Eteerisiä öljyjä, kristalleja ja voimakiviä – Hyvinvointia tavoitellaan nyt kummallisilla konsteilla
Luova luokka kaipaa pysähtymistä kiireisen arjen keskellä. Toisille riittää kuntosali tai jooga, mutta jotkut turvautuvat taikakiviin ja kristalleihin. Minkä ihmeen takia?
VILMA FLINKMAN, teksti
KATARINA SÄLLYLÄ, kuvitus
Kivikaupassa etsitään asiakkaalle sopiva voimakivi.
LITTEÄSSÄ KIVESSÄ on vaaleita raitoja. Väristyksiä ei tunnu, mutta tässä se nyt taitaa olla.
Voimakiveni.
Eerikinkadun kivikauppa Seraphine näyttää samalta kuin muut helsinkiläiset sisustusliikkeet. Kirkkaasti valaistussa huoneessa soi klassinen musiikki, hyllyille on aseteltu kauniita esineitä. Kiviä, kristalleja, meripihkaa. Vihreää prehniittiä Australiasta ja violetteja ametisteja Lapista. Rodoniitti, obsidiaani.
(En ymmärrä kivistä mitään.)
On tiistai-ilta, ja kivikaupan ovi käy. Asiakkaat astuvat pieneen huoneeseen, aivan kuin hieman kainostellen. He katselevat ympärilleen ja odottavat, että tiskin takana seisova yrittäjä Jaana Kourunen vapautuisi.
Pian selviää, ettei kivikaupassa ihan noin vain asioidakaan.
Kourunen tutkii jokaisen kiven ja tarkistaa, onko se asiakkaalle sopiva. Jos on, asiakkaalle kerrotaan kiven merkitys, käyttötapa ja se, kuinka pitkään kivi tulee hänellä olemaan.
Kaikille myytävää ei ole. Erästä naista kivikauppias kehottaa palaamaan uudelleen kahden viikon kuluttua.
Ojennan potentiaalisen voimakiveni Kouruselle.
Tuoteselosteen mukaan se on spektroliittiä Kiinasta (9 euroa). Pieniä kiviä olisi saanut parilla eurolla.
Nyt mentiin isosti kivikaupoille.
TÄYDELLISEN KRISTALLIPALLON rinnalla harmaa kiinalainen kiveni näyttää ankealta. Oikeasti olisin halunnut jonkin ihanasti kimmeltävän sisustusesineen, mutta kiven vaihtaminen tuntuisi vähän huijaamiselta.
Kivikauppias ummistaa silmänsä, esittää kysymyksiä ja vastaa niihin, ilmeisesti jonkin intuition johdattamana.
”Vilmalle tämä kivi hänen hyvinvointinsa kannalta juuri nyt?”
Kivikauppias alkaa luetella numeroita nollasta eteenpäin ja pysähtyy neljänkymmenen paikkeilla.
Lopulta tulkinta on valmis.
Kourusen mukaan kyseessä on arkeen liittyvä kivi. Ei unikivi, vaan sellainen, jota pidetään mukana.
”Liittyykö työasioihin? Ei liity. Liittyykö opiskeluun tai sen kaltaisiin asioihin? Liittyy. Opiskeletko tällä hetkellä?”
Vastaan myöntävästi.
”Onko siellä jotain huomioitavaa, mitäs tulisi mieleen?”
Ajattelen edessä häämöttävää gradua.
Kivikauppias alkaa neuvoa.
Täytyy kuulemma pohtia levon, ravinnon ja vapaa-ajan sovittamista yhteen niin, että ne olisivat tasapainossa. Koulutöitä ei kivikauppiaan mukaan kannata paahtaa kerralla koko päivää, vaan mieluummin useammassa osassa. Ja mikä parasta, kiven on määrä olla luonani vielä pitkään.
Ilmiselvä gradukivi.
Kiven valinta ei kivikauppiaan mukaan perustu tietoon, vaan intuitioon.
MUTTA MIKSI juuri tämä kivi kaikista maailman maagisista murikoista?
Kourunen sanoo suoraan, ettei kivien valinta perustu tietoon, vaan hänen ja asiakkaan intuitioon.
