Länsi-Tampereella on ruotsinkielinen keskittymä – Aviisi pulahti Pyynikin ankkalammikkoon
Tampereen ruotsinkielisintä paikkaa kannattaa lähteä etsimään lännestä. Pyynikin ankkalammikossa voi elää, opiskella ja kasvaa ruotsiksi. Hurdant är det svenskspråkiga Tammerfors?
TUOVI MÄKIPERE, teksti
SILJA VIITALA, kuvat
MIKÄ ON Tampereen ruotsinkielisin paikka?
Vastausta kannattaa lähteä etsimään Pyynikin suunnalta, sillä siellä voi bongata kaupungin ainoat kaksikieliset katukyltit.
Satamakadun ja Koulukadun (tai siis Hamngatanin ja Skolgatanin) kulmassa sijaitsevat ruotsinkielinen päiväkoti, peruskoulu ja lukio.
Tampere ei äkkiseltään vaikuta erityisen ruotsinkieliseltä paikalta, mutta ilmeisesti toisen kotimaisen puhujia on täällä niin paljon, että kouluun riittää oppilaita. Ja toden totta: puolisen prosenttia tamperelaisista, eli noin 1 100 henkilöä, on ruotsinkielisiä.
Ruotsinkielinen pihapiiri on käynyt tutuksi Otto Honkaselle ja Oskari Tarkkilalle. He ovat olleet täällä päiväkodista asti. Nyt he ovat hyppytuntia viettäviä abiturientteja.
”Vanhempien päätöshän se on aikanaan ollut, että olemme käyneet koulut ruotsiksi. Mutta voisi sanoa, että jos ruotsista ei ole hyötyä, niin ei missään nimessä haittaakaan”, Tarkkila sanoo.
”Eiköhän ruotsista ole kuitenkin työelämässä hyötyä”, Honkanen jatkaa.
RUOTSINKIELISTEN MÄÄRÄ on ollut hienoisessa kasvussa Tampereella koko 2000-luvun.
(Todennäköisesti ruotsinkielisiä on enemmänkin kuin mainitut puoli prosenttia, sillä Suomen lain mukaan ihmisellä voi olla vain yksi rekisteröity äidinkieli, vaikka hän olisi täysin kaksikielinen.)
Svenska samskolan i Tammerforsin peruskoulussa ja lukiossa on nykyään noin 300 oppilasta ja päiväkodissa noin 120 lasta Tampereelta ja naapurikunnista. Kun mukaan lasketaan lasten vanhemmat, alkaa näyttää siltä, että suurimmalla osalla Pirkanmaan ruotsinkielisistä on kytkös tähän pihapiiriin.
Svenska samskolan i Tammerfors perustettiin vuonna 1895, eli samoihin aikoihin, kun kaupungin ruotsinkielisten osuus oli suurimmillaan. Vuonna 1900 yli viisi prosenttia tamperelaisista oli ruotsinkielisiä.
Samskolan on yksi Suomen 54 yksityiskoulusta. Tampereella sen kollegoja ovat Kalevan lukio, Tampereen yhteiskoulun lukio ja Tampereen kristillinen koulu.
Toisinaan samskolan mielletään rehtori Ronny Holmqvistin mukaan ruotsinruotsalaiseksi kouluksi, vaikka tässä koulussa on kyse samasta suomenruotsalaisuudesta kuin vaikka Turussa tai Vaasassa.
”Minulta on esimerkiksi pyydetty kommenttia Ruotsin vaalien tulokseen”, Holmqvist kertoo.
VAIKKA TÄSSÄ koulussa äidinkieli on ruotsia ja toinen kotimainen suomea, meno näyttää ulkopuolisen silmään samalta kuin missä tahansa opinahjossa.
Seitsemännen luokan käsityöntunnilla oppilaat ompelevat collegehousuja ja virkkaavat pehmoleluja. Käsityönopettaja Anne Lintulan mielestä on helpompi antaa oppilaille valinnanvaraa kuin määrätä kaikki tekemään samaa.
”Tai no, pojatkin innostuvat isoäidinneliöiden virkkaamisesta, kun ovat kerran oppineet tekniikan.”
Väitteen todisteena luokan nurkassa on pino keskivertoläppärin näytön kokoisia isoäidinneliöitä, naturligtvis Tapparan väreissä.
