Miten vampyyri tapetaan, miten ihmissuhdeksi muututaan? Noidan käsikirja vastaa
Vampyyrintappo-ohjeita ja kummitustarinoita vilisevästä Noidan käsikirjasta muodostui klassikko. Elokuussa otettua uutta painosta juhlitaan nyt teemailloissa.
MIKAEL MATTILA, teksti ja kuva
”AVASIN PIKKUPOIKANA ja kaduin heti ja monena yönä sen jälkeen. Vittu mikä Necronomicon!”
Näin muistelee eräs nimettömäksi jäävä tuttuni Noidan käsikirjan jättämää vaikutusta ja vertaa sitä H.P. Lovecraftin kauhuklassikkoon. Hän ei ole ainut.
Vuonna 1983 Suomessa ensimmäisen kerran julkaistu, näyttäväkantinen musta kirja muodostui sukupolvikokemukseksi, jota ihmiset nettipalstoilla muistelevat lukeneensa taskulampun varjossa, pilkkopimeässä ja vanhemmilta salaa.
KIRJASSA MUUN muassa kerrotaan, miten tappaa vampyyri, miten tulla ihmissudeksi ja miten valokuvata aaveita. Neuvoja väritettiin erittäin eläväisellä ja varsin väkivaltaisella kuvituksella.
Kirjaa hypisteltiin kauhun vallassa mutta haltioituneena, kunnes ihmissusi- ja kummituskammo alkoi syödä yöunia ja (esi)koulumenestystä, ja vanhemmat pistivät hirveyksiä vilisevän hakuteoksen piiloon.
Alkuperäinen Noidan käsikirja on haluttua tavaraa. Vanhoja painoksia myydään nettikirppareilla kovaan hintaan. Esimerkiksi Antikvaarissa kuudetta painosta kaupataan 130 eurolla. Alkuperäisestä vuoden 1983 kirjasta voi pyytää vielä enemmän.
TÄMÄN VUODEN elokuussa Tammi julkaisi Noidan käsikirjan uudestaan. Sen kunniaksi Telakalla järjestettiin aiheelle omistettu teemailta. Tilaisuudessa esiintyi esimerkiksi Pertti Kurikan alter ego Kalevi Helvetti.
Aviisi keräsi nurkkapöytään asiantuntijapaneelin pohtimaan kirjan merkitystä. Kiistanalaisen aiheen takia panelistien nimet on muutettu heidän sielujensa suojelemiseksi. Kutsuttakoon heitä vaikka nimillä Agathon, Alwina ja Virgilia.
”Noidan käsikirjasta tuli hitti vähän vahingossa”, Agathon pohjustaa.
1970-luvun lopulla englanninkielisen, Usborne Guide to the Supernatural World -nimisen alkuperäisjulkaisunsa saanut teos tuli suomalaisten nuorten tietoisuuteen osana erilaisten ”käsikirjojen” sarjaa. Noidan käsikirjan takakannessakin listataan salapoliisin, vakoilijan, neropatin ja keksijän käsikirjat.
”Tästä syystä Noidan käsikirjaa kaupattiin samalle lasten ja varhaisteinien kohderyhmälle, vaikka se oli luonteeltaan ihan erilainen. Tämä kohderyhmä oli tietenkin ihan liian nuorta”, Agathon jatkaa.
Toisaalta luulisi, että kannen tuimasti tuijottava pääkallo pelottaisi vanhempiakin.
”Kyllä se sellaiselta ’pahalta’ ja ’kielletyltä’ tuntui”, Alwina miettii.
”Tämä johtui siitäkin, että Noidan käsikirja oli enemmän poikien juttu – ja pojathan olivat pienenä jotakin ’vierasta’.”
IHMINEN ON aina halunnut pelotella itseään kaikenlaisella vieraalla ja oudolla. Agathon muistelee, kuinka hänen vanhempiensa sukupolvi traumatisoi itsensä pelaamalla spiritismiä. Alwina ehdottaa nettisukupolven pelotteluilmiöksi creepypastaa, eli netissä kiertäviä urbaanilegendoja esimerkiksi kirotuista videopeleistä.
Noidan käsikirjan hyytävä nerous piilee sen lakonisessa, tietokirjamaisessa sävyssä, paneeli toteaa.
”Ilmiöt selitetään hyvin toteavasti paljastamatta sen kummempia detaljeja. Tämä jättää mielikuvitukselle valtavasti tilaa”, Agathon analysoi.
”Ja ne neuvot, joita kirja antaa hirviöitä vastaan, tuntuvat aika arkisilta”, Virgilia jatkaa.
”Vähän kuin niksipirkkaa lukisi! Siltä varalta, jos joskus sattuisi joutumaan vaikka elävältä haudatuksi tai vampyyrin puremaksi.”
Eihän sitä koskaan tiedä.
FIKTIOLAATIKKO
Vampyyri tapetaan iskemällä kiila sen sydämeen tai keittämällä sydän öljyssä.
Ihmissudeksi tullaan hyppäämällä kaatuneen puunrungon yli tai juomalla suden jalanjälkiin kerääntynyttä vettä. Voit myös keittää taikalientä ja hieroa sitä kehoosi.
Manaaja voi pyydystää aaveen pulloon ja sulkea sen sytytetyllä kynttilällä. Aave voi olla huonosti haudattu, jolloin se saapuu takaisin neuvomaan, miten se haudataan oikein.
Lähde: Noidan käsikirja