Kourunen haluaa, että ihmiset löytävät vastaukset painaviin kysymyksiin itsestään. Kivikauppias ei niitä heille anna. Välillä hän kertoo toppuuttelevansa asiakkaita pitämään jalat maassa, sillä herkimmät saattavat laittaa liikaa uskoa kivien varaan.
”Joskus ihmiset kysyvät apua taudin hoitamiseen. Jos on sairas, niin silloin pitää kyllä käyttää tervettä maalaisjärkeä ja mennä lääkärille”, Kourunen sanoo.
Kivikaupassa asioimisessa vaikuttaakin olevan enemmän kyse kokemuksesta kuin ostamisesta.
Hypistelen sileää kiveä taskussani.
Pakko myöntää, kyllä tässä jotain kiinnostavaa on.
TIEDÄN TUTTAVAPIIRISTÄNI ainakin kaksi ihmistä, jotka ovat käyneet kivikaupassa ei-journalistisista syistä, vaikka ovat kyllä muuten tosi järkeviä tyyppejä.
Kivien ja kristallien lisäksi somekuplassani vilisevät eteeriset öljyt, horoskoopit ja jännittävältä kuulostava auyrvedinen lääketiede.
Niillä ei sinänsä ole mitään tekemistä keskenään, mutta ne vaikuttavat vetävän puoleensa samantyyppisiä ihmisiä. Näin ajattelee myös Ida Hanhiniemi, jota kivet ovat kiinnostaneet jo lapsuudesta saakka.
Kotipihan kokoelman sijaan Hanhiniemen uusimmat hurahdukset pääsevät 365 days with Ida -blogiin, jota hän on pitänyt jo 11 vuoden ajan. Bloggaamisen lisäksi Hanhiniemi työskentelee ”kestäviin ja ekologisiin brändeihin” erikoistuneessa Sugar Helsinki -PR- ja viestintätoimistossa.
”Uskomusjuttujahan nämä ovat, mutta suhtaudun noihin hetkiin kuin pieniin terapiatuokioihin. Ehkä saan jonkun uuden näkökulman tai ehkä voin nähdä jonkin elämässäni olevan asian uudessa valossa”, Hanhiniemi kirjoitti keväällä blogissaan voimakivistä ja kristalleista kertovassa postauksessa.
Hanhiniemi ei ole ainoa kristalleista innostunut. Niihin on hurahdettu myös muotimaailmassa.
Huippumalli Miranda Kerrin luonnonkosmetiikkasarjan tuotteet sisältävät kuulemma ruusukvartsin läpi suodatettua vettä, mitä se ikinä tarkoittaakaan.
Vastaavien tuotteiden mainoslauseet ovat yleensä täynnä samanlaista höpötystä. Maallikon korvaan meno kuulostaa oudolta, mutta Hanhiniemen mukaan markkinoinnin pelisäännöt ovat selvät. Tuotteista ja niiden valmistuksesta voidaan kertoa, mutta lupauksia ei anneta.
Moni uskoo, että kivet tarjoavat arkeen muutakin kuin estetiikkaa.
HANHINIEMI USKOO, että kivet tarjoavat muutakin kuin estetiikkaa. Ne eivät ratkaise ongelmia, mutta toimivat itsereflektoinnin ja rauhoittumisen välineenä. Esimerkiksi meditointi ja nukahtaminen tuntuvat Hanhiniemen mielestä helpommalta, kun hän keskittyy samalla kiveen kädessään.
Hanhiniemi ajattelee, että rauhoittumisen ja pysähtymisen tarve liittyy yhteiskunnallisiin muutoksiin.
Nyky-yhteiskunta korostaa suorittamista ja kuluttamista, joskin suhtautuminen kuluttamiseen on alkanut viime vuosina muuttua. Ennen take away -kahvi ja ostoskassit kädessä kaupungilla ravaamisessa oli jotain hohdokasta – sellaista Jet Set High Life, Sex and the City -meininkiä. Nyt kertakäyttökupit ovat saatanasta ja ilmastoraportti itkettää.
”Viisi vuotta sitten jengi saattoi ylpeänä sanoa, että niiden harrastus on shoppailu. Kukaan yhtään perillä oleva ihminen ei enää kehtaa sanoa mitään tuollaista”, Hanhiniemi sanoo.
