Synkkä underground rap on nykypäivän black metalia – Sairas T:n ja Painajaisen tehtävä on järkyttää yhteiskuntaa

Underground-musiikin tehtävä on järkyttää ja horjuttaa yhteiskuntaa. Väkivaltaviihteellä kyllästetyssä maailmassa se on entistä vaikeampaa, mutta Painajainen ja Sairas T yrittävät parhaansa.

ROOSA SALMINEN, teksti
SILJA VIITALA, kuvat

Painajainen on kokenut elämässään paljon, ja omista ongelmista selviäminen oli osasyy ammatinvalintaan.

SALIN PERÄLLÄ istuu sammuneen näköinen ihmisnukke. Hämärässä lippispäinen hahmo näyttää hätkähdyttävän aidolta.

Jyväskylän Ilokiveen on kokoontunut myös pieni joukko elollisia olentoja. He ovat tulleet katsomaan Julma H:n ja Sairas T:n Kuollu Kulma -yhteiskiertueen viimeistä keikkaa.

Tunnelma on arkinen.

Ennen keikan alkua Painajainen myy paitoja, Sairas T pyörii yleisön seassa röökipaikalla.

Kun keikka lopulta alkaa – noin 40 minuuttia ilmoitettua myöhemmin – pieni yleisö ei lämmittelyä kaipaa. Hyvien lainien kohdalla nyrkit nousevat ilmaan.

Suosittu underground-rap voi kuulostaa paradoksilta, mutta vaikuttaa siltä, että Julma H ja Sairas T ovat siinä onnistuneet.

Spotifyssa molemmilla on noin 60 000 kuuntelijaa kuukaudessa, ja artistit ovat nousseet myös suuremman yleisön tietoisuuteen – toisinaan hieman kyseenalaisista syistä. Julma H:n vuonna 2007 ilmestyneen Al Qaida Finland -albumin nimi on sensuroitu Spotifyssa.

Sensuurin lisäksi levyn kulttimainetta selittävät sen uhoava asenne ja kappaleiden synkät teemat, kuten suomalaisen yhteiskunnan luokittuminen. Yksi levyn suosituimmista kappaleista 240306 kuullaan myös Ilokivessä setin puolivälissä.

“Et saa korttii sulla on rikosrekisteri, kuse purkkiin sulla on rikosrekisteri, sä et voi tulla sulla on rikosrekisteri, rikos-vitun-rekisteri”

Se saa yleisön riemastumaan.

Mutta miksi?

TAMPEREEN YLIOPISTON politiikan tutkija Aki Luoto pitää underground-rappia osana historiallista jatkumoa. Musiikkityylit ovat vuorollaan shokeeranneet ja horjuttaneet yhteiskuntaa. 1970-luvun shokkimusiikkia oli Sex Pistols, 1990-luvulla kauhua kylvi black metal. Nyt samaa tehtävää toteuttaa Luodon mukaan underground-rap.

“Musiikin tarkoitus on näissä tapauksissa järkyttää, jotta artistit erottautuvat valtakulttuurista. Sillä pyritään tekemään olemassaolevia oloja näkyväksi ja haastamaan järjestelmää taiteen kautta.”

Luodon mukaan musiikilla voidaan tehdä näkymättömiä asioita näkyviksi ja haastaa sitä, mikä on hyväksyttävää. Siksi musiikki on voimakas väline yhteiskunnan epäkohtien esiintuomiseen.

Nykyään shokeeraaminen on kuitenkin entistä vaikeampaa. Luodon mukaan nyky-yhteiskunta on lähes kyllästetty väkivaltaviihdekuvastolla, eivätkä ihmiset enää hätkähdä vähästä. Toisaalta Luoto sanoo, että yhteiskunta on muuttunut tavallaan raadollisemmaksi. Järjestelmän horjuttamiseksi ja valtavirrasta erottautumiseen tarvitaan entistä rajumpia keinoja.

Myös muusikoiden vaikutusvalta on Luodon mukaan vähentynyt. Se johtuu yhteiskunnan ja viihdeteollisuuden pirstaloitumisesta.

