Kyä lähtee! Aviisi vieraili Kuhmalahdella tractor pulling -kisoissa – Näimme tanssityttöjä ja tuhansia hevosvoimia

Tractor pulling on kovaääninen koko perheen sirkus, jossa erikoistraktorit vetävät tuhansien kilojen painoisia vetokärryjä sadan metrin mittaisella radalla. Aviisi meni mukaan pärisemään.

MIKAEL MATTILA, teksti
EINO ANSIO, kuvat

Tractor Pulling saapui Suomeen 1980-luvun puolivälissä.

”NYT KANNATTAA laittaa tulpat korviin, nimittäin kohta lähtee melkoista metakkaa”, kehottaa huomioliiveihin sonnustautunut seremoniamestari Matti Rauhalampi.

Hän ei suotta varoittele. Suihkumoottorilta kuulostava jylinä täyttää Kangasalan Kuhmalahden kirkonkylän tienoon.

Musta savu nousee, ja yleisö kohahtaa. Punainen Tatjaana-niminen hirmu ampaisee liikkeelle ja vetää leikiten tuhansien kilojen painoista jarruvaunua 119,48 metrin matkan. Suoritus kestää noin kymmenen sekuntia.

Kyseessä on Full Pull. Se tarkoittaa, että traktori on vetänyt radalla painoa yli sadan metrin rajan.

Jos kyseessä olisi aito kilpailutilanne, etenisi Tatjaana Pull Offiin. Se on tractor pulling -kisojen finaali, jossa voitto ratkaistaan Full Pullin vetäneiden traktoreiden kesken. Pisimmälle vetänyt luonnollisesti voittaa.

Tällä kertaa Tatjaana on kuitenkin paikalla vain näytösmielessä. Kolmatta kertaa järjestettävän Kuhmalahti pullingin varsinaisina juhlakaluina ovat Tatjaanan kaltaisten viritettyjen monstereiden sijasta niin sanotut vakiotraktorit. Ne näyttävät suunnilleen samalta kuin arkipäiväiset työkoneet. Kyseessä on siis eräänlainen traktorivetämisen jokamiesluokka.

Se ei kuitenkaan näy kisatunnelmassa. Viidessä vetoluokassa mitteleviä kisailijoita on paikalla noin kolmekymmentä, akselilta Ilmajoki–Porvoo. Aurinkoinen sää hellii paikalle saapuneita paria tuhatta lajin ystävää. Makkaraperunoita kuluu, ja vanhemmat paimentavat juoksentelevaa jälkikasvuaan.

Alueelta löytyy jos jonkinmoista myynti- ja messukojua, näyttelyeläimiä sekä – tietenkin – rallisimulaattori.

Kuulostaa aika, öh, konservatiiviselta maalaisäijäilyltä. Onko se koko totuus?

Traktorit mittelevät viidessä vetoluokassa.

TRACTOR PULLING saapui Suomeen 1980-luvun puolivälissä. Ensimmäiset kisat pidettiin Myrskylässä vuonna 1985. Lajin alkuperämaa on tietenkin Yhdysvallat, jossa se syntyi maatalon isäntien väliseksi kisailuksi jo liki 90 vuotta sitten.

Tekniikan ja harrastajakentän kehittyessä lajista on tullut hienostunutta teknisen virittämisen taidetta, joka jakautuu lukuisiin, toinen toistaan spesifimpiin alaluokkiin.

Suomen traktoriurheiluliitto jakaa kilpailutraktorit kahteen pääryhmään: kevyemmin viritettyihin Farm Sport -vakiotraktoreihin (jotka siis kisailevat tänä viikonloppuna Kuhmalahdella) ja vapaammin rakennettuihin Modified-peleihin.

Erilaisia pulling-luokkia löytyy kuusi kappaletta, jotka jakautuvat vielä erikseen omiin painoluokkiinsa. Myös kuorma-autoille on omat luokituksensa.

Modified-traktoreiden puolella touhu menee äkkiä syvän pään kikkailuksi. Isäntien välinen kisailu on vuosien saatossa muuttunut hurjaksi kilpavarusteluksi, ja virittelyssä vain mielikuvitus on rajana.

