Ylioppilaskuntien alainen yhdistystoiminta on ammattimaistunut, mutta vaurastumisella voi olla myös varjopuolia
Kauppatieteilijöillä on sauna ja klubi, toimittajaopiskelijoilla dildo. Yhdistyvien ylioppilaskuntien piirissä on hyvin erivaraisia järjestöjä. Onko sillä jotain väliä?
TUUKKA TUOMASJUKKA, teksti
ANTTI YRJÖNEN, kuvitus
”NÄITÄ TALVIPÄIVIÄ ette halua missata, tiedä kuinka monta kymmentä vuotta tällä kertaa kuluu, ennenkö Lapikaslaiset uskaltautuvat niitä seuraavan kerran hakemaan!”
Kolme vuotta sitten Facebookissa mainostettiin maan suurinta yhden alan opiskelijatapahtumaa. Suomen opettajaopiskelijaliiton talvipäivät kiertävät maata vuosittain. Niiden järjestelyistä vastaavat paikalliset opiskelijat.
Helmikuussa 2016 kollegoitaan isännöi Lapin yliopiston luokanopettajaopiskelijoiden ainejärjestö Lapikas. Tapahtumaan osallistui noin 1 700 opiskelijaa. He toivat paikallisille yrityksille tuloja niin ruokailuista, majoituksista kuin bussikuljetuksistakin.
Tapahtuma oli budjetoitu alakanttiin. Yli puolen vuoden ajan talousongelmista tiesi vain puheenjohtaja.
”Vaikuttaa siltä, että sieltä on ihan kavallettu rahaa”, ylioppilaskunnan silloinen pääsihteeri Laura Kantomaa sanoi Ylen haastattelussa marraskuussa 2016.
Puuttuva rahamäärä oli merkittävä. Lapikkaan vuosibudjetti oli noin 10 000 euroa, mutta laskuja oli perinnässä yli 20 000 euron edestä. Yhdistys oli joutumassa konkurssiin.
Lapin ylioppilaskunta myönsi ainejärjestölle yhteensä 8 000 euroa korotonta lainaa. Edustajiston kokouksessa tilannetta kuvattiin poikkeukselliseksi. Jäsenten edunvalvonta oli sen mukaan vaarassa.
YLIOPPILASKUNTIEN ALAINEN yhdistystoiminta on ammattimaistunut viime vuosina, arvioivat Aviisin haastattelemat ylioppilaskuntatoimijat.
Suomen ylioppilaskuntien liiton eli SYL:n hallituksen järjestövastaava Teemu Vasama oli aiemmin puheenjohtajana Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta JYY:n hallituksessa. Hänen näkökulmastaan muutos on tapahtunut kuluneen vuosikymmenen aikana.
Ammattimaistuminen näkyy erityisesti tapahtumien järjestämisessä.
”Yhdistysten varallisuus on kasvanut, kun on kehitytty paremmiksi varainhankkijoiksi.”
Saman havainnon on tehnyt Tamyn hallituksen järjestövastaava Paula Saarinen. Hän kokee toiminnan ammattimaistuneen viimeisen viiden vuoden aikana, jotka hän on itse viettänyt yhdistystoiminnassa.
”Ihmiset tekevät nykyään tosissaan töitä järjestöjen eteen. Siihen suhtaudutaan suuremmalla vakavuudella kuin omien järjestövuosieni alussa.”
Kumpikin mainitsee järjestökoulutusten määrän lisääntyneen ylioppilaskunnissa. Heidän mukaansa hyvät käytännöt järjestöissä ovat alkaneet siirtyä seuraajille.
TOIMINNAN KASVAMINEN ei aina suju ongelmitta. Lapin ylioppilaslehti käsitteli asiaa lokakuussa uhan kautta.
”Elinkeinotoimintaan saattaa liittyä huomattava taloudellinen riski. Tapahtumat eivät välttämättä tuotakaan odotetusti tai tapahtumissa saattaa sattua vahinkoja, joita vakuutus ei kata”, lehti kirjoitti.
Lapikas järjesti asioita velkojien kanssa vielä vuosi Talvipäivien jälkeen.
Viime vuoden tammikuussa paikallinen matkailuyritys karhusi yhdistykseltä 12 000 euron saatavia, eikä konkurssiuhkakaan ollut Ylen mukaan helpottanut.
Rahaa liikkuu myös etelässä.
Tampereella kauppatieteiden opiskelijoiden ainejärjestö Boomi vuokraa muille opiskelijoille Sorin saunaa sekä yliopiston kirjastoa Linnaa vastapäätä olevaa Klubi 57 -juhlatilaa.
Lisäksi se järjestää erilaisia opiskelijajuhlia, joista merkittävin on Suomen suurin opiskelijatapahtuma Hämeenkadun Appro.
Helsingissä toiminta on toki suurempaa. Oikeustieteiden opiskelijoiden ainejärjestö Pykälä kertoo Inter Vivos -lehdessään, että vuonna 2015 sillä oli noin 800 000 euroa sijoitusomaisuutta ja noin miljoonan euron liikevaihto.