“Harvempi tavallinen kaduntallaaja on kuullut näistä rap-nimistä”, Luoto sanoo.

Toisaalta kuuntelutilastot todistavat, että synkeälle underground-rapille on tilausta ja tarvetta.

Sen sijaan alakulttuureissa musiikin rooli on Luodon mukaan vahvistunut. Musiikki on niin sanotusti heimoutunut, ja sen rooli alakulttuurin yhdistäjänä ja identiteetin vahvistajana on entistä merkityksellisempi. Tämän päivän shokkimusiikki on Luodon mukaan tavallaan valunut pinnan alle.

Kuten Jyväskylän Ilokiveen, jossa Julma H esiintyy tuttuun tapaan kommandopipossa. Sairas T räppää ja hörppii kaljaa Perjantai 13. päivä -elokuvien Jason-hahmoa henkivä lätkämaski päässä.

Osa Julman H:n ja Sairas T:n kollegoista vetäytyy naamarin lisäksi kärjistetyn roolihahmon taakse. Heihin kuuluu esimerkiksi OG Ulla-Maija. Artistin Makia-kappale vedettiin pois YleX:n soittolistalta, koska kanavan mielestä tussu- ja pintaliitohuorajutut ylittivät hyvän maun rajat. Artisti vastasi, että hänen musiikissaan on kyse viihteestä, eikä hänellä oikeasti ole naisvihamielisiä ajatuksia.

Mistä synkkä teksti sitten kumpuaa?

Painajaisen ja Sairas T:n tapauksissa vastaus löytyy taustasta.

Sairas T puki maskin ylleen 22.30 aikaan – noin 10 minuuttia ennen keikan alkua.

PAINAJAINEN JA Sairas T ovat molemmat syntyneet vuonna 1988. (Tässä jutussa he esiintyvät omasta pyynnöstään taiteilijanimillään.)

Sairas T on kasvanut Kotkassa, Painajainen on kotoisin Itä-Helsingistä. Räppäreiden mukaan heidän kasvuympäristönsä muistuttavat toisiaan. Molemmat ovat todistaneet lähipiirissään henkistä pahoinvointia ja päihdeongelmia.

”Kun on nähnyt ympärillä paljon paskaa, myös musiikki on silloin synkkää. Parempi tausta ei tietenkään estä synkemmän musiikin tekoa. Saahan sitä aina myös larpata jos haluaa, mutta liika esittäminen paistaa kauas”, Sairas T sanoo.

Painajainen on siiviliammatiltaan päihde- ja mielenterveyslähihoitaja. Hänestä on palkitsevaa nähdä, kuinka ihmisen elämä kääntyy parempaan suuntaan.

Painajainen kiinnostui ongelmanuorten auttamisesta oman taustansa takia. Elämä oli nuorena päämäärätöntä. Hölmöiltyäkin tuli.

“Kun jengiä alkoi mennä huonoon kondikseen, aloin miettiä asioita ja kasvoin paljon henkisesti. Silloin päätin, että haluan jeesata ihmisiä, jotka ovat nyt samassa tilanteessa.”

Hän tutustui lähihoitaja-alaan päiväkotiapulaisena. Myös Sairas T on ollut päiväkodissa töissä, Julma H:kin on samankaltaisissa hommissa.

“Yllättävän paljon väkeä meidän genrestä on tällä alalla”, Painajainen sanoo.

PAINAJAINEN EI piiloudu keikoilla naamarin taakse. Hän sanoo, ettei halua esittää mitään roolia, vaan allekirjoittaa kaiken räppäämänsä.

”Artistipersoonani ja oma persoonani eivät eroa toisistaan. Pyörin keikoilla yleisön joukossa puhumassa ihmisten kanssa, enkä vedä silloinkaan mitään vaihdetta pois, vaan olen ihan sama tyyppi.”

Omilla kasvoilla esiintyminen ei silti merkitse säyseämpää musiikkia.

Painajainen kuvailee musiikkiaan synkäksi, hyökkääväksi ja aggressiiviseksi. Aihepiirit vaihtelevat politiikasta tunteisiin.

