Kun suomalaisen tahto tehdä hyvää kasvaa, kasvaa myös UFF:n liikevaihto
UFF ei ole enää pelkkä hyväntekijä tai vain ihan kivojen vaatteiden loppusijoituspaikka. Siitä on rakennettu uskottava vintage-muodin kauppias.
KAROLIINA PAANANEN, teksti
SILJA VIITALA, kuvat
Menneet vuosikymmenet hallitsevat muotia. Halpaketjutkin valmistavat retron näköistä bulkkia.
REKISSÄ ROIKKUU popliinitakki.
”Itsensäpaljastajan takki”, virkkoo nuorukainen.
Ilkikurinen vitsi naurattaa seuruetta tovin, mutta leikkimielisyydet jäävät nopeasti sikseen.
Kaverukset havaitsevat naapurirekissä aarteen: Vanhoja verryttelytakkeja! Musta Umbro tai Kappa sopisi flanelliin, jota yksi nuorista mallaa ylleen. Henkarit hankaavat tankoa. Vaateosastolla vinkuu.
Vaatepuut ovat täynnä muotia entisajoilta. Kaupan on tuulipukuja, värikkäitä farkkuja, kukkaleninkejä ja helakanpunainen nahkatakki. Paksua farkkukangasta, aitoa nahkaa ja laadukasta tekoa.
Vastaan osuu myös lapsuuden tuttu, housuhame. Varsinainen muotilöytö.
NYT EI kuitenkaan olla missään trendiputiikissa vaan Hämeenkadun UFF:lla. Eikä popliinitakki ole mikään design-aarre, vaan tavallinen poplari vintage-nurkan rekissä.
Sunnuntai-iltapäivänä ovi käy tasaiseen tahtiin. Liikkeessä on pariskuntia sunnuntaishoppailulla, äiti ja vauva sekä nuorisoporukka.
Verkkareita hiplaavat nuoret eivät ole mieltymyksineen yksin. Menneet vuosikymmenet ovat viime aikoina hallinneet muotia. Massamuotiketjutkin valmistavat retron näköistä bulkkia.
UFF ei ole enää pelkkä hyväntekijä, vaan katu-uskottava vintage-kauppa.
Vallalla oleva muoti näkyy myös Tampereella. Viime kesänä Hämeenkadun UFF:n vintage-nurkka remontoitiin ja somistettiin vintage-tyyliin. Tuli kukkatapettia ja vanhoja lamppuja.
Urheiluvaatteiden suosion kasvu näkyy myös UFF:lla.
UFF SELVÄSTIKIN haluaa, että liikkeessä on mukava asioida. Vaatteiden esillepanoon on laitettu ajatusta. Hämeenkadulla vaatteet on järjestetty väreittäin, poplarit ovat siistissä rivissä.
Myös myymälöiden näyteikkunat ovat kekseliäitä. Joskus mallinuket on puettu jätesäkkeihin, toisinaan retroon. Vaatteita kuljettavien kuorma-autojenkin kylkiin on liimattu tarroja, joissa on sydämiä, kenkiä ja käsilaukkuja.
Hämeenkadun UFF:n vintage-osastosta vastaa apulaismyymäläpäällikkö Elina Mäkeläinen. Mäkeläisen mukaan vintagen suosio on kasvanut vähitellen viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kolmen viime vuoden aikana suosio on kasvanut entistä nopeammin.
Vintage-osasto on alkanut vetää nuorta väkeä. Mäkeläisen mukaan alle parikymppiset pitävät osastoa varteenotettavana ostospaikkana.
”Erityisesti pitää mainita, että nuorten miesten osuus asiakaskunnassamme on kasvanut mukavasti.”
MÄKELÄINEN TIETÄÄ tarkalleen, millaisia vaatteita ihmiset osastolta etsivät.