Vaikka aromaterapia kuulostaa Hanhiniemen mielestä kasarilta ja eteeriset öljyt, noh, eteerisiltä, molemmista on tullut kiinteä osa hänen arkeaan. Iltaisin hän laittaa vettä höyrystävään diffuuseriin jotain rauhoittavaa eteeristä öljyä, kuten laventelia.
PÄTEEKÖ TÄLLAISIIN luonnonläheisiin ja henkeviin hyvinvointijuttuihin sitten jonkinlainen porttiteoria? Voiko kasuaali kivishoppailu lähteä lapasesta?
”Jos on kerran kokeillut, niin yhtäkkiä alkaa kaikki ihmeellinen kiinnostaa ja seuraavaksi olet jossain rajatietomessuilla”, Hanhiniemi sanoo ja nauraa.
Tunnustetaan, olen sortunut jo aiemminkin.
Ostin kesällä kirpputorilta himalajansuolasta valmistetun tuikkukipon. Sitä kauppasi eläkeikäinen mies, joka vakuutteli myyntipuheenaan, ettei suolakaivoksen työntekijöillä ole syöpää.
(Tai sitten voisin raahata lyhdyn metsään hirvien nuolukiveksi, mies ehdotti.)
Lähdin hymistellen kotiin 50 senttiä maksanut oranssi möhkäle käsipuolessani. Jos meno jatkuu kivikauppareissun jälkeen samoilla kertoimilla, humpsahtaa seuraavaan höpöostokseen 162 euroa. Parasta olla varovainen.
Muotimaailma on hurahtanut kristalleihin. Miranda Kerrin luonnonkosmetiikkasarjan tuotteet sisältävät ”ruusukvartsin läpi suodatettua vettä”.
VIRPI RAIPALA-CORMIER sytyttää tuoksulyhdyn ja tuo pöydän ääreen kasan lämmitettyjä kauratyynyjä. Yksi polville, toinen varpaille, kolmas hartioille ja neljäs alaselälle. Eteerisen öljyn tuoksu alkaa hiljalleen levitä vanhassa puutalossa. Ulkona on märkää ja inhottavaa.
Tilukset ovat kuuluneet Raipala-Cormierin suvulle jo satojen vuosien ajan. Raipala-Cormier perusti Frantsilan yhdessä miehensä kanssa vuonna 1981. Yritys on kenties parhaiten tunnettu luomuyrteistä valmistetuista uutteista ja ihonhoitotuotteistaan. Samalla se on ollut edelläkävijä luomuviljelyn ja luontaisterveyden saralla.
”Luomu on nyt arvostettua, vaikka muutama vuosikymmen sitten sille saatettiin nauraa”, Raipala-Cormier sanoo.
Moni muukin asia on vuosikymmenten varrella muuttunut. Meditoimisesta on tullut trendikästä, joogasaleja löytyy joka nurkalta ja luonnonkosmetiikkaa lähikaupoista. Ehkä kymmenen vuoden päästä kaikilla on kristalleja ja ihanaa aromaterapiaa kiireisen arjen keskellä.
RAIPALA-CORMIER OJENTAA eteerisiä öljyjä haisteltavaksi. Mänty raikastaa, laventeli rauhoittaa ja piparminttu virkistää. Raipala-Cormier opastaa, miten niitä voi käyttää arjessa.
”Muutaman tipan eteeristä öljyä voi esimerkiksi sekoittaa pesuaineeseen tai suihkepulloon, tipauttaa matolle huonetuoksuksi tai lisätä tuoksulyhtyyn.”
Raipala-Cormier on alan monipuolinen ammattilainen. Hän vetää tilalla järjestettävää fytoterapiakoulutusta sekä toimii meditaatio- ja joogaopettajana. Lisäksi hän on opiskellut muun muassa myös homeopatiaa, shiatsuterapiaa, perinteistä kiinalaista lääketiedettä ja auyrvedaa.
Lähimpänä Raipala-Cormierin sydäntä on kasvilääkintä, jolla on hänen mielestään täsmälääkettä paljon monipuolisemmat vaikutukset.
”Ihminenkin on kokonaisuus, ei jokin yksi sairas elin.”
Raipala-Cormier ei pidä länsimaisen lääketieteen ja luontaishoitomuotojen mustavalkoisesta jaottelusta.
”Uskomushoidoista puhuminen on halventavaa. Esimerkiksi Saksassa ja Sveitsissä jotkin luontaishoidot ovat virallisia hoitomuotoja, joista voi saada korvausta.”