“Olen esimerkiksi puhunut järjestäytyneistä uskonnoista. Minulla on palava kirkko tatuoituna toiseen olkapäähän, joten siitä voi kelata, millä sävyllä ne kappaleet on tehty.”

Myös Sairas T kertoo räppäävänsä avoimesti omista mielipiteistään.

“Mutta sitten voin myös tehdä kauhubiisin, jossa revitään tyypeiltä päitä irti. Sitä voi verrata elokuviin. Se ei tarkoita, että olisin itse sellainen henkilö, vaan se on tarina, jota tulkitsen.”

JOSKUS SANOMA ei mene perille. Tutkija Aki Luodon mukaan se ei ole mikään ihme.

Kun musiikilla pyritään luomaan yhteistä identiteettiä, siihen piilotetaan sanomaa, jonka ainoastaan yhteisöön kuuluvat ihmiset löytävät. Monitasoisia lyriikoita ei ole tarkoitettu ulkopuolisille. Se on Luodon mukaan yksi tapa luoda yhteisöllisyyttä ja toteuttaa “identiteettipoliittista työtä” musiikin kautta.

“Niin sanotusti tietäjät tietää. Musiikkiin voi samaistua entistä vahvemmin, kun kuulija ymmärtää jotain, mitä yhteisön ulkopuolinen ei. Se vahvistaa musiikin roolia identiteetin luojana ja ryhmän todellisuuden määrittäjänä.”

Myös Painajaisen mielestä jokaisessa musiikkityylissä on omat sisäpiirijuttunsa.

“Soitin työpaikallani vanhemmille työkavereille Pystyssä pelkkii ammattimiehii -kappaleen, joka lähtee ‘sossumasseilla huorii’. Siellä sanottiin, että kyllähän tuo kuulosti hyvältä, vaikka sanat olivat aika rankkoja. Eihän sitä silloin ymmärretä täysin, mutta meidän fanit osaa suhtautua siihen eri tavalla.”

Sisäpiirijuttuja ei Painajaisen mukaan luoda tietoisesti. Hän vertaa niitä kaveriporukan inside-läppiin. Juttuja ei myöskään väännetä rautalangasta, sillä räppäri haluaa välttää saarnaamista ja kuulijan aliarvioimista.

Painajaisen mielestä kärjistäminen kuuluu underground-musiikkiin. Se vaatii kuitenkin kuulijalta medialukutaitoa. Erityisesti niin sanotut sessaribiisit eli juhliessa tehtävät bilreräppikappaleet ovat hyvin kärjistettyjä. Niissä juhliminen ja rötöstely ammutaan tarkoituksella yli.

“Asioita ei silotella. Silloin kaikkea ei pidä ottaa kirjaimellisesti. Älä ole vatipää, vaan lue rivien välistä jotain.”

Joskus kappaleissa on punainen lanka, joskus ei.

“Esimerkiksi Traumaeläin-kappaleessa puhutaan ammattiloukkaantujista ja mielensäpahoittamisen kulttuurista. Vaikka se biisi on keikkabängerikamaa, siinäkin on joku idea taustalla.”

Painajaisen debyyttialbumi ilmestyy vuoden 2018 lopulla. Levyn Traumaeläin-niminen sinkku kuultiin Jyväskylässä ensimmäistä kertaa livenä.

JULMA H:N ja Sairas T:n kiertue päättyy Jyväskylässä Raja-kappaleeseen, jossa kritisoidaan “posereita” ja valtavirtaräppäreitä. Painajainen sanoo, että raja undergroundin ja valtavirran välillä voi toisinaan olla häilyvä. Underground-rapin käsite on vaikea määritellä. Sairas T vitsailee, onko artisti silloin ug, jos kuulijoita on mahdollisimman vähän.

Joidenkin mielestä underground onkin terminä menettänyt kokonaan merkityksensä. Kaikki musiikki on saatavilla internetissä, ja kuka tahansa voi päästä undergroundin äärelle.

Underground-musiikki ei kuitenkaan pääse minne tahansa.

