Ilmastonmuutos on traumaattista tietoa – Anette Mansikka-aho havaitsi, että faktojen rinnalla olisi hyvä puhua myös tunteista
ROOSA SALMINEN, teksti ja kuva
ILMASTONMUUTOS herättää ihmisissä pelkoa ja ahdistusta, mutta näistä tunteista vaietaan usein. Anette Mansikka-aho kiinnostui asiasta Antti Saaren luennolla, jossa puhuttiin traumaattisesta tiedosta.
Traumaattisella tiedolla tarkoitetaan tietoa, jonka ajattelemista vältellään pääosin tiedostamattomasti esimerkiksi torjumalla se pois mielestä.
Ilmastonmuutos oli ollut Mansikka-aholle ennestään läheinen aihe, sillä hän oli väitellyt siitä tätinsä kanssa kymmenen vuotta.
”Sitten se alkoikin tuntumaan jo elämäntehtävältä. Esimerkiksi holokaustikin on traumaattista tietoa, mutta se ei näy omassa arjessani.”
Aineisto kerättiin kahdesta eri lukiosta Pirkanmaalta, sillä Mansikka-aho ajatteli, että nuoret olisi helpompi tavoittaa kuin aikuiset. Hän myös ajatteli, että nuorilla olisi ilmastonmuutoksesta parempi käsitys kuin lapsilla, sillä he ovat kohdanneet sitä enemmän.
MANSIKKA-AHON aineiston mukaan yleisin suhtautumistapa ilmastonmuutokseen on piilevä ahdistus. Sen ajatteleminen herättää defenssejä, joita ovat esimerkiksi asian vähättely ja lohkominen, eli ilmastonmuutoksen irrottaminen omasta arjesta.
Moni myös ajattelee, ettei pysty vaikuttamaan asiaan.
Riittämättömyyden tunne puolestaan voi aiheuttaa lisää surua ja epätoivoa.
Lisäksi nuoret saattavat kokea vastuun tunnetta, mikä uuvuttaa heitä.
”Esimerkiksi sukulaisen asuessa toisella puolella maapalloa, täytyy punnita, lentääkö rakkaan luokse vai ajatteleeko ilmastoa. Lentäminen voi aiheuttaa syyllisyyden tunnetta, mikä uuvuttaa”, Mansikka-aho kertoo.
GRADUN jälkeen Mansikka-aholla heräsi luottamus siihen, että keskustelemalla voi muuttaa asioita. Hänen mukaansa faktojen rinnalla tulisi puhua siitä, mitä tunteita ilmastonmuutos herättää. Tunteista puhuminen saa joskus aikaan parempaa keskustelua, sillä se avaa lukkoja.
Mansikka-aholle tuli yllätyksenä esimerkiksi se, miten huolissaan yläkouluikäiset ovat ilmastonmuutoksesta.
”Olin jotenkin ajatellut, että ei teinejä kiinnosta, mutta yhtäkkiä huomasinkin, että ne takarivin huppupäätyypitkin ovat huolissaan.”
Mansikka-aho on yrittänyt valaa heihin toivoa ja saada heidät uskomaan siihen, että he voivat vaikuttaa.
”Olen esimerkiksi kannustanut tekemään kampanjan, että tänä vuonna kukaan ei osta uutta talvitakkia, jotta he voisivat purkaa kuluttamisen sosiaalista painetta.”
GRADU
”Se vaikenee, joka pelkää” : ilmastonmuutos traumaattisena tietona
Mitkä on mitat?
11 sivua + 2 liitesivua. Artikkeligradu.
Kauan kesti?
Yhden lukuvuoden. Aloitin elokuussa ja sain kesäkuussa valmiiksi.
Kumpi oli ensin, metodi vai teoria?
Tavallaan tulivat samaan aikaan. Metodi tuli graduryhmän mukana, sillä kaikkien piti tehdä samalla metodilla.
Missä kulutit penkkiä?
Virrassa ja kotona.