Tehot ovat järjettömiä: jos keskimääräisen traktorin hevosvoimat huitelevat noin sadassa, löytyy kiihdytysauton (!), lentokoneen (!!) tai panssarivaunun (!!!) moottoreilla varustetuista mutanteista tuhansia ja taas tuhansia hevosvoimia.

Kuhmalahden kirkonkylällä hurjastellut Tatjaana on juuri tällainen peli. Se on varustettu venäläisellä V12-moottorilla, joka on aiemmin ollut käytössä Suomen laivaston nuoliveneessä. Hevosvoimia koneesta löytyy 1 200.

Aikamoista!

Erilaisia pulling-luokkia on kuusi kappaletta.

LAJI ON Amerikan ja Euroopan laajuinen sirkus, jonka suurimmat tapahtuvat ovat kymmentuhatpäisiä yleisöjä vetäviä festivaaleja. Tällaisia ovat esimerkiksi Hollannissa järjestettävät Made’s Power Weekend ja European Superpull.

Suomi on menestynyt kansainvälisillä pulling-areenoilla mukavasti. Ensimmäisen tractor pullingin Euroopan-mestaruuden Pohjoismaihin pokkasi ylistarolainen Mikko Perä vuonna 1992.

Kälviäläislähtöinen Herlevin dynastia on piireissä jo legenda. Isä Pekalla on lajihistorian suurin määrä EM-titteleitä. Myös lapset Johanna ja Matti ovat menestyneet Euroopan areenoilla: tytär on voittanut Euroopan mestaruuden kahdesti (ja ollut myös lajihistorian ensimmäinen naismestari), poika kerran. Perheen menestys piilee pitkän linjan harrastamisessa ja hyvissä yhteistyökumppaneissa. Etevänä virittelijänä tunnettu Pekka tempautui lajiin jo 80-luvulla.

Tiivis kumppanuus suomalaisen traktorijätti Valtran kanssa on taasen taannut passelit puitteet laitekehittelyyn. Lapsille laji on tullut yksinkertaisesti verenperintönä.

Tatjaana on valtava punainen hirmu.

KULUNEENA KESÄNÄ suomalainen tractor pulling -sarja kattoi yhdeksän osakilpailua. Se on enemmän kuin ennen. Osakilpailujen määrä on kasvanut hitaasti vuosien varrella, samoin paikallisosastojen. Traktoriurheiluliiton alle mahtuu jopa yksitoista alaseuraa hallituksineen ja toimihenkilöineen. Traktoriskabat pääsivät pitkästä aikaa myös televisioon, kun Alfa-tv alkoi tuottaa kisälähetyksiä.

Lajia käsiteltiin hiljattain jopa teatterinäyttämöllä. Näyttelijä-tanssija Juho Uusitalo teki Teatterikorkeakouluun lopputyöesityksen nimeltä Full Pull, Woyzeck. Se on omaelämäkerrallinen kuvaus siitä, millaista on kasvaa Keski-Pohjanmaalla erilaisena poikana pulling-hullussa perheessä. Esitys analysoi lajin maskuliinista kulttuuria ja pohtii rajanvetoja ja stereotypioita ”kaupunkilaisuuden” ja ”maalaisuuden” välillä.

Traktoriurheilu selvästi kiinnostaa. Kuhmalahden karnevaaleissakin on kuuleman mukaan ennätysmäärä yleisöä!

Traktorit kiinnostavat lapsia.

KILPAILU ETENEE rauhallisesti. Luokka vaihtuu seuraavaan. Pienempien traktoreiden pittoreski kekseliäisyys muuttuu koneiden kasvaessa arkisemmaksi, kohti standardimpaa tehdasmallia. Suurimpia vehkeitä ei erota tavallisista maanviljelijän työkaluista.

”Naisellisen hempeitä nämä pienempien luokkien traktorit”, selostaja Matti Rauhalampi sutkauttaa.

Äijäilysensorit värähtävät taas kohoavien kulmakarvojen kanssa.

Mutta traktoreitahan tänne tultiin katsomaan eikä paheksumaan kömpelöä kielenkäyttöä.

Suomi on menestynyt tractor pullingissa kansainvälisillä areenoilla.

