Uudesta ylioppilasmediasta päätetään alkuvuodesta – Millaisia vaihtoehtoja ”pöydällä” on?

Aviisin tulevaisuus on edelleen hämärän peitossa. Aviisi kertoo, millaisia vaihtoehtoja Aviisin ”pään” menoksi on tällä hetkellä olemassa.

TUIJA SILTAMÄKI, teksti
EINO ANSIO, kuva

Aviisi lopetetaan, ja mitään ei tule tilalle

YLIOPPILASLEHTIEN ASEMA Suomessa on ”murroksessa”. Lehtiä kustantavat ylioppilaskunnat, ja niiden toiminta rahoitetaan jäsenmaksuilla. Tamyn jäsenkyselyissä Aviisi on tyypillisesti ollut yksi pidetyimpiä jäsenpalveluita, mutta moni on myös tyytymätön lehteen ja sen sisältöön. Siksi lehden rahoitusmalli herättää kritiikkiä. Onko oikeudenmukaista, ettei ylioppilaslehden kustannuksiin osallistuminen ole vapaaehtoista? Oikeudenmukaista tai ei, se on toistaiseksi käytännössä ainoa mahdollisuus.

Tamyn talousarviosta Aviisin avustajapalkkioihin kuluu 30 000 euroa, painatukseen ja sivunvalmistukseen 20 000 euroa ja 5 000 euroa jakeluun.

Aviisin maksamat avustajapalkkiot ovat huomattavasti pienempiä kuin alalla keskimäärin, päätoimittajan palkasta nyt puhumattakaan. Polkuhinnoista huolimatta lehden tekemiseen uppoaa rahaa, mutta merkittävä osa Aviisin kuluista palautuu ilmoitusmyynnin kautta. Aviisin ilmoitusmyyntitulot olivat vuonna 2016 noin
25 000 euroa.

Oulun ylioppilaskunta (OYY) lisäsi tänä syksynä linjapaperiinsa tavoitteen automaatiojäsenyydestä luopumisesta. Samansuuntaista keskustelua käydään muuallakin. ”Pakkojäsenyydestä” luopuminen saattaa olla kohtalokas isku ylioppilaslehtien taloudelle.

Aviisi lopetetaan, mutta jotain muuta tulee tilalle

 
YLIOPPILASLEHDEN TULEVAISUUTTA koskeva keskustelu on – tietenkin – poliittisesti motivoitunut. Koska Aviisi on Tamyn kustantama lehti, sitä pidetään (eli ainakin jotkut jossain pitävät) leimallisesti Tamyn lehtenä. Aviisin toimitus sijaitsee samoissa tiloissa Tamyn toimiston kanssa, ja lehdessä julkaistaan Tamyn työntekijöiden kirjoituksia. Tamy ei kuitenkaan sanele lehden sisältöjä tai muuten puutu sen journalistiseen päätäntävaltaan.
TTYY:llä ja Tamkilla vastaavia lehtiä ei ole.

Lehden tulevaisuutta koskevissa keskusteluissa onkin esitetty huoli, jonka mukaan yhdistyvien ylioppilaskuntien jäsenistön voisi olla hankala hyväksyä ”entistä Tamyn lehteä” uudeksi lehdekseen. Kun rakennetaan ”yhdessä uutta”, kaivataan vanhojen symboleiden sijaan uusia yhteisiä juttuja.

Tämä vaihtoehto näyttää tällä hetkellä todennäköisimmältä. Aiemmin arveltiin, että päätöksiä Aviisin tulevaisuudesta ja sen mahdollisesta seuraajasta tehtäisiin jo syksyn edustajistossa, mutta yhdistymiskiireiden takia aikataulua lykättiin.

Tämän lehden painoon mennessä on sovittu niin, että vuoden 2018 lehdet tehdään sovitusti loppuun, ja lehden tulevaisuudesta päätetään vuoden 2019 alussa. Päätoimittaja toimittaa päätöksenteon tueksi ehdotuksia ja laskelmia siitä, millainen uusi ylioppilaslehti voisi olla ja millaisilla resursseilla sitä tehtäisiin. Vertailukohtaa voitaisiin hakea muista ylioppilaslehdistä, joista osa panostaa laadukkaan painetun aikakauslehden tekemiseen ja osa verkkoon. Journalistisesti ajatellen ideaalitilanne olisi, että resursseja riittäisi molempiin sekä podcastien, videoiden tai muiden uusien kanavien haltuunottamiseen.

Aviisia ei lopeteta, mutta sitä päivitetään

PERIAATTEESSA YKSI vaihtoehto on, että uutta ylioppilaslehteä ei perustettaisi tyhjästä, vaan se kehitettäisiin Aviisin olemassa olevien rakenteiden pohjalta. Aviisin formaatti on uusittu viimeksi vuonna 2016, jolloin sanomalehtiformaatista siirryttiin nykyaikaiseen aikakauslehtimalliin. Samalla uusittiin vanhentuneet verkkosivut, joiden uusimista on jatkettu myös 2017 ja 2018. Aviisilla on siis varsin uudet ja hyvin toimivat rakenteet, joiden päälle uutta toimintaa voisi kehittää.

Uuden mediakonseptin rakentaminen tyhjästä on haastavaa, hidasta ja kallista. Jos jäsenistöllä on hankaluuksia hyväksyä Aviisin pyörittämiseen kuluvia summia, miten se suhtautuu uuden lehden konseptoimisesta ja suunnittelemisesta syntyviin kustannuksiin?

Päivittämistä vaatii myös lehden organisaatio. Aviisin henkilökunta koostuu tällä hetkellä päätoimittajasta ja työharjoittelijasta. Jos päätoimittajalta joutuu vaikkapa sairauden takia olemaan viikon tai pari poissa, lehti menee umpisolmuun. Jos toimituksessa olisi myös toimittaja ja toimitussihteeri sekä ulkoasusta vastaava art director, työn tekemisen edellytykset olisivat paremmat.

Aviisia ei lopeteta, muttei myöskään päivitetä

 
JA MISTÄS sitä koskaan tietää. Ehkä uusi edustajisto on sitä mieltä, että Aviisi on sittenkin nykymuodossaan ihan riittävän hyvä, ja uuden lehden luominen olisi turhaa rahan ja muiden resurssien tuhlaamista.

Jos niin käy, juhlii Aviisi ensi vuonna pyöreitä vuosia.