KESKUSTELU ON helppo aloittaa isoista kaloista. Mutta kuinka paljon omaisuutta on tavallisella suomalaisella opiskelijajärjestöllä?
Tietoa varallisuudesta ei löydy kootusti. Teemu Vasaman mukaan SYL:llä ei ole tietoa ainejärjestöistä tai linjauksia niihin liittyviin asioihin.
Aviisi yritti selvittää yhdistysten talousasioita lähettämällä kyselyn kaikille Tamyn sekä Tampereen teknillisen yliopiston ylioppilaskunta TTYY:n piirissä oleville 165 järjestölle. Vastauksia kyselyyn tuli 7.
Kapeankin otannan perusteella varallisuudet vaihtelivat. Politiikan tutkimuksen ainejärjestö Iltakoulun budjetti oli 25 000 euroa, toimittajaopiskelijoiden Vostokin rahallinen omaisuus 10 000 euroa ja filosofianopiskelijoiden Aatoksen vuosibudjetti noin 1 000 euroa.
Kyselyyn vastasivat kummankin yliopiston animeyhdistykset, joista varakkaampi oli Herwannan Nykyaikain Teekkarien Animaatioiltamat. HNTA:n vuosibudjetti vaihtelee 500 ja 1000 euron välillä, kun taas keskustakampuksen Sugoi puolestaan pyörittää toimintaansa 150 eurolla.
MITEN OPISKELIJAJÄRJESTÖT hankkivat rahaa, jos ne eivät vuokraa tiloja tai järjestä juhlia?
Osa keinoista on luovia.
Hervannan animeyhdistys on rahoittanut kerhotilansa remonttia kryptovaluutoilla. Yksi jäsenistä oli louhinut nettimeemiksi tarkoitettua dogecoinia ja lahjoittanut ne yhdistykselle. Kun vitsivaluutan arvo kasvoi, rahat vaihdettiin bitcoiniin.
Yksi ainejärjestöjen merkittävimmistä tulonhankintakeinoista on valmennuskurssien järjestäminen, jolla muun muassa Helsingin oikeustieteen ainejärjestö Pykälä kartuttaa miljoonaomaisuuttaan. Myös Iltakoulu ja Vostok mainitsevat sen tärkeimmäksi varallisuuden lähteekseen.
Kumpikin kertoo miettivänsä uusia ansaintamalleja valmennuskurssien tilalle, kun korkeakoulujen opiskelijavalintauudistus jättää valmennuskurssien tulevaisuuden avoimeksi. Mikäli Iltakoulun budjetti pienenee, järjestetään tapahtumia vähemmän. Vostokissa taas on kuluneen hallituskauden aikana huomattu, että haalarimerkit ja kangaskassit ovat hyvä tulonlähde.
Valmennuskurssien lisäksi tehdään myös perinteistä talkootyötä. Kun opettajaopiskelijoiden Lapikas joutui ongelmiin, se järjesti Annoin säälistä Lapikkaalle -kampanjan. Ylen haastattelussa marraskuussa 2016 mainittiin jopa sähköpostiosoite yhteydenottoja varten.
”Jos on jotakin pientä hommaa, koiran ulkoilutusta, lumien kolaamista, haravointia tai mitä vaan keksii, niin me varmasti saadaan jonkunlainen porukka kasaan ja tehdään sitä”, yhdistyksen tuolloinen puheenjohtaja Hennariina Syrjä kertoi medialle.
SYITÄ YHDISTYSTOIMINNAN väitetylle ammattimaistumiselle on monia. SYL:n Teemu Vasama ottaa esille ainejärjestöaktiivien suuren vaihtuvuuden.
”Joka vuosi tulee uusi innokas porukka, joka jättää yhdistyksen toimintaan oman jälkensä.”
Tamyn hallituksen järjestövastaava Paula Saarinen taas uskoo, että järjestötoiminnalla valmistaudutaan työelämään.
”Luulen, että ihmiset ajattelevat itsensä kehittämistä. Jos mietin omaa työtäni ylioppilaskunnassa, en minä tekisi tätä vain pienen palkkion takia. Tässä pääsee tekemään töitä muiden hyväksi.”
Mutta kuka talkoisiin osallistuu? Järjestöjen opiskelija-aktiiveista väitellyt Liisa Ansala huomautti Aviisissa vuonna 2017, että kiinnostus vaikuttamiseen on pitkäaikaisten tutkimusten mukaan laskussa.
Asiaa kommentoi tuolloin myös Tamyn pääsihteeri Sanni Pietilä:
”Kilpailemme ihmisten vapaa-ajasta, ja luottamustehtävien on oltava houkuttelevia ja opettavaisia, jotta niihin saadaan hakijoita.”
Jos vapaaehtoistyöt valitaan hyötynäkökulmasta, ei ole ihme, jos ne alkavat muistuttaa yhä enemmän työtä.