Kaikkia rättikässä ei taida miellyttää.
”Tää on kidutusta. Tyttöjen juttu!” parahtaa yksi pojista suomeksi.
”Sexism!” yksi tytöistä vastaa.
STELLA TANSKANEN tulkitsee sujuvasti suomenkielisiä virkkausohjeita. Lähes kaikki Samskolanin oppilaat ovat kaksikielisiä. Havaintoa tukee pieni gallup eri-ikäisten oppilaiden parissa.
Tanskasen lisäksi äidilleen ruotsia ja isälleen suomea puhuu esimerkiksi Annabel Orrenmaa. Äitinsä kanssa suomea ja isälleen ruotsia puhuvat muun muassa Maya Raitila, Pilvi Fingerroos ja Melissa Brunell. Johan Franzénin kotona kieliä on vielä enemmän.
”Äidin kanssa puhun japania, isän kanssa ruotsia, äiti ja isä puhuvat keskenään englantia ja minä ja siskoni käytämme keskenämme sekakieltä.”
Kielitieteellä on ilmiölle nimikin: One Person One Language, eli OPOL. Se kuvaa kaksikielisiä perheitä, joissa molemmat vanhemmat puhuvat lapsille omaa äidinkieltään.
Tampereen ruotsinkielisyydestä ei voi puhua mainitsematta sanaa kielisaareke.
Termille on monenlaisia määritelmiä, joista yhden tarjoaa Zea Kingelin-Orrenmaa. Hän tekee väitöskirjaansa Tampereesta kielisaarekkeena ja opettaa pohjoismaisia kieliä Tampereen yliopistossa.
Ja kas näin kuuluu määritelmä:
”Kielisaareke on ruotsinkielinen yhteisö yksikielisesti suomenkielisellä paikkakunnalla. Kielisaarekkella ruotsin kielellä pitää olla historiallista jatkuvuutta ja riittävästi ruotsinkielistä infrastruktuuria, esimerkiksi sekä peruskoulu että lukio”, Kingelin-Orrenmaa tiivistää.
Tampereen teollistuminen toi aikanaan kaupunkiin ruotsinkielisiä.
Suomen muut ruotsinkieliset kielisaarekkeet ovat Pori, Oulu ja Kotka. Tampere on kielisaarekkeista suurin ja ainoa, joka sijaitsee sisämaassa.
Kielisaareke-sanaa voi siis ajatella siten, että saarekkeen ruotsinkielinen yhteisö elää keskellä suomenkielistä merta. Kielisaarekkeet ovat irrallaan länsi-, lounais- ja etelärannikon kaksikielisistä alueista.
Samskolan on Tampereen ruotsinkielisen yhteisön sydän. Kingelin-Orrenmaan mukaan Samskolanin käyminen on perinne monessa perheessä. Hän itsekin kävi aikanaan koulunsa Samskolanissa, samoin hänen isoisänsä. Nyt Kingelin-Orrenmaan kolme lasta kuluttavat saman koulun penkkejä.
Tampereella toimii myös lukuisia ruotsinkielisiä järjestöjä ja yhdistyksiä partiolippukunnasta naisyhdistykseen ja eläkeläisyhdistykseen. Onpa Tampereella myös ruotsinkielinen seurakunta ja senioriasuntoja tarjoava yhdistyskin.
”Tampereella on oikeastaan mahdollista elää koko elämänsä ruotsiksi”, sanoo Kingelin-Orrenmaa.
SUOMENKIELISESSÄ YMPÄRISTÖSSÄ ruotsin kielen vaaliminen vaatii silti vanhemmilta vaivannäköä. Anne Ranta-aho pohtii, että ruotsin kielen ylläpitäminen olisi hankalaa, jos hänen puolisonsa ei olisi ruotsinkielinen.
”Esimerkiksi kaupoissa on todella vaikeaa saada hoidettua asioita ruotsiksi, vaikka myyjillä usein on Ruotsin lippu nimilapussaan.”
Ranta-ahon kahden lapsen äidinkieli on ruotsi, joten Samskolan oli itsestään selvä valinta kouluksi.
”Lisäksi lasten on myöhemmin helppoa lähteä Pohjoismaihin opiskelemaan tai töihin, kun kieli on hyvin hallussa.”