Halventavaa?
ALAAN LIITTYVÄ termistö on hankalaa. Milloin on kyse uskomushoidoista, vaihtoehtohoidoista tai jostain ihan muusta? Ovatko voimakivet ja horoskoopit samassa kategoriassa hopeavesien kanssa? Johtaako eteeristen öljyjen haistelu ennen pitkää väistämättä siihen, ettei enää rokota lapsiaan?
Asiantuntijan mukaan ratkaisevaa on se, kuinka harmittomasta hurahtamisesta on kyse.
”Tavallisen ihmisen hyvinvoinnin kannalta tärkeä kysymys on se, voiko olla jotain haittaa. Jos ilmeinen vastaus on, että ei ole haittaa, niin mieleltään terve aikuinen tehköön mitä tahansa”, sanoo lastentautien erikoislääkäri ja lääketieteen etiikan dosentti Pekka Louhiala Helsingin yliopistosta.
Terveysväittämien esittämistä tuotteen tai palvelun markkinoinnissa valvovat kuluttajaviranomaiset. Esimerkiksi ravintoaineen terveydellisten vaikutusten pitää perustua tutkimustietoon.
Maalaisjärjellä voi ajatella, että kirpeä sitruksen tuoksu antaa hetkellisesti piristävän vaikutuksen. Toisaalta taas enkelihoidot ja kristallien energia perustuvat täysin uskomuksille.
”Miettisin sitä, että voiko myytävän asian takana edes mahdollisesti olla olemassa mitään tolkullista mekanismia”, Louhiala sanoo.
Louhialan mielestä jyrkkiä jaotteluja ei kuitenkaan ole tarpeellista tehdä. Joskus kysymys voi olla esimerkiksi siitä, mikä luokitellaan viihteeksi tai rentoutusmenetelmiksi.
”On selvää, että rentoutumisesta on ihmiselle hyötyä. Samoin kuin kulttuuri edistää hyvinvointia ja kirjastokortin omistaminen korreloi pidemmän elinajan kanssa.”
Louhiala kirjoittaa parhaillaan kirjaa plasebo-vaikutuksesta. Yksi kirjan keskeisistä teemoista on terminologian hankaluus. Se, mitä plasebo-ryhmässä tapahtuu, ei aina johdu pillereistä. Pelkästään hoitosuhteeseen pääsemisestä voi seurata hyviä asioita.
”Oireita voi lievittää jo se, että tulee kohdatuksi ja joku ottaa potilaan taakkaa kannettavaksi. Sitä on harhaanjohtavaa kutsua plaseboksi”, Louhiala sanoo.
Ayuerveda-konsultaatiossa selvitetään, onko ihminen peruskehotyypiltään ”pitta”, ”vata”, ”kapha” vai jokin näiden yhdistelmä.
TYÖNNÄN KIELENI ulos ja tunnen oloni taas vähän hölmöksi.
Olen Surya Ayurveda Hyvinvointikeskuksen tiloissa Helsingissä ja on aika selvittää, mikä on peruskehotyyppini: pitta, vata, kapha vai joku näiden yhdistelmä.
Olen tutkinut kehotyyppiäni internetissä jo aiemmin, mutta tulokset ovat olleet ristiriitaisia. Pian totuus tulee ilmi.
Pardaman Sharmanin tekemässä ayurveda-konsultaatiossa tarkastellaan kielen lisäksi muun muassa sitä, miltä kaula ja silmät näyttävät. Pulssi luetaan ranteesta.
Tuhansia vuosia vanhan intialaisen lääketieteen tavoitteena on auttaa eri elementeistä koostuvaa kehoa ja mieltä saavuttamaan tasapaino. Ayurvedan mukaan jokaisella kehotyypillä on erilaiset tarpeet ravinnolle, liikunnalle ja päivärutiineille.
”Ihmiskehon käyttöohje”, Pardaman sanoo.
Intiassa ayurvedalääketieteen tutkinnon suorittanut Pardaman on ehtinyt harjoittaa ayurvedaa Suomessa jo yli kymmenen vuoden ajan.