VAKIOSARJAN PELIT eivät ole samanlaisia vauhtihirmuja kuin näytösvedon Tatjaana, mutta verkkaisen varmasti lavettejaan kiskovissa Valmeteissa, Fordson Majoreissa ja John Deereissä viehätys tulee työstöstä, joka tuntuu jopa zeniläiseltä.

Ei se lopputulos, vaan se matka!

Tätä mieltä ollaan myös Tatjaanan tallissa:

”Rakentaminen tässä ensisijaisesti inspiroi. Se, että hommat pelittävät radalla, on plussaa.”

Näin puhuu kunniapaikalle parkkeeratun näytöstraktorin edessä päivystävä mekaanikko Maukka Saarelainen. Naismekaanikko! Äijäilyprosentti laskee ainakin vähäsen!

Saarelainen ja kuljettaja Tero Äyräväinen ovat tulleet paikalle Porvoosta.

”Tämä on hieno, rento yhteisö. Kisojen perässä pääsee matkustelemaan ympäri Suomea”, Äyräväinen sanoo.

Äyräväinen on Modified-luokan tuore Suomen mestari. Pystiä ei tosin pokattu punaisen hirmun pallilla istuen, vaan toisella, Helmi-Orvokki-nimisellä kilpurilla. Tatjaanalla hän ajoi kätevästi saman sarjan toiseksi.

”Ihan kohtuullisesti meni”, mestari tokaisee vaatimattomana.

Kaksikko on harrastanut lajia vuodesta 2007, mitä ennen he kilpailivat kuorma-autosarjassa. He ovat nähneet lajin suosion ja harrastajamäärän kasvun.

”Taso on noussut reilusti, ja luokkia on tullut lisää. Virittely on ammattimaisempaa kuin ennen”, Saarelainen kertoo.

”Sekin vaikuttaa, että tässä on paljon perheitä mukana. Kuskeja alkaa löytyä useammasta sukupolvesta. Siinä on jotain aika vaikuttavaa, kun tällaiset isot porukat kerääntyvät yhden koneen ympärille!”

Marginaalista touhu silti on. Värkkejä säädetään ensisijaisesti kotiliitereissä, ja sponsoriosuudet tulevat paikallisilta toimijoilta. Tatjaanan lokasuojissa komeilevat vieraiden logistiikka- ja maansiirtofirmojen logot.

Sponsoridiileistä huolimatta Suomen mestarikin rahoittaa suurimman osan toiminnasta omasta pussistaan.

”Tämä on kallis harrastus, jonka maine ja kunnia ovat kyseenalaisia”, kaksikko hekottaa.

Ilveksen tanssitytöt porhaltavat paikalle.

SITTEN SEURAA väliaikaohjelma.

”Mehän olemme vaatimattomia täällä Kuhmalahdella, mutta väliäaikashow on legendaarinen – vähän niin kuin Super Bowl isossa lännessä!”

On selostaja Rautalammella ainakin puheet kohdillaan.

Kyseessä on perheen pienimpien pulling-kuskien näytön paikka, puutarhatraktoreiden vetokisa. Kavalkadi vyöryttää lanatulle radalle perinteisten puutarhatraktoreiden lisäksi hyvinkin omintakeisia viritelmiä, jotka kulkevat sellaisilla nimillä kuin ”Avaruuslehmä” ja ”Ukkometso”.

Yleisön sydämet varastaa ”melkein 5-vuotias” Luukas Ojala, joka vetää härveliään jopa 25 metrin matkan.

”Luukas on vakavaa poikaa, vetää kuin Kimi Räikkönen”, selostaja lohkaisee.

Lasten sarjassa lavetin painona ovat tanssitytöt. Lopulta muutama toimitsijakin hyppää mukaan.

LASTEN SARJASSA lavetin painoina eivät toimi valurautapalkit kuten isossa sarjassa, vaan hetkeä aiemmin radalla tiukoissa trikoissa joranneet Ilveksen jääkiekkojoukkueen cheerleader-naiset. Joka viidennen metrin kohdalla perävaunuun hyppää yksi huutosakkilainen, kunnes vetokoneiden renkaat alkavat pyöriä tyhjää.

