Isku yliopistoon
Alkuvuonna paljastui kylmäävä suunnitelma iskusta Helsingin yliopistoon. Vuonna 1989 syntynyt nainen ja 1990 syntynyt mies halusivat surmata kymmeniä opiskelijoita.
Kaksikko oli hankkinut varusteita tekoa varten. Heillä oli hallussaan varsijousi, patruunoita ja aseiden lippaita, käsirautoja, taisteluliivejä, kaasunaamareita, ruutia, hauleja ja puukkoja.
Suunnitelmaan kuului myös aseliikkeen ryöstäminen ennen iskua. Netistä oli tilattu laboratoriovälineitä ja kemikaaleja myrkkykaasujen valmistamista varten. Miehen asunnosta löytyi räjähdetarvikkeita.
Kemiläinen mies ja vantaalainen nainen olivat käyneet tutustumassa yliopiston tiloihin paikan päällä ja netin välityksellä. Ovet oli tarkoitus lukita ketjuilla ja sytyttää tulipaloja tiloihin.
Kaksikko jäi kiinni, kun he houkuttelivat kolmatta henkilöä mukaan surmatöihin. Tämän kautta tieto iskusta kulki viranomaisille ja poliisi otti epäillyt kiinni vain hieman ennen iskun toteuttamiseen suunniteltua päivämäärää maaliskuussa.
On vaikea kuvitella, miksi kukaan haluaisi tehdä tällaisen teon. Usein ensireaktio onkin, että joukkosurmaa suunnittelevat ovat sairaita, asuttavat toista todellisuutta, ovat hulluja.
”Tämän tyyppisten henkirikosten tekijät ovat äärimmäisen harvoin hulluja siinä mielessä, että he olisivat psykoottisia ja menettäneet todellisuuden tajunsa”, psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri ja Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen tutkimusprofessori Hannu Lauerma kertoo.
Kouluampujilla tavataan usein eriasteisia persoonallisuushäiriöitä: narsismia, itsetunnon säätelyn ongelmia ja myös psykopaattisia piirteitä. Taustalla on lähes aina myös kokemus kiusatuksi tulemisesta ja sosiaalisesta syrjäytymisestä. Tämän ei tarvitse olla suoraviivaista ja näkyvää, esimerkiksi koulukiusaamista, vaan marginalisoituminen itselle merkityksellisissä sosiaalisissa yhteisöissä riittää kostonhalun syntymiseen.
”Sielun liikavarpaat ovat omaan itsetunnonsäätelyn ongelmaan liittyen hyvin arat”, Lauerma kuvailee.
Tällainen ihminen haaveilee lähes lapsenomaiseen tapaan mahdista ja vallasta. Hänelle joukkosurman suunnittelu on keino voimaannuttaa itsensä ja kostaa.
Informaatioteknologian aikakaudella ajatukset leviävät vauhdilla netissä. Kouluampumisia ihailevat ovat perustaneet nettiyhteisöjä. Myös Helsingin iskua suunnitelleet tapasivat verkossa.
Ampumisten ympärille onkin kehittynyt oma alakulttuurinsa. Siihen kuuluu iskujen tekijöiden ihailu, tietty tapa puhua ja esittää itsensä ja tekonsa.
”Tähän narratiiviin kuuluu yleensä näkemyksiä siitä, mikä yhteiskunnassa on vialla mutta ne eivät kerro, miten sitä pitäisi muuttaa”, sanoo kouluampumisia tutkinut yliopistonlehtori Leena Malkki.
Ihannoitsijoita ja kirjoittajia on huomattavasti enemmän kuin toteuttajia. Kuitenkin lähestulkoon kaikki kouluampujat ovat olleet mukana yhteisöissä vähintään seuraajina.
Sivu: 1 2