Myös Piia Davidsson halusi tarjota lapsilleen kaksikielisyyden edut. Davidsson kokee, että kielten oppiminen on ollut hänelle huomattavasti vaikeampaa kuin hänen miehelleen, jonka kaksikieliset aivot omaksuvat vieraita kieliä helposti.
”Jo ennen kuin lapsemme olivat syntyneet, aloimme valita tulevaa asuinpaikkaa sen mukaan, missä olisi tarjolla ruotsinkielinen koulu.”
Davidssonien kolme lasta ovat oppineet kaksikielisiksi kukin tavallaan. Esikoinen oli niin tottunut puhumaan äidin kanssa suomea ja isän kanssa ruotsia, että hän hämmästyi viisivuotiaana kuullessaan isän osaavan myös suomea.
Keskimmäisen lapsen vauva-aikaan perheen isä oli usein perheen talotyömaalla, joten keskimmäinen lapsi oppi lähinnä suomea. Kun kuopus oppi puhumaan, hän puhui ruotsia. Koska nuorimmainen puhui ruotsia, kaikki lapset alkoivat puhua keskenään ruotsia.
”Kaikki lapset ovat siis olleet omalla tavallaan kielikoekaniineita”, Davidsson sanoo.
Samskolanin käytävillä kuulee, kuinka oppilaat vaihtavat kieltä lennosta. Matematiikanopettaja Josefin Lindgrén yrittää ystävällisesti patistaa oppilaita puhumaan ruotsia.
”Matikan termistö on heillä hallussa ruotsiksi, joten jos muukin puhe siinä ympärillä on ruotsiksi, kielitaito karttuu.”
Lindgrén selittää kahdeksasluokkalaisille, miten lasketaan polkupyörän alkuperäinen hinta, jos hinta on 25 prosentin alennuksen jälkeen 570 euroa.
(Svar: Cykeln kostade 760 euro.)
LINDGRÉN ON kasvanut ruotsinkielisessä perheessä enemmistöltään ruotsinkielisessä Mustasaaren kunnassa Pohjanmaalla. Häntä kiinnosti kehittää suomen kielen taitoaan, joten hän lähti opiskelemaan suomeksi matematiikkaa Tampereen yliopistoon. Maisteriksi hän valmistui tänä vuonna.
”Ennen Tampereelle muuttoa en tiennyt, miten elävää ruotsinkielisyys on täällä. Voin toimia kahdella kielellä, ja arkeni on kahdessa kulttuurissa, mikä on rikkaus.”
Kingelin-Orrenmaa on samoilla linjoilla.
”Ensinnäkin kaksikielisyys tarkoittaa kahta tapaa nähdä maailma. Toiseksi kieli on yksi työkalu, jota voi käyttää päivittäisessä elämässään. Lisäksi kieli luo yhteyden sukulaisiin ja heidän kulttuuriinsa ja rakentaa omaa identiteettiä.”
Kaksikielisyyden pienenä varjopuolena voi pitää sitä, että suu ei aina pysy kielen vaihtamisen tahdissa.
”Olen sanonut esimerkiksi, että menen huomenna plockaamaan blåbärejä metsään”, kertoo kolmasluokkalainen Wilda Holmqvist.
Viidesluokkalaisella Rasmus Mäkisellä on samanlaisia kokemuksia.
”Välillä on hankalaa vaihtaa kieltä nopeasti, ja sitten tulee kysyttyä saanks mä en hamburgare.”
JOS TAMPEREELLA kuulee ruotsia, puhuja voi hyvinkin olla samskolanin oppilas. Seiskaluokkalainen Nella Grönlund kertoo, että koulusta tutun porukan kanssa he puhuvat ruotsia keskenään myös kaupungilla.
”Myyjät saattavat puhua meille kassalla ruotsia, vaikka osaamme tietenkin myös suomea.”
Luukas Määttänen lukion toiselta vuosikurssilta kertoo, ettei hänelle ole koskaan sanottu kaupungilla mitään negatiivista ruotsin puhumisesta. Määttäsen mukaan myönteistä ihmettelyä herättää se, että Tampereella ylipäänsä on ruotsinkielinen koulu.
”Edes tykkiläiset eivät välttämättä tiedä meistä, vaikka koulumme näkyy heidän ikkunoistaan.”