Asiakkaat ovat kiinnostuneita erityisesti 1980- ja 1990-lukujen vaatteista. Myös vuosituhannen vaihde on alkanut kiinnostaa. Osastolla on kuin onkin pari matalavyötäröisiä housuja. Kaikki osastolla myytävä ei ole vintagea. Kaupan on retroon tyyliin sopivia uudempiakin vaatekappaleita.
”Ajatuksena on vastata kysyntään ja pitää huolta siitä, että valikoima vastaa ajankohtaisia trendejä”, Mäkeläinen sanoo.
Hämeenkadun vintage-osastolla nuorten aikuisten suosikkeja ovat viime aikoina olleet verkka- ja farkkutakit, farkkuhaalarit, 1990-luvun kukkamekot, kukkapaidat sekä havaiji-paidat. Ikään katsomatta myös kotimaiset ja vanhat laatumerkit, kuten Vuokko ja Marimekko, ovat kysyttyjä.
Ysäri on palannut Hämeenkadulle myös urheilumerkkien muodossa. Adidas, Nike, Fila, Champion, Kappa, Umbro ja The North Face ovat Mäkeläisen mukaan olleet haluttua tavaraa.
”Lisäksi liekkikuosi sekä iki-ihanat nappiverkkarit ovat tehneet vahvaa paluuta, ja vyölaukut suorastaan viedään käsistä.”
Vyölaukut, nappiverkkarit ja liekkipaidat ovat taas haluttua tavaraa.
UFF:N TIEDOTTAJA Maija Makkonen kertoo, että eri vaateosastojen myyntejä seurataan, joten UFF tietää, millaisia vaatteita kunkin myymälän asiakkaat toivovat löytävänsä. Vintagen suosio vaihtelee alueittain. Helsingin Hakaniemen myymälä on yhtä retro-osastoa, kun taas Hervannan UFF ei selvästikään ole suunnattu retrosta intoileville.
Makkonen sanoo, että trendiosastot, jollainen vintage-osasto on, ovat olleet osa UFF:n myymälöiden ”tavaramerkkiä” alusta lähtien. UFF on ollut olemassa yli 30 vuotta.
Hämeenkadun trendikkäästä valikoimasta on viime kädessä kiittäminen suomalaisia, sillä myytävät vaatteet tulevat UFF:lle lahjoituksina. Mummojen ja vaarien kaapit ovat täynnä nuorison himoitsemia vintage-aarteita.
”Tietysti pyrimme aina vastaamaan asiakkaiden tarpeisiin ja toiveisiin mahdollisimman hyvin. Loppujen lopuksi olemme kuitenkin riippuvaisia siitä mitä ihmiset lahjoittavat”, Makkonen sanoo.
Ja ihmisethän lahjoittavat.
UFF seuraa tuotteiden menekkiä ja tietää hyvin, mitä kuluttajat kaipaavat.
UFF, ELI U-landhjälp från Folk till Folk i Finland, on yleishyödyllinen yhdistys, joka tekee vaatemyynnistä saaduilla varoilla työtä ilmaston ja globaalikehityksen hyväksi. UFF muun muassa tukee globaalikehitystyötä Afrikassa ja Intiassa.
Viime vuonna UFF tuki yhteensä 39:ää globaalikehityshanketta. Yhdistys kuuluu kansainväliseen Humana People to People -hyväntekeväisyysjärjestöjen konsortioon eli yhteenliittymään. Kun kansalaisten halu tehdä hyvää lisääntyy, UFF:n myynti kasvaa
Vuonna 2017 UFF sai lahjoituksena yli 14,6 miljoonaa kiloa vaatteita. Se on yli viisi miljoonaa kiloa enemmän kuin viisi vuotta aiemmin.
Myös keräysastioiden määrä on kasvanut. Vuonna 2012 keräysastioita oli 2 166, viisi vuotta myöhemmin jo yli 3 000 kappaletta.