Lokakuussa Fazer listasi ayurvedan Tulevaisuuden ruokatrendit 2019 -raporttinsa toiselle sijalle. Raportin mukaan ”ensi vuonna ruokaintoilijat innostuvat ikivanhasta intialaisesta terveysfilosofiasta, ayurvedasta. Ayurveda-ruokavaliossa suhtautuminen ruokaan on holistista, ja tavoitteena on valita omaa kehotyyppiä ravitsevia ruokia.”
Pardaman ryhtyy ynnäämään konsultaation tuloksia.
Olen analyysin mukaan pitta, jota kuvaillaan adjektiiveilla kuuma, terävä, läpitunkeva, hieman öljyinen, nopea ja helposti ärsyyntyvä. Kuulostaa ihan joltain kiukkuiselta liskolta.
Kaikki saamani ohjeet tähtäävät kehon ja mielen pitämiseen viileänä. Minun pitäisi välttää kaikkea tulista, hapanta ja mausteista ja suosia mietoja makuja.
Olen kieltämättä aina sietänyt chiliä huonosti, ja itse asiassa lasillinen fenkolilla ja kardemummalla maustettua lämmintä maitoa iltaisin kuulostaa jotenkin kodikkaalta. Mutta jotkin kohdat ohjeessa kirpaisevat. Miten ihmeessä banaani, tomaatti ja kananmunat voivat olla ruoka-aineiden punaisessa sarakkeessa
Pardaman vakuuttaa, ettei ayurvedassa varsinaisesti kielletä mitään, vaan kehotetaan välttämään tai suosimaan. Juhlille ja erikoisherkuille on oma paikkansa kehotyypistä riippumatta.
”Välillä täytyy pitää taukoa, ettei mene suorittamiseksi”, Pardaman sanoo.
Ihmiset tuntuvat kaipaavan jonkinlaista matalan kynnyksen henkisyyttä.
AYUVEDAN KOTIUTTAMISESSA Suomeen on ollut omat haasteensa.
Intiassa sen avulla hoidetaan kroonisia sairauksia, mutta Suomessa ayurvedaa toteutetaan lähinnä ruokavalion ja elintapojen kautta. Pardamanin mukaan nykyään suuri osa sairauksista, kuten erilaiset suolisto-oireet, korkea verenpaine, stressi, väsymys ja hormonaaliset häiriöt, johtuvat omalle kehotyypille sopimattomista elintavoista.
”Suomessa ayurveda on lifestyle, ei länsimaisen lääketieteen korvaaja.”
Osa ayurvedaa on oppia tunnistamaan, mitkä elintavat ja ruuat aiheuttavat keholle epätasapainoa. Pardamanin mukaan tämä on nykyään entistä tärkeämpää, sillä valtavan tietomäärän keskellä ihmiset hukkaavat helposti kyvyn ”kuunnella itseään”.
Yhteen oireeseen löytää googlaamalla loputtoman määrän eri selityksiä.
”Ajattelemme ja analysoimme kaiken tiedon kautta emmekä luota omiin tuntemuksiimme”, Pardaman sanoo.
Onko se jotenkin huono asia?
KOTONA TIPUTAN diffuuseriin pari pisaraa eteeristä mandariiniölyä ja napsautan laitteen päälle. Pian ulos pulputtaa höyryä, joka tuoksuu vastakuorituille sitrushedelmille. Iltaisin käytän piparmintun tuoksua – silläkin uhalla, että se kuulemma piristää.
Syvennyn pittan luonnekuvaukseen.
Monet kohdat tuntuvat tunnistettavilta, niin hyvässä (kunnianhimoinen ja seikkailumielinen) kuin pahassa (äkkipikainen ja kriittinen ylisuorittaja).
Vähän kuin horoskooppeja lukiessa.
Vaikuttaa siltä, että ihmiset haluavat jonkinlaista matalan kynnyksen henkisyyttä ilman uskontoa. Hyvinvointia, josta voi poimia juuri itselle sopivat jutut. Luvan kokeilla ja jättää kesken, tunnusteltavaa ja kokeiltavaa. Meditaatiota, keramiikkakursseja, jännittäviä kivikauppoja ja vaelluksia luonnonpuistoihin.
Sytytän tuikun suolalyhtyyn yöpöydälle. Olisi kiva ajatella, että sen hyvä hohkaus kumoaisi älypuhelimen kammottavan säteilyn.
En kyllä jaksa uskoa niin hetkeäkään.
Mutta silti.