Kuskin paikalla naisia ei ole näkynyt. Paikalla päivystävä Valmet Martat keskittyy huoltotöihin ja ”tunnelman” ylläpitämiseen.

Juuri kun meno alkaa tuntua turhan äijämäiseltä, starttipaikalle kurvaa mönkijällään 14-vuotias Jenniina Virtanen! Olisiko hänestä tulevaisuuden pulling-staraksi?

Lavetti lähtee liikkeelle. Kyytiin hyppää ensimmäinen, toinen, kolmas, neljäs Ilveksen tanssija. Mönkijä ei näytä hidastuvan lainkaan.

Lopulta kärryyn loikkaa muutama miespuolinenkin toimitsija, ja yhdistelmä saadaan pysähtymään. Virtanen on silti vetänyt koko komeuden täysin omille metriluvuilleen. Hänhän on ilmiselvä voittaja – ja vielä ”poikien” lajissa! Nyt on kunnollista!

Mutta sitten totuus paljastuu. Voitokas Jenniina mönkijöineen ei oikeastaan kuulukaan varsinaiseen puutarhakonesarjaan. Hänen suorituksensa olikin pelkkä näytös ja pilotti sille, tulisiko ensi vuoden kisoissa olla myös mönkijäsarja.

Ei voittoa.

Pönötys ja elitismi eivät kuulu lajikulttuuriin.

LAJIN KONSERVATIIVISESTA pohjavireestä olisi tietenkin helppo närkästyä. Äijät ajavat isoja ja kovaäänisiä koneita, muijat hyppivät huutosakissa ja tarjoilevat kahvia ja pullaa. Talvisota- ja asennepaitoja vilisee, ja diesel käryää. Hiilidioksidipäästöjäkään tuskin mietitään.

Mutta Kuhmalahdella on todella hauskaa.

Ihmiset ovat hilpeitä, eikä lajikulttuuriin näytä turha elitismi tai pönötys kuuluvan. Tämä on ”rentoa yhdessäoloa”.

Se riittää. Ei traktorifiilistelyssä mitään sen syvällisempää ole.

Se on hienovaraista piperrystä siinä missä puutarhanhoito tai pienoismallit. Pulling-kulttuuri näyttää yhden maailman, joka on yhtä todellinen, arkipäiväinen ja monimutkainen kuin kaikki muutkin. Silti laji toimii näppäränä symbolina ”maalaisuuden” ja ”kaupunkilaisuuden” väliselle dynamiikalle, jos oikein haluaa ryhtyä analysoimaan. Ja kukapa ei haluaisi!

Selostaja Rauhalampi ottaa suunpieksännän lomassa kantaa metsätalouteen.

”Ei heitetä puuta hukkaan, vaan jalostetaan sitä. Sillä luodaan hyvinvointia Suomeen, ja korvataan fossiiliset polttoaineet!”

Maaseudun asialla, kuinkas muuten.

Kuhmalahdelle pulling-tapahtuma edustaa edistystä.

KUHMALAHDELLE PULLING-TAPAHTUMA puolestaan edustaa edistystä. Noin tuhannen asukkaan piskuinen pitäjä liitettiin vuonna 2011 Kangasalaan, ja traktorishow’lla on haettu 30 kilometrin päässä kaupungin keskuksesta sijaitsevalle kylälle kasvojenkohotusta. Siksi paikalla ovat kaupunginjohtaja Oskari Auvinen ja valtuuston puheenjohtaja Hanna Laine. He vastaavat kysymyksiin juuri niin kohteliaasti kuin kunnallispoliitikon kuuluukin.

”Todella huikee meininki”, kehuu Laine.

”Kyllä päivän kovin veto on se, että tämä tapahtuma on järjestetty”, Auvinen jatkaa suitsutusta.

Palkintojenjaossa parhaille ojennetaan t-paita, lippis ja pönikkä koneöljyä. Sekin sopii täydellisesti kuvioon. Meno on kuin Metsoloiden jaksossa, ja niin kuuluu ollakin. Jos jotakin, niin tractor pullingin huumaava ärjähtely muistuttaa monille meistä junantuomista, mistä olemme kotoisin.

Pulling-kilpailussa meno on kuin Metsoloiden jaksossa.