Joutokummun vinksahtaneessa lomaparatiisissa voi soudella muovimeressä ja hakata nyrkkeilysäkkiä
Finlaysonin alueelle aukesi tilataideteos, jossa vierailija pääsee pelaamaan minigolfia ja soutamaan muoviaallokossa. Mistä on kyse?
PETRA VIITANEN, teksti
EINO ANSIO, kuvat
HYLÄTYILLÄ LELUILLA koristeltuja kirjaimia. Kuukuppipaketteja punaisen kankaan yläpuolella. Päivänvarjojen varjottomia raakileita. Tätä on Joutokumpu, yhdentoista taiteilijan luoma tilateos.
Finlaysonin alueelle avattu taidemaailmaa on inspiroinut erityisesti kertakäyttökulttuuri. Suuri osa taideinstallaatioiden materiaaleista on kierrätettyjä.
”Yleisajatuksena on ollut, että jokin arkinen tai roska muuttuu joksikin muuksi”, kertoo Joutokummun tuottaja ja taiteilija Annika Niskanen.
Niskanen on haaveillut projektista useamman vuoden ajan.
Kun hän sai puolitoista vuotta sitten Taiteen edistämiskeskukselta taitelija-apurahan, lähti kaikki etenemään rytinällä. Osa taiteilijoista on ollut mukana alusta asti, viimeiset ovat tulleet mukaan puoli vuotta sitten.
Tilateoksessa on Niskasen lisäksi mukana kymmenen muuta taiteilijaa. Heitä on yhdistänyt kiinnostus siihen, miten kävijä voi osallistua teokseen. Joutokummussa voi esimerkiksi mennä Eero Erkamon soutulaitteen avulla ”souturetkelle muoviaallokkoon” tai hakata Johannes Vartolan nyrkkeilysäkkiä.
Osallistamisen lisäksi tekijöitä on yhdistävät ympäristö-, kulutus- ja ilmastonmuutosteemat. Teemoja on lähestetty leikin kautta ja ”tietyllä tavalla överisti”.
”Tässä on pohjalla se, että meidän elämä on niin mukavaa, ettei voida vaikuttaa ilmastokysymykseen, koska ei haluta mennä mukavuusalueen ulkopuolelle”, Niskanen toteaa.
Hänen mukaansa tilateoksessa ollaan ristiriidan äärellä. Ihmiskunta on viisas, luova ja täynnä potentiaalia, mutta onnistuu silti tuhoamaan kaiken. Ihmiset pyörivät hänen mielestään kehää, jossa haaveillaan jatkuvasti, ja aina ajaudutaan uuteen epäonnistumiseen.
Annika Niskanen on haaveillut Joutokumpu-propjektista jo monta vuotta.
JOUTOKUMMUSSA EI ole kyse niinkään siitä, että vierailija päätyisi opetustuokion keskelle, vaan että hän saisi jonkinlaisen aistikokemuksen, jota ei muualta voi saada.
”Fiilikset voivat olla kurjia ja surullisia samalla, kun iloitsee siitä, että pääsee leikkimään. Aikuiset ja lapset kokevat varmasti paikan eri tavalla”, Niskanen sanoo.
Joutokumpuun on ilmainen sisäänpääsy, ja Niskanen toivookin, että sinne eksyttäisiin lounastunnilla tai hetkeksi istuskelemaan. Hän kuvailee paikkaa vinksahtaneeksi lomaparatiisiksi, jossa voi hetkeksi kaivautua johonkin toiseen todellisuuteen.
Niskanen kertoo, että on ollut jo kauan kiinnostunut roskista ja jätteestä. Keskustellessaan muiden taiteilijoiden kanssa hän on huomannut, että kertakäyttökulttuuri ulottuu muuallekin kuin pelkkään materiaan.
”Nykyään tuntuu siltä, että ihmisetkin ovat vain kertakäyttötuotteita, jotka poltetaan loppuun, ja pakasta otetaan uusi tilalle.”
Myös Joutokummun nimessä on huomioitu se. Sen lisäksi, että ”joutokumpu” viittaa joutomaahan, yhdistyy siihen joutenolo. Vinksahtaneessa lomaparatiisissa voi pelata minigolfia tai mennä vaikkapa piknikille.
”Se on vähän niin kuin kuva keskiluokkaisuudesta”, Niskanen sanoo.
Hänen mukaansa joutilaisuus on etuoikeus, asia jota tavoitellaan, mutta samaan aikaan se on osalle ihmisistä kirous: merkki siitä, ettei enää kelpaa mukaan yhteiskuntaan.
”Kyllä mä prekaarin työn tekijänä pelkään, että jos vaikka sairastuu tai tulee muita isoja vastoinkäymisiä niin mitä, jos muuttuu turhaksi – ihmisroskaksi.”
JOUTOKUMMUN TAITEILIJAT:
Anastasia Artemeva
Eero Erkamo
Steve Maher
Riikka Niemistö
Annika Niskanen
Lauri Niskanen
Johannes Rantanen
Anne Roininen
Elina Tiainen
Niko Tiainen
Johannes Vartola