Sairas T sanoo, että radioilla on tarkat linjaukset siitä, millaista musiikkia ne soittavat. Radiosoiton tavoitteleminen vaatisi myöntymistä siihen, että joku ulkopuolinen asettaa musiikille ehtoja. Omaehtoisuus ja tinkimättömyys vaikuttavat olevan merkittävin vedenjakaja undergroundin ja valtavirran välillä. Taiteellisesta vapaudesta ei haluta luopua.

Painajainen mieltää valtavirtaräpin popiksi, koska se on laskelmoitua radiomusiikkia. Hänen mielestään musiikin teossa mennään väärään suuntaan, jos sitä räätälöidään suoraan kuulijalle.

”Kaikkien miellyttäminen ei johda muuhun kuin paskaan. Silloin ei jätä mitään merkkiä maailmaan, jos pelkää, että se merkki voi loukata jotakuta.”

Yksi valtavirran ja undergroundin välinen ristiriita liittyy vähemmän yllättäen päihteisiin. Underground-musiikkia pidetään usein liian päihdemyönteisenä ja siksi paheksuttavana.

Painajainen ei koe ihannoivansa päihteiden käyttöä. Hänen mielestään hänen kappaleistaan löytyy toinenkin puoli.

”Koen kuulijan erottavan sen, milloin räpätään vakavahenkisesti jostain, ja milloin vain pidetään hauskaa ja suolletaan törkeyksiä siisteyden vuoksi.”

Ja vilisee päihdesanastoa valtavirrassakin.

Teini-idoli Lucaksen Sä oot mun crack on Spotifyssa tällä hetkellä hänen kuunnelluin kappaleensa. Samoin Cheekin suojatiksi tituuleeratun Lukas Leonin kuunnelluimmassa XTC-kappaleessa lauletaan “ku poppais killerii, tää on ekstaasii”. Kappaleiden esittäminen syyskuisessa Elämä Lapselle -konsertissa sai aikaan somekommenttien vyöryn.

LUOTO SANOO, ettei musiikin puitteissa voi sanoa mitä tahansa, mutta mikäli yhteiskunta haluaisi kontrolloida musiikkia, kynnyksen siihen olisi oltava todella iso.

“Musiikki ei laita ketään toimimaan rikollisella tavalla. On liian helppoa syyttää joistakin asioista suoraan musiikkia.”

Luoto huomauttaa, että ongelmat, joita undergroundräpin kappaleissa pyritään nostamaan esiin, eivät katoa rajoittamisella.

“Kieltämisen sijaan pitäisi ennemminkin tiedostaa, että tällaisia ongelmakohtia on. Se ei velvoita ketään muuttumaan laupiaaksi samarialaiseksi, mutta olisi hyvä tiedostaa, että sellainenkin todellisuus on olemassa ja sitä kautta yrittää ymmärtää, mistä siinä on kyse.”

Lisäksi Luoto huomauttaa, että yhteiskunta ei ole pysyvä tila, vaan se on koko ajan liikeessä. Siitä, mikä on hyväksyttävää, kamppaillaan uudestaan jatkuvasti. Shokeeraava musiikki pitää yhteiskunnan omalta osaltaan liikkeessä, koska se haastaa olemassa olevia rajoja.

“Se liike on äärimmäisen tärkeää, jotta yhteiskunta voi kehittyä. Se on terve merkki, että yhteiskunnassa on taidetta, joka haastaa sitä ja tuo esiin uusia näkökulmia.”

Niinpä Kuollu Kulma -kiertue päättyy sanoihin, “noi kuuntelee poppii, mä kuuntelen räppii”.

Ja kun Painajaisen kännykkä hukkuu kesken encoren, osa yleisöstä auttaa etsimään sitä salin lattialta. Keikan loputtua puhelin löytää omistajansa.

Painajainen halaa auttajia.

Painajaisen kadonnutta kännykkää etsitään joukolla, ja lopulta puhelin löytyy lavan alta. Kiitollinen Painajainen halaa avustaneita yleisön jäseniä.