UFF:n, Fidan ja SPR Kontin viimevuotisessa tutkimuksessa lahjoittamisesta kävi ilmi, että yli 80 prosenttia suomalaisista kierrättää tai lahjoittaa vaatteitaan. Myös UFF:n varainhankinnan myynti on kasvanut. Vuonna 2012 varainhankinnan tuotot olivat kaikkinensa noin 10,4 miljoonaa euroa, viime vuonna vastaava lukema oli vajaat 14,2 miljoonaa euroa.
Hyväntekeväisyys on hyvää bisnestä.
Tiuhimpaan tahtiin keräyslaatikot täyttyvät suurimmissa kaupungeissa, Helsingissä, Tampereella, Espoossa ja Vantaalla, Makkonen kertoo.
Kaikkia vaatteita ei myydä Suomessa. Valtaosan vaatteista UFF myy tukkuerissä esimerkiksi Venäjälle ja Baltian maihin. Viime vuonna vain 4,6 prosenttia lahjoituksista myytiin Suomen myymälöissä. Niiden arvo oli noin 600 000 euroa.
Muutama prosentti saadusta tavarasta on käyttökelvotonta. Ne päätyvät energiajätteeksi.
UFF myy valtaosan saamistaan vaatteista tukkuerissä esimerkiksi Venäjälle ja Baltian maihin.
LAHJOITETUT VAATTEET kerätään kierrätyslaatikoista ja kuljetetaan Klaukkalaan, jossa vaatteet lajitellaan. Suomessa myyntiin päätyvät vaatteet lajitellaan kolmeen kertaan.
Osan vaatteista yhdistys lähettää merikonteissa kaukomaihin, esimerkiksi Malawiin. Makkonen kertoo, että Suomeen ja ulkomaille lähtevät vaatteet valikoidaan muun muassa sillä perusteella, minkälaiset vaatteet sopivat minnekin ilmasto-olojen puolesta.
Viime vuonna Helsingin Sanomat kertoi, että useat Itä-Afrikan maat suunnittelevat ulkomaisten vaatteiden tuontikieltoa. Länsimaista tuodaan niin paljon vanhoja vaatteita, että paikallinen tekstiilituotanto kärsii. UFF on ongelmasta tietoinen, mutta katsoo, että vaatevienti Afrikkaan on yhä tarpeen.
”Paikalliset kumppanimme pystyvät rahoittamaan lahjoitusten avulla yhteiskunnallisesti merkittäviä asioita, kuten koulutusta. Paikalliset mikroyrittäjät hyötyvät lahjoituksista, ja näin myös paikalliset saavat hyväkuntoisia ja kestäviä vaatteita, joihin heillä on varaa.”
Makkosen mukaan globaalin kehitystyön lisäksi yhdistyksen ydinarvoja on ilmastonmuutoksen hidastamiseksi tehtävä työ.
Second hand -vaatteiden ostaminen päihittää uuden ostamisen ekologisuudessa mennen tullen.
”Uskomme, että kierrätetyt vaatteet ovat vastuullinen tapa ’shoppailla’ ottaen huomioon, kuinka paljon yksikin second hand -tuote säästää vettä ja vähentää hiilidioksidipäästöjen sekä käytettyjen torjunta-aineiden määrää.”
Mutta shoppailua se on kierrätetynkin turha ostaminen.
Muutama prosentti UFF:n saamista lahjoituksista päätyy energiajätteeksi.
HARVA HALUAA näinä päivinä olla holtiton kuluttuaja.
”Vastuullisesta kuluttamisesta on tullut trendikästä itsessään – tietyissä sosiokulttuurisissa viiteryhmissä minäkuvan rakentamisen kannalta on mielekkäämpää sanoa uuden olevan peräisin UFF:n kaltaisesta kierrätysmyymälästä kuin uutuuttaan kiiltävästä kauppakeskuksesta”, kertoo Tampereen yliopiston markkinoinnin väitöskirjatutkija Sonja Lahtinen.
UFF saa miljoonia kiloja kelpoa kauppatavaraa antamatta sen antajille tavarasta rahallista vastiketta. Yksi syy on se, että kierrättäminen kiinnostaa suomalaisia. Lisäksi lahjoittaminen säästää ihmisiä vaivannäöltä, tutkija kertoo.