MITEN AMMATIMAISTUMINEN sitten vaikuttaa yhdistysten toimintaan?
Teemu Vasama mainitsee taloudenhoidon suunnitelmallisuuden ja lainmukaisen kirjanpiton.
”Silloin ei huomata tilinpäätösvaiheessa, että tehtiinkin 20 prosenttia tappiota.”
Myös talouden vakaus on Vasaman mukaan parantunut yhdistyksissä. Se mahdollistaa aiempaa paremmin esimerkiksi vuosijuhliin varautumisen, tarvittaessa jopa vuosia etukäteen.
Paula Saarinen ottaa esille tekijöiden hyvinvointinäkökulman. Hän kysyy, mitä vapaaehtoisilta voidaan loppuviimein olettaa.
”On hyvä, että tehtyä työtä arvostetaan, mutta kun tehdään paljon ja palkatta, missä menee kohtuullisen raja? Se on asia, josta ylipäätään puhutaan vain vähän luottamustehtävissä. On pidettävä huoli, ettei ketään painosteta tekemään enempää, kuin mihin hän pystyy.”
Kaikki eivät halua kasvua. Aviisin kyselyyn vastanneet yhdistykset ovat pääosin tyytyväisiä toiminnan nykyiseen kokoon. Pienimmät kaipaavat enemmän rahaa, mutta kertovat sopeutuneensa olosuhteisiin.
Herwannan Nykyaikain Teekkarien Animaatioiltamat kasvattaa mangakokoelmiaan vain lahjoituksilla. Budjetti ei anna myötä sarjakuvien ostamiseen uutena tai metsästämään puuttuvia pokkareita divareista. Varapuheenjohtaja Markku Hyttinen näkee tässä myös hyviä puolia.
”Jos voisimme ostaa kaiken mitä haluaisimme, kerho menettäisi osan talkootyön tuomasta viehätyksestä. Se on kenties hienoimpia asioita, joita Suomessa on yhdistysten ohella.”
LAPIN KÄRÄJÄOIKEUS antoi tuomionsa tämän vuoden elokuussa: törkeä kavallus.
Lapikkaan varapuheenjohtajana ja rahastonhoitajana sekä myöhemmin puheenjohtajana toiminut nainen oli vuosien 2014–2016 aikana kavaltanut ainejärjestöltään yhteensä 16 100 euroa. Hänet tuomittiin seitsemään kuukauteen ehdollista vankeutta.
Naisella oli käytössä yhdistyksen pankkitunnukset ja luottokortti, jonka poliisi takavarikoi tutkinnan alettua. Varoja oli käytetty pääosin pikavippien maksamiseen.
VOISIKO LAPIKKAAN tilanne toistua jossain tamperelaisessa opiskelijajärjestössä?
Tamyn Paula Saarinen pitää sitä epätodennäköisenä. Hän seurasi kavallustapausta Suomen opettajaopiskelijoiden liiton hallituksessa, joka takasi LYY:n lainan Lapikkaalle.
Saarinen kuvailee järjestöille annettavia taloudenhoitajakoulutuksia todella hyviksi ja käytäntöjä vakiintuneiksi.
”Jokaisessa kokouksessa tarkastetaan tilin saldo. Uskallan sanoa, että asiat ovat hyvällä pohjalla.”
Myös Lapikas avaa nykyisin verkkopankin kokouksissaan. Maksusopimukset on tehty kaikkien velkojien kanssa, vaikka velanmaksun kanssa ollaankin vielä alkuvaiheessa.
Nykyinen puheenjohtaja Emma Sarkkola toivoo yhdistyksen toimivan hyvänä esimerkkinä muille ainejärjestöille.
”Toiminta ei saa olla pelkästään puuhastelua. Muihin ei saa luottaa liikaa.”
Kirjoittaja kuuluu toimittajaopiskelijoiden ainejärjestö Vostokiin.
MILLAISTA OMAISUUTTA TAMPERELAISILLA OPISKELIJAJÄRJESTÖILLÄ ON?
Vuokrattava peräkärrysauna. (Hiukkanen)
Mehukannuja. Muoviastioita. Mölkky. Kyykkä. Leijonapuku. (Kopula)
Dildo. Moottorisaha. Pallogrilli. Pulkkia. (Vostok)
Jääkaappi. Kahvinkeitin. Pehmojänis Foucault. Turun raitiovaunun reittikartta. (Iltakoulu)
Tunnukset Crunchyroll-animesuoratoistopalveluun. Teetä. (Sugoi)
Filosofista kirjallisuutta. Vanhoja niin&näin -aikakauslehtiä. (Aatos)
Yli 600 manga-pokkaria ja alle 100 anime-dvd:tä ja -vhs-kasettia. Lisäksi noin tuhannen euron edestä irtaimistoa kerhohuoneella. (Herwannan Nykyaikain Teekkarien Animaatio-iltamat)
Lähde: Aviisin kysely tamperelaisten ylioppilaskuntien alla toimiville järjestöille.