Palkkapelaaja elättää itsensä StarCraft II:lla
Monelle työ kilpapelaajana voi kuulostaa unelma-ammatilta. Todellisuus saattaa olla yksinäistä puurtamista, sillä Suomessa tietokonepelaaja ei saa valmennusta.
Tietokoneen näytölle ilmestyy teksti ”GLHF”.
Lyhenne on englanninkielisestä ilmauksesta ”Good luck, have fun”, eli onnea peliin, pidä hauskaa. GLHF on pelaajaetikettiin kuuluva ilmaisu, jota tietokonepelien pelaajat käyttävät aloittaessaan pelin. Vaikka tavoitteena on voitto, myös vastapelaajan toivotaan nauttivan pelistä.
Moni pelaaja pitää harrastustaan niin hauskana, että pyrkii kehittymään siinä ammattilaiseksi.
Tietotekniikkaa hyödyntävä kilpaurheilu eli e-urheilu on kasvava laji, josta voi nykyään saada kuukausipalkkaa. Pelaajia värvätään joukkueisiin, ja tiimin jäsenille maksetaan kisamatkoja ympäri maailmaa. Joissakin maissa urheilijoita valmennetaan kilpapelaajille rakennetuissa tiimitaloissa.
Tamperelaista ammattipelaajaa Vesa Hovista pyydettiin 17-vuotiaana mukaan StarCraft II -pelin tiimiin. Hän matkustaa vuosittain useasti ulkomaille turnauksiin, saa kuukausipalkkaa ja kerää turnauksista rahapalkintoja. Menestyvä pelaaja on ollut useammassa kansainvälisessä joukkueessa. Huhtikuussa Hovinen liittyi ranskalaiseen Imaginary Gaming -tiimiin, jota rahoittaa neljä pelialaan liittyvää yritystä.
Vaikka harrastuksen kääntäminen työksi kuulostaa houkuttelevalta, Hovisen mukaan kilpapelaajan elämässä on myös kääntöpuoli.
”Minulla on ollut pelaamisessa motivaatio-ongelmia, koska aina ei ole hauskaa pelata. Moni voi kuvitella, että se on mukavaa, mutta kun pelaa samaa peliä monta vuotta putkeen, pelaaminen voi tuntua työltä”, Hovinen sanoo.
Hovisen pelaama StarCraft II on strategiapeli, jossa kolme rotua taistelee selviytymisestä. Scifi-pelin tavoitteena on tuhota vastustajan tukiasema.
Voiton avaimet syntyvät vastustajaa paremmista taloudesta ja armeijasta. Joko omalle joukkueelle rakennetaan niin hyvä talous, että vastustaja luovuttaa, tai vaihtoehtoisesti pelin voi voittaa tuhoamalla vihollisen armeijan. Pelit pelataan pääsääntöisesti yksi yhtä vastaan.
Hovinen itse kuvailee peliä reaaliaikaiseksi shakiksi, jossa ajoituksella ja strategialla on suuri merkitys. Vihollisen peliä pitää analysoida etukäteen, jotta vastustajan tavat voi ennakoida ja kääntää omaksi hyödykseen.
”Merkki huonosta pelaajasta on se, että tulee tilanne, jota ei ole odottanut”, Hovinen sanoo.
Vaikka varasuunnitelmia kannattaa tehdä, toisinaan pelissä voi ottaa myös riskejä. Jos vastustajan toimintamallin arvaa, tuloksena voi olla viiden minuutin nopea voitto. Esimerkiksi oman tukikohdan voi rakentaa aivan vihollisen tukikohdan läheisyyteen, ja olettaa, ettei vastustaja huomaa sitä.
Toisaalta peli voi kääntyä myös viiden minuutin tappioksi, jos kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. Pelin kulusta riippuu, kestääkö peli viisi minuuttia vai puoli tuntia.
Sivu: 1 2