”Keräyslaatikot ovat jo vuosikymmeniä tarjonneet vauraiden länsimaiden kuluttajille helpon tavan hankkiutua eroon vanhoista vaatteista ja tekstiileistä”, Lahtinen sanoo.
Vaikkei lahjoittaja saa muovikassillisesta vaatteita rahaa, hän ei kuitenkaan jää aivan ilman hyötyä.
Lahjoittaja näkee itsensä hyväntekijänä, kun vanhat vaatteet menevät hyväntekeväisyyttä tekevälle taholle, Lahtinen sanoo.
”Myönteinen kokemus itsestä tekemässä hyvää saa ihmisen tulemaan keräyslaatikolle toistekin.”
Yli 80 prosenttia suomalaisista kierrättää tai lahjoittaa vaatteitaan.
PELKKÄ KOKEMUS ei kuitenkaan tee kenestäkään vastuullista kuluttajaa.
Tekstiiliteollisuus aiheuttaa enemmän kasvihuonepäästöjä kuin lento- ja laivaliikenne yhteensä, Lahtinen kertoo. Muoti vaihtuu nopeasti, uusia vaatteita saa halvalla. Länsimaissa ihmisillä riittää vaatteita, joista luopua.
”Nyt kierrätyslaatikot tarjoavat ehkä liiankin helpon tavan hankkiutua eroon vanhasta, jotta tilalle voidaan ostaa uutta.”
Kestävät kulutustavat ovat hyväksi niin ympäristölle kuin ihmisellekin. Kun energiaa ei kulu materian – uuden tai käytetyn – haalimiseen, yksilön hyvinvointi kasvaa Lahtisen mukaan niin henkisesti, fyysisesti, sosiaalisesti kuin taloudellisestikin.
UFF:n Makkosen mukaan siitä, vaikuttaako kierrätys ihmisten kulutustottumuksiin, ei ole riittävästi tutkimusta.
”Kun kuluttaja on tietoinen ympäristöasioista, hän kuluttaa vähemmän ja kierrättää enemmän.”
Makkonen kertoo, että moni kuluttaja ostaa laadukasta uutena, minkä vuoksi seurauksena myös UFF myy hyväkuntoisia second hand -vaatteita.
”Yhdistyksen prioriteetteinä on aina ollut ilmasto- ja globaalikehitystyö. Saavuttamamme lahjoitusten jälleenkäyttöaste on todella korkea, joten lahjoittajat voivat ihan oikeutetustikin pitää itseään hyväntekijöinä”, Makkonen sanoo.
UFF uskoo, että kierrätetyt vaatteet ovat vastuullinen tapa ”shoppailla”.
VALVEUTUNEET KULUTTAJAT ovat tietoisia ongelmista, joita vaateteollisuus aiheuttaa, ja tahtovat kuluttaa vastuullisesti ja kestävästi, tutkija kertoo.
Valveutuneet eivät osta käytettynäkään sellaista, mitä ei tarvitse. Eräskin nuori nainen kertoo tulleensa UFF:lle, koska turha kuluttaminen ei kiinnosta. Hän pitää käsissään vakosamettista takkia, jolle olisi syksyllä tarvetta. Takki on liian suuri, mutta sillä ei ole ostajalleen merkitystä.
Kun ei viitsisi ostaa uutta, jos ei ole ihan pakko.
Tätä juttua varten valokuvaaja Silja Viitala etsi Tampereen yliopiston Facebook-kirpputoriryhmästä vapaaehtoisia malleja muotikuvia varten. Vaatteet lainattiin Hämeenkadun UFF.lta. Kuvat otettiin Tammelan koululla. Kuvissa esiintyvät Camilla Pynninen-Kangas, Taru Lepistö, Iiris Taubert, Henna Minni ja Milja Saarinen. Kiitos!