin paljon asiaa.”
Impulsiivisuudesta on hyötyä taiteessa. Mattila sanoo soittavansa täysillä ja puhtaasti niillä tunteilla, jotka hänestä kumpuavat.
“Toivon ihmisten kuulevan ensisijaisesti sen, kuinka kitara soi. Minä soitan sielulla ja sydämellä enkä genitaaleilla.”
FAKTA: MARIA MATTILA
On muusikko, monialataiteilija ja yrittäjä.
Laulaa, soittaa kitaraa, säveltää ja sanoittaa Mara Balls -yhtyeessä.
Syntynyt 27. syyskuuta 1983 Kotkassa.
Tuli tunnetuksi Jukka Ja Jytämimmit kokoonpanossa vuonna 2015.
Käynnisti vuonna 2014 Keltainen Talo -projektin, jonka Tampereen kaupunki palkitsi Vuoden Kulttuuritekona 2014.
Mattilan esimerkkejä muista ei-miehisistä yhtyeistä: Jess & The Ancient Ones, Ghost World, Seksihullut, Hulda Huima, Linkopii, Plastic Tones, Henna Emilia & Houreet, Loud Lights, Pelko, Samanna, Laura Moisio, Hullu Ruusu, Liila Jokelin ja Sapata.
kikkelirock